Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Lyhyesti Suomeksi: Helsinki Design Weekin yhteydessä Kansallismuseossa oli esillä Aallon opiskelijoiden suunnittelemia kiukaita. Tämä valokuvavoittoinen artikkeli esittelee ne suunnittelaopiskelijoiden yhteisellä kielellä, visuaalisesti sekä englanniksi.
Aalto University exhibited a set of student designed explorations into form of the holy triad in sauna space, stove, bucket, and ladle, during Helsinki Design Week 2017. The show called Muotoja Löylystä - Forms from Steam was on display in pop-up space of the National Museum of Finland from 7th to 16th September. It included work from seven international students. This article gives a short review of the installation of six stoves, written in English to celebrate the global appeal of sauna as well as the young designers bravely tackling this ultimately Finnish design challenge.
National Museum's Pop-up space
Background
Aalto University School of Arts, Design and Architecture course instructed by industrial designer Simo Puintila decided to celebrate ‘Finland 100 Years’ by choosing the re-design of sauna stove, pail, and ladle as the topic of product design project. This year long series of events has evoked many projects around sauna, but I feel this exhibition involves the freshest ideas this far found in any of the sauna related Finland 100 projects (well, the project of putting a sauna on top of Moulin Rouge was also adventurous).
This re-design challenge was embraced by a group of international Masters students. It succeeded in delivering six new concepts for stoves that made it to the exhibition. I believe they nicely stand out from the Finnish mainstream of usually rather boring stove design. Of course, this is both just and expected, as foreigners should definitely find new dimensions to the usual forms that have been circulating in the domestic industry for years.
Selection of example commercially available Finnish stoves from Saunologia's Pinterest board exhibits the variety, and the lack of it.
Lecturer Simo Puintila gave a pretty open ended brief for the students to follow. It was delightful to see how the students had each found their own design problem. Few of these were in my opinion real problems (even if not in this context backed by any design research). As usual, design problems were resolved with a design, here usually the stove.
Impressions
Let's make one thing clear. This is not an art critique but rather an applause. A single university course (or here, even two consecutive ones) is a too short time to solve as a complex problem such as designing a complete product such as stove in full. So I have been trying to look at the design through very rose-coloured lenses.
A product called Jakaa, a wood-fired stove designed for a tent sauna by Pierre Blandeau was a fine exception, apparently being the only functional prototype. Pierre’s work also included a beautiful idea for a ladle /bucket combination which is suspended in air, or here connected to a chimney. That part of the idea feels pretty mature for deployment in small saunas.
Pierre Blandeau's JAKAA is intended for tent installations. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.
The stove itself looks attractive, but I don’t see it making its way to production. For tent use, it does not appear particularly well portable. Neither do I think it would pass EU emission requirements for devices of its type.
The wood burning emissions were surprisingly an inspiration and the problem for the design of Marina Baranova. Concept called Sauna Habits is made of steel and fireproof concrete. The latter material was a popular material of choice in the exhibition and also a very interesting material exploration hardly even seen on the surface of Finnish stoves.
Sauna habits by Marina Baranova. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.
In Sauna Habits, the thing that matters was inside. Her target was to create a stove which would improve efficiency and cut emissions. However, I do dare her to take her stove out for testing with Jarkko Tissari’s new lab to find out how easy is it to pass the EU requirements, or current references such as the Sydän-kiuas.
Baranova's description of how this wood-fired stove burns.
Improving burning efficiency is a noble goal, but luckily she didn’t satisfy with any traditional design for outer shell either. Considering how Tulikivi has created similar rounded, cylinder forms out of molded stone, this design has merit for production with little re-engineering.
There were also other interesting material discoveries and proposals. The electric stove Sauna Kit 00of Mu He was a familiar round cylinder encased in what looks like black car tire, but turns out to be silicone. Bold.
Sauna kit by Mu He displays black rubber coating. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.
Shih-Yu Chen’s contribution was a concept of bucket and ladle that really tightly integrates several familiar materials in a new combination (with a hint of Asian flavor). It shouldn’t be difficult to find the analogy for which common sauna object inspired the handles:
Shih Yu Chen and novel handles. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.
In Yuze Wang’s re-design, sauna stones appear as main idea. In his Shan Shui concept, stove is covered in sturdy concrete plates, but everything is topped by his new topography of sauna stones. In his own words “I decided to directly sculpt the sauna rocks as lots of long rock sticks and arrange them in the form of a mountain.” The outcome is visually fresh and appealing. I have much concern if this could be ever made to work, then again, similar variations of limestone have been already done. Theoretically, the stones have a potential structure.
Shan shui by Yuze Wang is an exploration of rock. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.
The other electric stove of the presentation, Hiljaa, was imagined by Sara Gottschalk to be a heart of a small sauna. What I like about her design is the use of copper, yet another popular material in the show. She has also challenged the monolithic function of the stove by opening a door in its side. I doubt this could be safely operated in a sauna for anything but frying eggs, but it does look wonderful!
HILJAA by Sara Gottschalk , a small electric stove. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.
My favorite piece was called Mantle, created by Jakob Záhor. This sketch for a wood-fired stove boasts extremely strong outlook as combination of blackened steel and shiny copper. It gives out a steam punk feeling and maintains the technical spirit of sauna.
Mantle by Jakob Záhor. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.
The stove is actually an innovation of two parts, the stove housing and a yet another new idea for dispensing water. The water is cast through a hatch on top using ball shaped “bucket” operated by a lever. Those of you familiar with stoves of Löyly can see the resemblance. The bucket presumably holds a light which lights the steam rising from below. I don’t personally see much value in the water dispensing mechanism which at its current height seems slightly dangerous one.
I love the housing of the Mantle, in its stark contrast to steel wire designs a la IKI that have been popular for twenty years now. I think Mantle could quickly turn into a commercial product, even if probably a pretty expensive one.
Final words
The exhibition is unfortunately already over and most of the designer talents displayed there have now left Finland. However, I think these picture of exhibition well remind us that there is much room for user-centric, design-based innovation in the Finnish stove manufacturing space.
Recently, Tulikivi has done some progress here, but as the publicity concerning the usability issues in small electric stoves and the Vuosaari fire showed, there are more directions to pursue. I was positively surprised by Sauna Habits, which approached one of the biggest issues the continuous wood-fired stoves face in future. However, I would have been even more delighted if somebody had dared to concept a rocket stove based sauna stove. Well, maybe next year Simo?
My congratulations to the students and big thanks for their instructor for seeing this work being brought into public attention (as well as permitting the photos to be shared here)!
Annex: Exhibition press release from Aalto University
07.-16.09.2017
The exhibition Forms from Steam has opened In the National Museum, presenting the design students' views on Finnish sauna culture and visions of the new sauna.
The stoves, water buckets and ladles in the exhibition are unprejudiced visions of how sauna experience and sauna aesthetics appear in the eyes of designers from different cultures.
- These prototypes created by foreign design talents are open-minded and sophisticated visions of how the aesthetics of Finnish sauna ritual could be interpreted. It challenges our established conception of sauna experience and manages to emphasize the most important elements of Finnish sauna; understandability, honesty and simplicity, says industrial designer and lecturer Simo Puintila.
The product concepts have been implemented during Form Exploration course as part of the Collaborative and Industrial Design master studies at the Aalto University School of Art, Design and Architecture. The purpose of the course "Form Exploration" was to familiarize foreign design students with the Finnish sauna culture. The design challenge was to crystallize the personal experience and vision that was formed in the orientation to the objects to be designed.
Tiesitkö, ettei kukaan tiedä tarkalleen montako saunaa Suomessa on? Tässä artikkelissa Kerron saunalaskentojen historiasta ja esitän realistisen arvion saunojen nykylukumäärästä, joka huomioi uusia saunatyyppejä. Ehdotan myös miten saunaluku voitaisiin luotettavasti ja kustannustehokkaasti selvittää. Matkan varrella romutan kaksi saunamyyttia: kolmen miljoonan saunan myytin sekä auto-sauna –suhteen.
English summary:
I have been long bothered by a prevailing and widely circulated figure and claim about the number of Finnish saunas. The statistics compiled here reveal three different pictures of the situation. For sure, no one can tell exactly how many saunas there are. However, there is compelling evidence that two myths around the number of saunas are busted: there are clearly less than 3 million saunas in Finland and probably over 3,5 million automobiles. Even with the suggested 2,7 million saunas, we still can have a private sauna for almost every other Finn!
Päivitys 7.12.2017
Oulun saunaseuran Markku Seppänen innostui tästä provokaatiosta riittävästi tekemään oman laskelmansa saunoista. Hänen laskelmaansa on lisätty mm. Puolustusvoimien saunat. Lopputuloksena esitetään saunoja olevan 3,068,678 kappaletta. Tarkka luku. Onko tämä nyt sitten parempi luku?
Seppänen kritisoi tämän sivun tuloksia tarpeettomista viime vuosikymmenten estimoinneista. Tämä olikin osin aiheellista. Tarkennuksena aiempaan analyysiin, vuodesta 1990 vuoden 2016 loppuun oli rakennettu yhteensä 413,000 kerrostaloasuntoa. Tämä on yli 100,000 enemmän kuin olin aiemmin arvioinut. Pientalojen määrä oli alkuperäisissä laskelmissani oikein. Tämän perusteella tämän sivun laskelmia pitäisi korjata ylöspäin aina lukuun 2,8 miljoonaa.
Edelleen erotusta Seppäsen arvioon jää lähes 300,000. Suurin osa erosta johtuu Seppäsen asuinrakennusten talosaunojen arviosta, 531,527 joka vaikuttaa minusta perusteettoman suurella. Muuten Seppäsen esittämät luvut ovat järkeviä.
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen siihen, että jokin muukin on innostunut spekuloimaan saunojen määrällä. Tilastoveikkailun sijaan toivotaan asiaan vielä empiiristä vahvistusta. Koitan nyt yhteistyössä Seppäsen kanssa päästä selvyyteen talosaunojen ja huoneistosaunojen päällekkäisyyksistä pientaloissa.
Kyllä Suomi on mahtava saunamaa!
Luvuissa on taikaa. Suomen asemaa saunomisen ykkösmaana pyritään usein pönkittämään esittämällä kuinka monta saunaa meillä on. Moni suuriin yleisöihin kohdistettu markkinointiviesti ja jopa asiakirjoitus pyrkii pysäyttämän lukijan sen faktan eteen, että Suomesta löytyy miljoonia saunoja, joihin koko kansa mahtuu halutessaan yhtä aikaa löylyttelemään.
Kiinnostava yksityiskohta keskustelussa on se, ettei kukaan oikeastaan tiedä montako saunaa Suomessa on. Saunojen tilastointi epäsystemaattista eikä saunoja ole koskaan laajamittaisesti laskettu. Saunojen lukumäärästä on olemassa erilaisia arvioita, joissa luku vaihtelee Tilastokeskuksen reilusta kahdesta miljoonasta Suomen Saunaseuran levittämään 3,2 miljoonaan.
Miljoonan saunan ero on sen verran iso, että saunologi on pitkään halunnut tutkia tätä mysteeriä. Itse asiassa aloitin tutkimuksen jo samoihin aikoihin kuin koko bloginkin talvella 2016, mutta motivaatio ja mahdollisuudet tutkimuksen viimeistelyyn ovat kasaantuneet pikku hiljaa.
Myytti numero 1: Suomessa on yli 3 miljoonaa saunaa
Montako saunaa Suomessa on? Mitä lukuja on esitetty?
Esittelen tässä neljä erilaista arviota saunojen lukumäärästä. Näistä kolme koskevat kuluvaa vuosikymmentä ja yksi on selvästi vanhentunut. Kaksi lukua ovat Suomen Saunaseuran vaikutuspiiristä, yksi Tilastokeskukselta ja yksi allekirjoittaneen. Nämä on esitetty yhdessä seuraavassa kuvaajassa:
Neljä erilaista arviota saunojen lukumääristä kolmelta vuosikymmeneltä
Esittelen seuraavaksi yksityiskohtaisesti mitä kunkin luvun takana on, kritiikkeineen. Ainoa kaikkia laskelmia yhteisesti koskeva kritiikki on se, ettei saunoja, toisin kuin esimerkiksi toisen myytin kohdalla vertailtavia autoja, oleteta katoavan mihinkään. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että saunoja palaa, viime aikoina noin 200 vuodessa. Kymmenessä vuodessa on tuhoutunut siis tuhansia saunoja, lisäksi erilaisia mummonmökkejä ja kesämökkejä on muuttunut asumis- ja saunomiskelvottomiksi. Poistuman täytyy siis esimerkiksi 15 vuodessa olla jopa kymmenen tuhatta saunaa.
Tilastokeskus, 2017
Suomessa tilastojen virallinen lähde on Tilastokeskus, joka tilastoi myös asumiseen ja rakennuskantaan liittyviä lukuja. Heidän tietojensa perusteella saunoja on Suomessa hivenen alle kaksi miljoonaa, kuten alla olevasta taulukosta nähdään.
Tilastokeskus 2016
Sijainti
Saunaluku
Pientalot
1,100,000
Asuinkerrostalot
31,000
Muut talosaunan sisältävät
26,000
Kesämökit, tilastoitu
500,000
Kesämökit, tilastoimaton*
100,000
Kesämökkien ulkopuoliset
207,000
Yhteensä
1,964,000
* Saunologin lisäys mökkibarometrin mukaan
Luvut on saatu Tilastokeskuksen tietopalvelusta, joka vastasi tiedusteluuni seuraavasti:
Erillisissä pientaloissa on oletuksena, että niihin kuuluu sauna 1,1 milj. Huoneistosaunoja asunnon varusteena muissa kuin pientaloissa on 671 000. Asuinkerrostalojen talosaunoja on 31 000 kerrostalossa, saunoja voi olla useampia kuin yksi. Muissa kuin asuinrakennuksissa olevia talosaunoja on noin 26 000 rakennuksessa ja niissäkin saunoja voi olla enemmän kuin yksi esim. uimahallit, hotellit ym. Kesämökillä on myös sauna ( puoli miljoonaa mökkiä), sauna voi olla mökin yhteydessä tai erillisenä rakennuksena. Erillisiä saunarakennuksia, jotka eivät kuulu kesämökkikantaan, on noin 207 000. Osa niistä on erillisiä saunoja esim. mökkitontilla. Erillisiä saunoja rakennetaan vuosittain enemmän kuin kesämökkejä esim. vuonna 2016 noin 3 000 saunarakennusta.
Saunaharrastajat ja Suomen Sauna-seura laskijana
Edesmennyt arkkitehtuurin professori Erkki Helamaa suoritti saunalaskentaa useampaan otteeseen. Hänen viimeiseksi jäänyt laskentansa on dokumentoitu Sauna-lehdessä 4/1994. Se on tehty asialliseen tyyliin laaditun artikkelin osana, josta erilaiselle saunoille löytyy hyvä selitys.
Helamaan tekemä laskutoimitus osoitti lopputulokseksi n. 1,600,000 saunaa vuonna 1992. Luku osoittaa saunojen määrän lineaarista kasvua 1950-luvulta asti. Alla olevassa kuvaajassa näkyy Sauna-lehdessä eri vuosina esitettyjä lukuja saunojen määrän (lähteet tuoreimmasta vanhimpaan): Sauna-lehti, 1994 (4) Sauna-lehti, 1987 (3) Sauna-lehti, 1983 (1) Sauna-lehti, 1975 (1) Sauna-lehti, 1956 (1) Sauna-lehti, 1956 (1).
Saunalaskelmien kehityskaari vuoteen 1992
Seuraavasta taulukosta selviää, mitä puoleentoista miljoonaan saunaan laskettiin. Siinä esitetyt kategoriat poikkeavat hieman Helamaan artikkelin terminologiasta, mutta esittävät mielestäni totuudenmukaisesti, mistä kussakin luvussa on kysymys.
Helamaa, 1994
Sijainti
Saunaluku
Asuinrakennusten yhteydessä
Pientalot, sauna asunnon yhteydessä
574,962
Pientalot, sauna asunnon ulkopuolella
233,434
Rivitalot, sauna asunnon yhteydessä
196,792
Rivitalot, sauna asunnon ulkopuolella
12,957
Asuinkerrostalot: huoneistosaunat
102,873
Asuinkerrostalot: talosaunat
28,888
Loma-asuntojen yhteydessä
Loma-asunnot (mökit)
330,732
Erilliset saunarakennukset
71,336
Muut rakennukset
Hotelihuoneet, uimahallit
15,150
Kylpylät, varuskunnat, vankilat jne.
24,955
Yhteensä
1,592,079
Tommila, 2010
Erkki Helamaan ikäännyttyä alkoi maahamme muodostua sauna-auktoriteettiasioissa pientä arvovaltatyhjiötä. Arkkitehti Pekka Tommila oli yksi jäljelle jääneistä pitkäaikaisista saunahahmoista, jonka kirjallinen tuotanto on edelleen maamme teknisen saunakirjallisuuden kohokohtia. Tommila ei ollut koulutettu tutkija, mutta osallistui Saunaseuran tutkimustoimintaan ja harrasteli keskeneräiseksi jääneen väitöskirjan tekemistä. Tommila kirjoitti kirjojen lisäksi useita ansiokkaita artikkeleita Sauna-lehteen. Pekka Tommila kuoli vuonna 2013 kuusikymmentäkolmevuotiaana.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla Tommila oli nimihenkilönä ottamassa kantaa saunojen lukumäärään. Sauna-lehdessä 4/2010 esitettiin Tommilan nimissä Tutkimus- ja kulttuuritoimikunnan tiedote (joka on kokonaisuudessaan esitetty alla), jonka mukaan saunoja oli tällöin n. 3,200,000 kappaletta.
Tommila 2010, Sauna-lehti 4/2010 ja 3,2 miljoonan saunan alkuperäislähde
Tommila nosti korotti saunalaskennan panoksia aivan uuteen kokoluokkaan! Tiedotteessa Tommila myös huomautti henkilöautoja olevan 2,8 miljoonaa kappaletta, luoden uudelle saunaluvulle herkullisen vertailupohjan – ja minun nähdäkseni uuden saunamyytin.
Mikseivät Tommilan luvut kelpaa saunologille?
Kuten osa lukijoista ehkä tietää, saunologi on tutkimusasioiden suhteen pedantti ja kohtuullisen valveutunut kuluttaja. Tutkimustulokset ovat minulle aina OK, jos niiden saamiseen käytetyt menetelmät ovat (tieteellisesti) hyväksyttäviä. Jos asiana on jokin niin konkreettinen asia, kuten saunojen lukumäärä, en suvaitse kovinkaan suurta epävarmuutta. Tutustuessani saunalaskennan historiaan ja nykytilaan, en voinut mitenkään ymmärtää saunamäärän yhtäkkistä kehityskaarta.
Täytyy erikseen huomauttaa, ettei tarkoitukseni ole ensisijaisesti kritisoida edesmenneen ja siten nyt puolustuskyvyttömän saunaniekan töitä. Olen kuitenkin huolestunut mahdollisesti virheellisen tiedon levittämisestä enemmän kuin hienotunteisuudesta.
Ongelma minulle ovat Tommilan selvityksen julkaisemattomiksi jääneet menetelmät. Tommilan kuoltua menetelmien selvittäminen ei ole oikein onnistunut. Tiedusteluni asiasta Saunaseuran nykyaktiiveilta eivät tuoneet asiaan lisää valaisua, joten Tommilan tutkimuksen luvut jäävät nyt (mitä ilmeisimmin!) pysyvästi salaperäisyyden verhon taakse.
Löydettyäni julkisuudessa kiertäneen 3,2 miljoonan luvun taustalla olleen ”julkaisun”, joka on kokonaisuudessaan esitetty yllä, hämmennyin. Tommila viittaa ensinnäkin loppuvuonna 2010 julkaisussa artikkelissaan Tilastokeskuksen saunatilastoihin yksittäisten saunojen tarkkuudella vaikkei Tilastokeskus itsekään julkaise tilastoja kuin tuhansien tarkkuudella.
Koska olin aiemmin kahlannut läpi Sauna-lehden historiassa julkaistuja lukuja, oli minun myös vaikea sulattaa Tommilan harppausta. Miten on mahdollista, että saunojen määrä oli kaksinkertaistunut kuudessatoista (tai oikeastaan kahdeksassatoista) vuodessa? Olihan lähtötasokin ollut Suomen rakennuskantaan suhteutettuna varsin korkea. Kuvaaja osoittaa kehityksen myös oudoksi:
Sauna-arviot Sauna-lehdessä vuoteen 2010 mennessä. Kuvaajaan on lisätty Sauna-lehden 2/2003 esittämä 1,700,000. Punainen viiva on approksimoitu eksponentiaalinen trendi, jonka perusteella vuonna 2010 saunoja olisi ollut n. 2,500,000.
Mistä Tommilan saunat ilmestyivät?
Jos Tommilan laskelmaa vertaa muihin lukuihin, pistää silmään erityisesti kaksi riviä: mummonmökit ja ilman rakennuslupaa rakennetut. Näihin on arvioitu 643,000 saunaa.
Tämä on aika paljon ja mielestäni selvästi liikaa. Rakennusluvattomien kohdalla on maininta ”n. 20%”, mutta suhdeluvulle, tai mistä se on laskettu, ei löydy sen parempaa selitystä. Laskutoimitus paljastaa, että se on 20% kaikista muista saunoista, mutta tämä on mielestäni absurdi oletus.
Koska pientaloihin ei ole ollut tarve rakentaa luvattomia talosaunoja, kerrostaloihin käytännössä mahdotonta ja yleisiin tiloihin täysin mahdotonta, pitäisi luvattomien saunojen olla piha- ja rantasaunoja. Mutta 535,000?
Luvun oudon skaalan paljastaa vertailu koko maamme asuntokantaan. Kesämökkejä on vähän yli 600,000 ja asuinrakennuksia 1,283,000, muita rakennuksia 222,000.
Muistetaan, että Tilastokeskuksen saunalaskelmaan kuuluu yli kaksisataatuhatta erillistä saunarakennusta, eli yksi joka kolmannessa mökissä (näin ei tosin tarkalleen ottaen ole). On toki tapauksia, joissa mökillä sijaitsee kokonainen saunakylä, mutta nämä ovat nähdäkseni tilastollisia poikkeuksia. Jos 20% laskettaisiin pientaloille ja mökeille, siinä voisi olla järkeä. Mökkibarometrihan paljasti, että 20% mökkikäytöstä olevista kiinteistöistä ei kuulu mihinkään viralliseen rekisteriin.
Tommilan yli puoli miljoonaa tähän mennessä tilastoimatonta rakennusta tarkoittaisi suomen rakennuskannan olevan 43% Tilastokeskuksen arvioita suurempi! Samalla meillä olisi huomattavasti paljon enemmän investointeja saunoissa, jos yhden hinta olisi 10,000€, niin piilosaunavarallisuutemme olisi 6,4 miljardia!
jos yhden hinta olisi 10,000€, niin piilosaunavarallisuutemme olisi 6,4 miljardia!
Yhtälailla on vaikea suhteuttaa puolta miljoonaa ylimääräistä saunaa rakennuskannan kasvunopeuteen tai varusteluun. Saunaseuran mukaan vuonna 1950 saunoja oli alle neljäsataa tuhatta. Jos emme usko piilosaunojen olemassaoloon jo tuolloin, olisi 60 vuodessa pitänyt rakentaa 10,000 piilosaunaa vuodessa, 300% enemmän kuin virallisesti tiedetään.
Saunojen varustelu olisi myös ollut haasteellista. Kuten olen kiuasmarkkinakatsauksen yhteydessä kertonut, myydään Suomessa reilut satatuhatta kiuasta vuodessa. Kiukaiden elinkaari on noin kymmenen vuotta. Tällä tavoin saadaan ylläpidettyä vain noin miljoonaa saunaa. Koska saunakanta on kaikkien arvioiden mukaan kuitenkin jatkuvasti kasvanut, ei jatkuvassa käytössä olevia saunoja voi olla monia miljoonia.
Saunologian sauna-arvio
Haluan esittää oman, teoreettisen näkemykseni saunojen lukumäärästä. Otin lähtökohdaksi Helamaan 1994 luokittelun sekä laskelmat, johon olen lisännyt sekä tilastoimattomia saunoja, että kokonaan uusia saunaluokkia; mobiilisaunat ja lauttasaunat.
Perinteiset asuntoluokat on estimoitu Helamaan käyttämistä vuoden 1992 luvuista positiivisesti vinoutuneesti. Olen olettanut 25 vuodessa saunojen ainoastaan lisääntyneen. Huoneistosaunojen oletan kasvaneen niin, että 15% huoneistoista on edelleen saunattomia, mutta kaikkiin uusiin kerrostaloihin on rakennettu yksi talosauna. Rivitalojen talosaunojen lukumäärän oletan pysyneen samana, kaikkien rivitalohuoneistojen yhteyteen rakennetun huoneistosaunan. Taulukko teoreettisesta saunojen lisääntymisestä 1992-2017 alla:
Olen myös noudattanut Tilastokeskuksen 3000 uutta erillistä saunarakennusta vuodessa lukemaa, mutta olen kohdistanut nämä kaikki Helamaan ”loma-asuntojen erilliset saunat” luokkaan. Helamaan julkisten ”Muiden rakennusten” saunojen oletin kasvaneen 40%, kuten asuinrakennuskanta keskimäärin 90-luvun alusta vuoteen 2016 (kts. http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_asuminen.html). Piilomökkejä tai –saunoja on tässä laskelmassa 20% virallisten saunamökkien lisäksi, ei kaikkiin muihin rakennuksiin suhteutettuna. Tästä syntyy merkittävin ero Tommilan lukemiin.
Liikkuvien saunojen arvioita ei ole aiemmin huomioitu saunalaskelmissa. Trafin Vesikulkuneuvorekisterissä oli heinäkuussa 2017 5,429 ”Muut” tyyppistä alusta, veneitä ollessa yhteensä 206,123. Oletin puolet ”Muut” tyypeistä saunalautoiksi ja 10% veneistä saunallisiksi. Peräkärrysaunojen, tynnyrisaunojen ja muiden mobiilisaunojen määrä on hyvin summittainen. Tiedustelut alan yrityksistä viittaavat siihen, että saunoja myydään yhteensä joitakin satoja vuodessa. Ilmiö on suhteellisen uusi, joten olen arvioinut määräksi 750 saunaa vuodessa.
Tästä kehkeytyy seuraava laskelma, jonka lopputuloksena arvioin saunoja olevan Suomessa 2,660,000 eli lähes 2,7 miljoonaa saunaa. Uskon itse tämän laskelman edustavan suhteellisen realistisesti rakennuskantaamme.
Saunologia, 2017
Sijainti
Saunaluku
Asuinrakennusten yhteydessä
Pientalot, sauna asunnon yhteydessä
774,962
Pientalot, sauna asunnon ulkopuolella
233,434
Rivitalot, sauna asunnon yhteydessä
321,792
Rivitalot, sauna asunnon ulkopuolella
12,957
Asuinkerrostalot: huoneistosaunat
400,373
Asuinkerrostalot: talosaunat
43,888
Loma-asuntojen yhteydessä
Loma-asunnot (mökit)
600,000
Erilliset saunarakennukset
146,336
Luvattomat saunarakennukset
29,267
Muut rakennukset
Hotelihuoneet, uimahallit
21,210
Kylpylät, varuskunnat, vankilat jne.
34,937
Liikkuvat
Autot ja perävaunut
18,750
Veneet ja lautat
22,500
Yhteensä
2,660,406
Yhteenvetona totean, ettei paljon julkisuudessa esiintyneeseen Tommilan saunalukuun voi mielestäni suhtautua vakavasti ilman lisätodisteita. Tässä esitettyjen tietojen perusteella saunoja on korkeintaan n. 2,700,000.
Toivon hartaasti, ettei Tommilan mitä ilmeisemmin virheellistä lukua käytettäisi suomalaisen saunan ja saunakulttuurin mainonnassa ja markkinoinnissa.
Tämän tarinan lopussa vielä ehdotus asian ratkaisemiseksi perusteellisesti.
Myytti #1 murrettu.
Myytti 2: Suomessa on enemmän saunoja kuin autoja
Olisi helppo luulla, että tilastot autoista olisi helppo selvittää. Asia ei valitettavasti kuitenkaan ole näin. Sillä, jos kelpuutamme saunatilastoon luvattomat saunat niin meidän täytyy myös laskea autot, jotka eivät ole virallisesti rekisterissä.
Ajoneuvorekisterin toimintaperiaatteet ovat vuosien varrella eläneet. Rekistereissä on edelleen autoja, jotka eivät ole liikennekäytössä.
Tilanne on se, että vuonna 2017 toisen neljänneksen lopussa Trafin rekistereissä oli 3,161,046 liikenteessä olevaa autoa: henkilöautoa, pakettiautoja rekkoja, busseja ja erikoisautoja. Näiden lisäksi on autoja, jotka eivät ole liikenteessä, mutta jotka eivät ole asianmukaisesti (vielä) poistuneet maastamme tai edes käytöstä. Erilaisia peltoautoja, romuautoja ja muita harrasteprojektiautoja on satoja tuhansia. Kukaan ei tiedä kuinka monta.
Trafin tilastoista saa jo jotain selvää. Liikenteestä poistettuja autoja oli 825,939. Kilpiä oli palauttamatta 579,945. Loput autot on todennäköisesti asianmukaisesti romutettu. 506,553 autoa oli ollut kesällä 2017 pois liikennekäytöstä jo yli kaksi vuotta. YLE:n uutisten mukaan vuosittain laskutetaan ainakin 50,000 liikennekäytöstä poistettua ajoneuvoa hyvike-maksulla, joka koskee vakuuttamattomia ajoneuvoja. Tämäkin on varmasti vain jäävuoren huippu.
Palauttamatta jääneitä kilpiä kantavien ajoneuvojen kohtalo on mysteeri. Niitä on viety pois maasta, purettu osiksi, poltettu, ja vaikka mitä, mutta monet niistä makaavat vaihtelevassa kunnossa ympäri maakuntia. Lisäksi on huomioitava, että maahamme tuodaan myös ajoneuvoja, jotka eivät koskaan päädy rekisteriin. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, etteivätkö ne olisi myös käytössä.
Suomessa on enemmän autoja kuin saunoja
Suomessa on siis autoja reilusti yli 3 miljoonaa. Voisin lyödä vetoa, että ainakin 3,400,000.
Tämä luku on suurempi kuin jopa Tommilan arvio ja selvästi suurempi kuin oma ”realistinen” arvio saunojen määrästä.
Myytti #2 murrettu.
Jälkipuhe: Voidaanko saunojen tarkkaa lukumäärää koskaan saada selville?
Saunojen määrän mysteeri voitaisiin ratkaista suhteellisen veden pitävästi. Tarvitaan vaan rahoitusta satunnaisotantaan perustuvan kyselytutkimuksen järjestämiseen. Kysely kohdennetaan kaikille täysikäisille, joilla voi olla hallinnassaan saunoja. Parilla kysymyksellä saadaan selville yksityisten ihmisten virallisten ja luvattomien saunojen lukumäärä, joka voidaan sitten yleistää koko väestön tasolle.
Lisäksi olisi järkevää kysyä ovatko saunat käyttökelpoisia tai ylipäänsä käytössä. Vertailu rekisteröityihin autoihin helpottuisi, jos tiedettäisiin moniko sauna on ”ajokunnossa”, kuten katsastetut ajoneuvot yleensä ovat. Saunan määritelmä pitäisi olla laskentaa varten tiedossa. Itse ehdottaisin tilaa jota voidaan lämmittää löylyn luomista varten kiukaalla tai kiukailla.
Kysely ei korvaa saunalaskentaa, mutta maksaa vain joitakin tuhansia plus suunnittelu ja raportointityö.
Kiitokset Suomen Saunaseuralle ja Risto Elomaalle pääsystä Saunaseuran tekemien tutkimusten pariin. Tilastokeskuksen tietopalvelu auttoi löytämään Stat.fi tilastoja. Kiitos myös Trafin tietopalvelulle ja Tieliikenteen tietokeskuksen Hanna Kalenojalle ajoneuvotilastoista.
Tykkimäen Sauna on uusi ainutlaatuinen saunakohde Etelä-Suomessa. Tämä tarina kertoo, miksi se ansaitsi Saunologian Suositeltu saunakohde -maininnan ja mitä sinne suuntaavan saunaturistin on hyvä tietää!
Vuonna 2017 on ehtinyt avautua Suomessa jo kaksi uutta julkista saunaa. Näistä ensimmäinen käynnisti toimintansa tammikuussa Kouvolassa. Tykkimäen Sauna rakennettiin Kouvolan keskustan ulkopuolelle, noin 10 minuutin ajomatkan päähän hyvin liikenneyhteyksien varrelle.
Valtatien läheisyys unohtuu kuitenkin nopeasti saunaan saavuttua ja hyvin ympäristöönsä sulautuva rakennus etäännyttää saunavieraan ulkopuolisesta maailmasta.
Suuri terassialue yhdistää saunalan Käyrälampeen
Saunan tarinassa on tiettyä yhteneväisyyttä toiseen uutuussaunaan Lonnan saarella, sillä myös Tykkimäellä saunapaikan läheisyydessä oli aiemminkin sijainnut, ja itse asiassa sijaitsee edelleen, vanhoista ajoista muistuttava sauna. Vanha sauna kuului Valtion rautateiden henkilöyhdistyksille ja sitä käyttivät mm. avantouimarit ja muut liikkujat. Uudellekin saunalla tulee hyvinä talvina pääsemään vaikka latua pitkin!
Mistä on kysymys?
Tykkimäen Sauna on täysin uusi saunala, joka koostuu päärakennuksesta, suuresta terassi/laiturialueesta sekä rantaan ankkuroidusta saunalautasta. Päärakennukseen kuuluu pieni ravintola, sukupuolten erilliset pukuhuoneet ja yhteinen suuri sauna. Rakennus on valmistettu hyödyntäen mahdollisimman paljon paikallisia materiaaleja.
Tykkimäen saunann alue oli kesällä 2017 vielä osittain työmaata. Näkymä tieltä 15 pohjoiseen.
Uimismahdollisuudet laiturilta ovat hyvät, tosin uimaranta ei oikein sovi lapsille. Asiaan on tosin tulossa parannusta. Terassilaiturin välittömästä läheisyydestä löytyy Käyrälammen aalloilla lepäävä saunalautta. Saunalautta on vuokrattava tila, mutta se on yleisölle lämpimänä ja avoinna aina sunnuntaisin.
Laiturilla riittää mittaa, lisäksi sen päässä olevat rappuset on lämmitetty laiturin tavoin talvea silmällä pitäen. Avantoon pääsee siis mukavasti, lisäksi toimintaa pyörittävä Viljami Taimisto lupailee tulevaisuudessa paikalle myös talviuintirataa sekä luistelumahdollisuuksia. Kesäisin saunan tuntumassa tapahtuu myös muuta toimintaa, kuten SUP-lautailua.
Ravintolasta saa kaikenlaista makoisaa pientä naposteltavaa sekä juomia. Täältä voi ostaa myös paikallisen valmistajan paketoiman makkarapaketin nuotiolla paistettavaksi, ympäri vuoden. Paikassa on C-oikeudet (olut ja siideri), joten omat saunajuomat on syytä pitää vesipullossa. Saunasta löytyy myös pieni kokoustila, joten se sopii myös ryhmille.
Kioskin näköinen palvelutiski on osa myös sisällä palvelevaa baaria
Saunassa on erinomaiset pukeutumis- ja suihkutilat miehille ja naisille. Naulakkotilaa on runsaasti ja vierailun ajaksi on tarjolla pieni lukittava lokero. Ainoa yksityiskohta, josta täytyy antaa pyyhkeitä, on kertakäyttöpeflettien käyttö, joihin minulla on henkilökohtainen vihasuhde. Oman lauteisen voi toki ottaa mukaan.
Tykkimäen puku- ja peseytymistilat ovat erinomaiset
Sukupuolten omien tilojen lisäksi saunan välittömästä yhteydestä löytyy vielä lisäsuihkuja sekä kylmävesisaavi. Tilojen viimeistely on erittäin siistiä ja tyyliin sopivaa.
Saunan välittömässä läheisyydessä on uimareita palvelevat suihkut
Ainoa epäkansallinen ominaisuus on uimapukusaunominen. Tämä kompromissi on suoraa seurausta yhden saunan politiikasta. Uima-asua tulee sitten loogisesti käyttää myös uidessa ja muilla julkisilla alueilla.
Sauna on avautuu joka päivä klo 15:00, ja on auki kesäisin pe-la 23 asti, muulloin kello 21 asti. Saunomisaikaa ei ole rajoitettu.
Kouvostoliiton banjassa
Paikalliset rock-muusikot ovat popularisoineet kotikaupunkinsa itseironisesti Kouvostoliitoksi. Tykkimäen sauna sopii mielestäni henkisestä jatkeeksi ja ansaitsee tulla kutsutuksi kouvostoliiton banjaksi (баня Коуволавская Советская Социалистическая Республика) omaperäisen tyylinsä ansiosta. Ai miksikö?
Tykkimäen sauna on ensinnäkin erittäin tilava. Männystä tehdyt lauteet kiertävät kolmessa kerroksessa ympäri yli 40 m2 kokoista löylyhuonetta, jonne on mahtunut kerralla jopa 55 saunojaa. Kiukaalla on luonnollisesti näköä ja kokoa.
Tykkimäen biosauna, löylyhuone on mittava
Kiuas on kuitenkin kouvostotyyliin jotakin idän ja lännen väliltä; se on verkkokiuas, jota lämmittää tuli. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole puukiuas, vaan ikuinen tuli palaa paikallisen biokaasuvoimalan (laskennallisella) tuotannolla! Tietääkseni Tykkimäki onkin Suomen toinen jatkuvasti käytössä oleva julkinen kaasukiuassauna Arlan saunan lisäksi. Sauna on kokeillut tästä syystä markkinoinnissa termiä biosauna kuvaamaan
Paikallinen yritys on valmistanut kiukaan tilaustyönä olemassa olevan kaasupolttimen ympärille. Kiukaan tulipesä on sen huipulla ja hormi mutkittelee ensin kohti lattiaa, kunnes pääsee syöksymään ulkoilmaan. Sauna lämpiää toimintavalmiuteen jopa tunnissa!
Kaasukiukaan lämmittäjälle ei tule tikkuja sormiin. Kiuasratkaisu automatisoi saunatoimintaa merkittävästi ja vähentää päästöjä.
Banjamaisen tunnelman takaa kuitenkin ensisijaisesti löylyhuoneen kostea tunnelma.
Saunan avauduttua yleisölle kolmelta on saunassa jo 70 astetta lämmintä. Ja kosteutta piisaa.
Kiuas on täytetty mielenkiintoisella sekoituksella Mäntyharjun oliviini-kiuaskiviä sekä keraamisia Kerkesin kiuaskiviä. Löylyä luotaessa kivet eivät kuitenkaan vaikuta lämmenneen riittävästi. Löylyä niistä kyllä irtoaa, mutta kovin verkkaisesti. Löyly on hitaasti hiipivää ja pitkään viipyilevää.
Tykkimäen sekoitus Kerkes- ja oliviinikiviä. Kerkesin vaalean ruskeat kivet tulevat myöhemmin peittymään harmaiden luonnon kivien alle.
On ymmärrettävää, että yli kahden tuhannen kivikilon lämpiäminen tunnissa huippulukemiin ei kuulosta rakenteeltaan avoimessa kiukaassa edes mahdolliselle. Kiukaan pintalämpötila jäi mittaamatta, mutta veikkaukseni on alle 150 astetta. Jos kiviä haluaisi tällaisessa ratkaisussa lämmittää enemmän kuin saunaa, tarvitsisi kiuas ainakin tilapäisesti kattaa. Ei ihme, että venäjällä kiukaat ovat muurattuja…
Löylyn luomisen haasteista huolimatta saunassa on miellyttävän lämpimät oltavat, joita saunoja voi vielä mukauttaa hakemalla paikkansa eri laudekorkeudella tai etäisyydellä kiukaasta. Lauteet ovat, ylälaudetta lukuun ottamatta, sen verran leveät, että niillä mahtuisi jopa saksalaiseen tyyliin makaamaan.
Löylygraafista näkee selvästi, että saunassa on jatkuvasti varsin korkea kosteustaso. Löylynheitto ja ulko-oven availu heiluttavat sitä vain vähän. Kastepiste sijaitsee ylälauteelle referenssikorkeuteen sijoitetussa mittauspisteessä yli 40 asteen, eli sauna on kostea. Ihon pintaan tuleva kosteus siis tiivistyy ilmasta, eikä haihdu iholta.
Löyly on hitaasti hiipivää ja pitkään viipyilevää
Ilmanlaatu saunassa on kohtuullinen. Graafista voi jo huomata, että saunassa ilma kyllä vaihtuu, ei tosin kovalla vauhdilla. Noin tunnin mittausjakson lopuksi suhteellinen kosteus nousi 5%-yksikköä, kertoen kosteuden kumuloitumisesta.
Syynä ilmanlaadun rajoitteisiin on luonnollisesti ilmanvaihto. Ilmanvaihto on, nimettömien konsulttien suosituksesta, tehty painovoimaiseksi. Luonnollinen ilmanvaihto on sinänsä kelvollinen ratkaisu, mutta sen toteuttaminen ei ole ihan helppoa.
Tässä tapauksessa ongelma on nähdäkseni korvausilma-aukkojen eli lattiaräppänöiden koko sekä sijoittelu. Löylyhuoneen valtava koko vaatisi reilusti isommat reiät, mielellään vielä sijoitettuna eri ilmansuuntiin. Jälkimmäistä ideaa ei saunan rakenteen vuoksi kuitenkaan voi helposti toteuttaa. Pinta-alaa voisi toki lisätä.
Tilanne ei saunomisen kannalta ole mahdoton, mutta ilmanvaihdon rajallisuus näkyy jo laudepuurakenteiden vanhentumisena. Päivittäinen käyttö koettelee puuta ja tässä tapauksessa kiukaan läheisyydessä on laudepuita jo vaihtokunnossa.
Käytävät on maalattu kauniilla kiiltomaalilla
Loppusanat
Kouvostoliiton banja ei oikeasti ole lämpötilaltaan venäläisten standardien veroinen, mutta siellä takuuvarmasti tarkenee! Toisaalta, saunahattukaan ei ole välttämätön lisävaruste, kuten venäläisissä kohteissa.
Kukaan ei ole tiettävästi pyrkinyt tarkasti määrittelemään banjan ja suomalaisen saunan eroja, mutta ehdottaisin tähän erääksi kriteeriksi banjalle jatkuvasti yli 37 asteen nousevaa kastepistettä. Se tarkoittaa käytännössä ettei saunassa auta hikoilla. Suomalaisessa saunassa kosteus sen sijaan elää löylynheiton mukaan 37 asteen molemmin puolin.
Saunaan kuuluu myös ensisijaisesti vuokrakäytössä oleva lauttasauna. Sunnuntaisin se on kaikkien saunojien käytössä.
Tykkimäen sauna on mukava lisä suomen julkisten saunojen kasvavaan lukuun. Maantieteellisesti se tarjoaa täytettä katvealueilla ja on kuulemma houkutellut vakiovieraita aina saunamaakunnasta asti, joka ei pysty saunojia palvelemaan.
Tykkimäen sauna on vielä hieman keskeneräinen. Onneksi toiminnanjohtajalla on kova halu kehittää toimintaa saunan ympärillä. Viljami haluaa palvella saunan avulla erilaisia liikuntaharrastajia sekä tuoda saunan ympärille, erityisesti ravintolaa hyödyntäen, muuta kiinnostavaa viihdettä.
”Me kuunnellaan asiakkaita herkällä korvalla ja ollaan valmiina tarjoamaan uusia virikkeitä, sen mukaan mikä ihmisiä kiinnostaa”, toiminnanjohtaja kertoo.
Saunaanhan mahtuisi vaikka minkälaista toimintaa, ottaa mallia sitten venäläisistä banjoista, saksalaisesta aufgussista tai ihan suomalaisista perinteistä.
Saunaan kuuluu myös ensisijaisesti vuokrakäytössä oleva lauttasauna. Lautta kuvan ottamisen jälkeen vaihtunut.
Kun vierailimme heinäkuussa 2017 saunalla oli Käyrälampi varsin tyyni, mutta saunalautta oli pienessä merihädässä. Lauttasaunaa ei päästy kunnolla testaamaan, joten todetaan vaan, että sunnuntaisin saunojille on tarjolla pientä vaihtelua jatkuvalämmitteisen puusaunan lämmössä – nyt, kun saunakin on tukevamman lautan päällä.
Tykkimäen saunalautta sisältä kalansilmän läpi kurkistettuna
Tykkimäen sauna ansaitsee jo tässä vaiheessa Saunologian Suositeltu saunapaikka 2017 –arvosanan. Vierailemista puoltaa myös paikan erinomainen hintalaatu-suhde. Kirjoitushetkellä saunakäynnin hinta aikuiselle oli 9,5 euroa. Suorastaan hävyttömän halpaa. Sauna tarjoaa myös kanta-asiakkuutta ja useamman kerran kortteja.
Saunologian arviot
Löylyt
★★★★☆
Ilmanlaatu
★★★☆☆
Vilvoittelumahdollisuudet
★★★★☆
Pesu- ja pukeutumistilat
★★★★★
Oheispalvelut
★★★★☆
Vinkit
Ota mukaan: Uima-asu, pyyhe, tossut ja istuinalusta
Avoinna joka päivä klo 15-21, kesäkuukausina pe-la klo 23 asti. Sunnuntaisin myös lauttasauna yleisessä käytössä.
Saunaan pääsee pyörätuolilla avustajan kanssa, paikalla myös esteetön WC.
Vuosaaren tulipalon tutkinta toi 4.9.2017 julkisuuteen Onnettomuustutkimuskeskuksen yrityksen herätellä suomalaisia kiuasvalmistajia parantamaan kiukaiden käyttöliittymiä (kts. uutiset YLE ja HS.fi). Tämä aktivointi on tervetullutta, muttei minusta edusta riittävää analyysia tilanteesta.
Niin traagisia ja turhia kuin saunapalot ovatkin, ei kiukaita tai niiden valmistajia auta demonisoida. Teknologian ohella syyt turmiin piilevät myös kulttuurisessa muutoksessa, jossa saunojen yleistyminen on arkipäiväistänyt ne ja vieroittanut yllättävän monet kansalaiset niiden käytöstä.
YLE uutisoi Vuosaaren saunaturman tutkinnan jälkeen provosoivasti sähkökiukaiden käyttöliittymistä. Kytkimet eivät ole kauniita tai erityisen käytettäviä, mutteivät epätavallisia edes kuluttajalaitteissa. Huonolle designille on ei ole oikeutusta, mutta syitä.
Vuosaaren tapauksessa on syytä huomata, että perhe oli maahanmuuttajataustainen, joten heidän kokemuksensa kiukaista ja saunomisesta ylipäänsä olivat rajalliset (kts. onnettomuustutkintaraportti).
Valmistajien syyttelyn sijaan esittäisin, että hyväksymme kansalaisten vieraantumisen saunateknologiasta ja uussaunattomuuden elämäntapavaihtoehtona. Tarpeettomien saunojen rakennuttaminen on onneksi tällä vuosikymmenellä jo hiipumaan päin. Nykyisten saunojen turvallisuutta voidaan paikata monin edullisin keinoin (palohälytin, kiukaan kytkeminen irti sähköverkosta), ei vain kiukaita kehittämällä.
Myönnetään, saunat ovat kokonaisuudessaan tarpeettoman vaikeita, myös suunnittelijoille
Mielestäni nykykiukaiden käyttöliittymä edustaa minimalistista toiminnallista suunnittelua, jossa turvallisuusnäkökulma vain on kyseenalaisesti sivuutettu. Kysymys on erityisesti sähkökiukaiden edullisimmista malleista, joissa kaikki ominaisuudet on minimoitu. Tämä ei olisi ongelma, jos kiukaat olisivat jatkuvasti käytössä, jolloin käyttäjät ymmärtäisivät huononkin käyttöliittymän toimintaa sekä saunan lämpiämiseen liittyvät vaarat.
Jos kiuasta pitäisi verrata käytettävyydeltään ja turvallisuudeltaan johonkin toiseen kodin laitteeseen, niin se on ehdottomasti sähköliesi. Liesi on vieläkin yleisempi ja tunnetusti vaarallinen. Itse ainakin opetan lapsia olemaan koskematta siihen. Viesti menee perille, jos ei totella. Mutta kuinka monessa taloudessa olette nähneet hellan muuttuvan pysyvästi keittiön työtasoksi samalla tavoin kuin saunakoppeja on alettu käyttämään varastoina? Ruoanlaiton kulttuuri on huoneistosaunomista vankempi ja huonoakin hellaa osataan varoa.
Markkinoilla kuluttajien ostokäyttäytyminen ohjautuu valitettavasti usein halvimpiin vaihtoehtoinen. Kiukaiden tapauksessa viranomaisten on syytä asettaa turvallisuus- ja käytettävyysvaatimukset, jotka koskevat myös edullisimpia, ulkomailla kotimaisilla brändeillä valmistettuja kiukaita. Näin tehtiin neljä vuotta sitten puukiukaiden päästövaatimuksille, miksei näin tehtäisi myös sähkökiukaiden turvallisuudelle?
Nykyteknologia mahdollistaa huikeita parannuksia käytettävyyteen ja turvallisuuteen, mutta ne eivät tule ilmaiseksi. Tässä on yhteiskunnan ja teollisuuden yhteistoiminnan paikka. Kiukaat uusiutuvat nopeammin kuin talot tai ihmiset, joten tässä turvallisuus- ja käytettävyystaistelussa on hyvät mahdollisuudet "nopeaan" voittoon (ainakin alle 15 vuodessa).
Muotoilu eli designin sekä käytettävyyden asiantuntijat voivat yhdessä luoda ratkaisuja turvallisuusongelmiin. Niille on kuitenkin luotava kysyntää sekä teollisuudessa että markkinoilla. Tällä hetkellä kiuasvalmistajien muotoiluinvestoinnit ovat hyvin minimaalisia. Kuluttajien on kuitenkin hyväksyttävä se, että muotoiltu kiuas tulee väistämättä insinöörin ja ekonomin viimeistelemää tuotetta kalliimmaksi.
Kaikki mitä rappusten suunnittelussa tarvitsee tietää! Älä kompastu askelmissa, sillä saunarakennuksen rappusiin on tarjolla mitoitusperiaatteita ja suunnitteluvaatimuksia, joiden avulla askelmilla käynnistä tulee luontevaa ja vaatimusten mukaista. Kerron tässä artikkelissa myös miten rakensimme raakalautaa eli kyllästämätöntä lankkua käyttäen oman saunani terassille johtavat askelmat.
Normaalisti liikuntakykyisen ihmisen, lapsen tai aikuisen, jalka nousee ja laskee vaivattomasti vain parikymmentä senttiä kerrallaan. Jos saunamökin terassi sijaitsee tämän korkeammalla, tarvitaan sinne nousemiseksi rappusia. Pilariperustaisessa rakennuksessa ei riitä yksi askel, vaan rappusia tulee helposti puolen tusinaa.
Saunamökin terassin kaiteet ja portaat – rakennusvaatimukset
Portaiden suunnitteluvaatimukset on määritelty kaiteiden tavoin RakMK F2:ssa. Rappusten tärkeimmät ominaisuudet ovat etenemä ja nousu. Etenemä tarkoittaa askelman syvyyttä (sivusta katsottuna rappusen leveyttä), eli sitä osaa, jolle jalka asetetaan. Etenemälle on määritetty minimi. Ulkona olevan askelman tulee olla vähintään 300 mm syvä. Määräykset tuntevat myös kattamattoman ulkoportaan, jonka etenemä on vähintään 390 mm. Paikallinen rakennusvalvoja päättää tulkinnasta, itse sain ohjeeksi saunan portaisiin 300 mm.
Etenemä ja nousu ovat portaiden mitoituksen avainkäsitteet
Nousu on askelmien välinen korkeusero. Enimmäisnousu eli rappusen maksimikorkeus on ulkotiloissa 160 mm (kattamaton 130 mm), mutta sekin voi käytännössä olla ympärivuotisessa käytössä epäkäytännöllisen paljon. 130-150 mm on hyvä tavoite.
Askelmien paksuudella, tai rakenteella, on myös merkitystä. F2 toteaa, että ”avoaskelmien välistä ei saa mahtua läpi särmältään yli 110 mm:n mittainen kuutio”. Eli 160 mm nousulla olisi rappusen syytä olla vähintään 50 mm paksu, tai askeleiden väliä täytyy erikseen supistaa.
F2 tarjoaa myös seuraavan mitoitusohjeen ergonomisille portaille, joilla askelrytmi on ”normaali”. Tämä on: 2 * nousu + etenemä ~ 660 mm. Sisäportailla summa voi olla myös 600mm.
Jottei tämä ohje tuntuisi matematiikan kokeelle, olen taulukoinut joitakin mahdollisia kaavan tyydyttämiä lukuarvoja oheiseen taulukkoon. Taulukosta löytyy erilaisia vaihtoehtoja portaiden mitoitukseen:
Portaiden kohdalla kaiteet tulevat uudestaan esille. Jos portaiden päätyyn muodostuu pudotus, tarvitaan sinne kaide, mahdollisesti suojakaide – riippuen putoamiskorkeudesta. Kaide on hyvä muotoilla niin, että sen yläosa toimii myös käsijohteena. Siitä pitää siis saada kiinni. Pyöreän käsijohteen suositeltu paksuus on 25-40 mm.
Jos portaikko on yli 2,5 m leveä, tarvitaan johde molempiin päihin, ainakin julkisissa paikoissa. Käsijohde- ja kaidevaatimusta voi kiertää tekemällä rappuset joissa matalampi porras "kiertyy" korkeamman ympärillä, jolloin suoraa pudotusta ei koskaan synny.
Lonnan saunan terassilla on kaiteita säästetty kierrättämällä askelmia leveämmälle alueelle
Erikoisportaiden nousun ja etenemän laskuohjeet löytyvät F2:sta. Se käsittelee myös terassirappusia korkeampia ja pidempiä rappukäytäviä.
Joy Studio Designin esimerkki kiertyvistä rappusista
Suvikallion askelmat
Oma saunani on pyritty rakentamaan mahdollisimman kauas kosteudesta ja siinä on pilariperustaa kauttaaltaan yli 70 cm. Rappuset piti siis suunnitella huolella, niin sijoituksen kuin toiminnallisuuden vuoksi. Ensinnä päätettiin vaihtaa rappusten paikkaa terassia hallitsevien ja hirsiä kannattavien pystytolppien väliin. Muutoin tämä väli olisi pitänyt pistää umpeen kaiteella, mikä ei edes ajatuksena miellyttänyt omistajien silmää. Työmaavaiheessa lähempänä saunan ulko-ovea sijainnut tilapäisrappunen sai siis lähteä.
Väliaikset rappuset sijaitsivat kuvassa varjoon jäävällä pitkällä sivulla
Tämän vapauttavan päätöksen jälkeen seuraava toimenpide tontilla ei koskenut rappusia, vaan niiden tulevaa kosketuskohtaa maan pinnalla.
Työ alkoi siitä, että rappusten alastulon kohdalle hankittiin lisää täyttömaata, sillä piha vietti saunalta alaspäin. Askelmia olisi tarvittu lisää ja portaista olisi tullut merkittävästi pidemmälle ulottuvat. Tavoitteeksi otettiin 900 mm nousu, jota varten olisi 5 askelta 150 mm nousulla ja ”luonnollinen” 150 mm askel viimeiseltä askelmalta terassin kannelle. Täyttömateriaalina käytettiin 0-50 mm kokoluokan mursketta. Korkeusaseman arviointiin käytettiin vaakituskonetta, amatöörin silmäarvio ei kovinkaan luotettava tapa arvioida kaltevuuksia.
Portaiden päähän valettavaa laattaa varten tehtiin lankuista valumuotti, jonka korkeutta tässä tarkistetaan
Kun pihan korko oli haluttu, portaiden alapäähän päätettiin valaa portaiden levyinen betonilaatta. Yhtenäinen laatta varmistaa portaiden pysymisen vakaina ja suorina, olihan pohja tasoitettu ja täristetty nykyohjeiden mukaisesti, joten maan pitäisi pysyä laatan leveydellä hyvin paikoillaan.
Laatasta valettiin n. 100 mm paksu ja se vahvistettiin 6mm harjateräsverkolla sekä yksittäisillä 8 mm harjaterästangoilla. Raudat kannatettiin 50 mm valukorokkeilla. Betonia valmistettiin maksimikestävyyden mukaan sekoittaen hiekkaa ja mursketta pienellä betonimyllyllä.
Laatasta tehtiin niin leveä (600 mm), että se toimisi sekä tukirakenteiden laskeutumisalustana että alimpana askeleena. Tämän jälkeen valittiin porrasmalli. Olin aiemmin talvella sahauttanut tarkoitukseen n. 300 mm leveitä kuusilankkuja ja näistä lähdettiin tekemään portaita, niin että lankku olisi kantavan rakenteen päällä.
Sahattuja kuusitukkeja. Taapeli on tehty kerettiläisesti jättäen lankut päällimmäisiksi. En suosittele ainakaan tätä ratkaisua.
Saman talvena kaadettu raakapuu oli hieman kyseenalainen materiaali rappusiin. Otin useampia riskejä materiaalivalinnassa, joista ensimmäinen realisoitui välittömästi. Noin puolet lankuista oli joko vääntynyt tai haljennut taapelissa niin paljon, ettei niistä ollut rapuiksi. Onneksi oli ylimääräistä. Ohjeet taapelointiin olivat keskenään ristiriitaisia ja voin vain todeta ettei leveän lankun taapelointi kuivumaan ilman merkittävää painoa ainakaan ollut optimaalinen ratkaisu.
Kaksi vaihtoehtoista mallia rappusten tekoon. Askelmalankut kiinnitetään joka reisipuiden väliin tai päälle.
Reisipuun päälle tuli puinen kolmio, jonka päälle pinnalta kiinnitettiin lankut. Vaikka lankut ovat n. 55 mm paksuja, päätettiin ne tukea kolmella reisilankulla, jolloin ne eivät pääse notkumaan keskeltä. Reunalankut tulivat 100 mm reunoilta sisäänpäin. Vaihtoehtoinen tukiratkaisu ilman keskilankkua olisi ollut lankun suuntainen, mutta esim. 2x4” lankku pystyssä keskellä lankun alla.
Kokonaan erilainen vaihtoehto olisi ollut tehdä koko porras esimerkiksi kymmenestä rinnakkaisesta 2x5” lankusta, kuten alla olevan kuvan ratkaisussa. Tällöin olisi kuitenkin pitänyt käyttää sekä kolminkertainen määrä puita, että kestopuuta. Tällainen rakenne olisi kuitenkin kantavuudeltaan ja kestoltaan omaa luokkaansa, toimien ilman lisäkannatusta myös yli kolmen metrin jännevälillä.
Askelma kuudesta rinnakkaisesta pystysuuntaisesti kiinnitetystä painekyllästetystä lankusta
Portaiden etenemäksi tuli lankkujen leveyden mukaisesti 300 mm, nousun ollessa ohjeiden mukainen 150 mm. Kaikki lankut eivät olleet riittävän leveitä (275 -280 mm), joten joissakin askelmissa lankun ”takareuna” loppuu ennen kuin seuraava etureuna alkaa. Tätä ei käytännössä huomaa. Lopputulos on askelluksen kannalta erittäin miellyttävä.
Puuvalmiit rappuset sekä tuleva käsijohde!
Raakapuu terassi- ja porrasmateriaalina - pintakäsittely
Porrasmateriaaliksi valitun raakapuun kestävyys oli sitten toinen kysymysmerkki. Rappuset ovat lähes täysin luonnon armoilla, joten jonkinmoinen puunsuojaus on välttämätöntä. Koska kysymyksessä on kulutuksella tuleva kohde, jota kulutetaan niin likaisella kengänpohjalla kuin puhtailla pakaroilla, vaihtoehtoja on todella vähän. Mikään tavallinen maali, ml. ulkomaalit, ei käy. Sävytettävä terassiöljy oli oikeastaan ainoa valinta.
Tikkurila Valtti Plussa terassiöljyjä löytyy 0,9 ja 2,7 litran pakkauskoossa valmiiksi sävytettyinä. Kuva Prisman hyllystä.
Valitsin öljyksi itse aiemmin testaamani Tikkurilan Valtti Plus terassiöljyn. Tuotetta mainostetaan säänkestävyydellä ja värinpysyvyydellä. Tämä perustuu aineen poikkeukselliseen väripigmenttiin. Plus öljyä on saatavana vain kourallisena valmissävyjä: harmaa, musta ja ruskea. Valitettavasti kumpikaan lähimmistä sävyistä, musta tai ruskea, ei miellyttänyt sellaisenaan silmää.
Tikkurilan ColorUp verkkosovelluksella voit testata värejä ennakkoon. Kuvan olisi hyvä olla kuvattu pilvisellä säällä toisin kuin esimerkkikuvassa.
Onneksi sävyjen sekoittamiseen ei ole estettä, joten teimme kokeiluja ruskeasta mustaan päin lisäämällä pienen määrän mustaa ruskeaan pönttöön. Testikohteena oli pala portaista yli jäänyttä lankkua. Musta sävy osoittautui dominoivaksi ja sitä piti annostella huolella. Testaamalla löytyi sopivaksi sekoitussuhde, 1:4,5, ruskea:musta.
Testikappaleita erilaisilla sekoitussuhteilla väritettynä. Viimeiset testit tehtiin suuremmalle pinta-alalle
Vinkki:paras apuväline kotimaalikemistille maalien sekoitteluun on pussitettu keittiövaaka, jolla sekoitussuhteen saa määritettyä tarkasti. Etenkin jos on tyhjä maalipurkki taaraamista varten, mutta ilmankin pärjää.
Puuöljyllä tuli tuoraaltan erittäin syvä ja peittävä lopputulos
Käsittelin portaat kauttaaltaan kahdesti öljyä, jotta riittävä peittävyys saavutettiin. Öljyä kului projektiin noin puolitoista litraa, eli kolme tarvittiin purkillista (2 ruskeaa, 1 musta). Ennen käsittelyä sahan jäljiltä karheat kulutuspinnat käsiteltiin 125 mm pyöröhiomakoneella, 40 + 120 karkeuden hiomapapereilla. Suunnitelma on tehdä käsittely vielä lokakuun alussa uudestaan ennen raskasta ja märkää talvikautta. Aika näyttää montako vuotta tämä ratkaisu kestää käyttökelpoisena.
Suvikallion valmiit askelmat vihtrillikäsiteltyine kaiteineen ja heinäseipäistä tehtyinä käsijohteineen
Rappusiin tehtiin lopuksi kaiteet ja käsijohteet vanhoista heinäseipäistä ja tukirakenteet 50 x 50 mm raakalaudasta. Käsijohde tuli samalle 900 mm tasolle kuin terassia kiertävä kaidekin. Lisäin myös rappusten yläpäähän, terassin pinnan tasolle, samalla tavoin sävytetyn laudan, joka suojelee terassilautojen päitä rasitukselta - yhden laudan pään jo murruttua rakennusaikana. Lopputulos näkyy kuvissa.
Saunarakennuksen ulkotilat täydentyvät tässä artikkelissa kaiteilla, joiden ansiosta terassista tulee turvallinen. Kaiteisiin liittyy runsaasti erilaisia määräyksiä, joista keskeisimmät ”pitää tietää” –kohdat esittelen tässä. Lisäksi kerron oman saunani rautavihtrillisävytettyjen puukaiteiden varjopuolesta.
Lue erillisessä artikkelissa ensi viikolla kuinka suunnitellaan ja rakennetaan saunan portaat eli rappuset sekä miten raakalautaa tai kyllästämätöntä lankkua voi käyttää terassimateriaalina!
Oma saunamökkiprojektini on edennyt vauhdilla sillä aikaa, kun olen blogissa tarinoinut muista saunamaailman asioista sekä esitellyt jo valmistuneita saunoja. Nyt alkusyksystä palaan tämän vuoden saunanrakennusmuistojen pariin. Näistä ensimmäisenä saunan terassin kaiteiden suunnittelu ja rakentaminen, sitten terassin askelmat, kiukaan esittely ja lopulta kokonaiskuva koko kohteesta! Tässä artikkelissa esittelen kaiteita koskevat määräykset ja omat, terassia kiertävät kaiteeni.
Tukeudutaan ensin kaiteisiin. Niillä ei ole suoraa vaikutusta saunaelämykseen, mutta rakennuksen ulkonäköön ne väistämättä vaikuttavat. Jos terassi, kuten Suvikallion saunassa (#SAUNAPROJEKTI), sijaitsee yli puolen metrin korkeudessa, tarvitaan kaiteita estämään terassilta maahan mätkähtämistä. Kaiteisiin yhdistyy usein käsijohde, joka helpottaa kaiteisiin tukeutumista. Yksityiskäytössä kaiteiden päällinen toimii kätevänä tilapäisenä säilytystilana milloin millekin.
Vaatimuksia putoamissuojauksesta
Kaiteita koskevat määräykset löytyvät Rakennusmääräyskokoelman osasta F2 (Ympäristöministeriö: Suomen Rakentamismääräyskokoelma, Rakennuksen käyttöturvallisuus). Jälleen kerran kannattaa konsultoida paikallista rakennusvalvontaa oman kohteen suhteen, sillä F2:en sisältyy pientä tulkinnanvaraisuutta suoja- ja avokaidevaatimusten suhteen. Seuraavassa kuitenkin keskeisimmät asiat tiivistettynä.
Kaiteet ovat rakennusmääräysten edellyttämä turvarakennelma. Kaiteita tarvitaan kaikissa paikoissa, joista on mahdollista pudota yli 500 mm. Kaiteita on kaksi mallia, avokaide ja suojakaide. Avokaide koostuu ylimpänä olevasta käsijohteesta ja sen alapuolisesta välijohteesta (vaakavälijohde). Välijohteen ylä- tai alapuolelle ei saada jäädä yli puolen metrin rakoa.
Avokaide ja suojakaide. Suojakaide voi olla umpinainen tai pystysuuntaisesti avoin
Suojakaiteita (turvakaide) edellytetään, jos pudotus on yli 2 metriä, mutta niitä käytetään usein myös matalampien pudotusten kohdalla, erityisesti julkisilla paikoilla. Lisäksi F2 toteaa (tulkinnanvaraisesti), että suojakaidetta on käytettävä 700 mm: tasoeron kohteissa, joihin lapsilla on pääsy. Kaiteen pystysuuntainen osa on nimeltään kaidetolppa. Niitä tarvitaan kaiteen tukevoittamiseksi. Tolppien etäisyys on tyypillisesti korkeintaan 2-3 m.
Kaiteen mitoitus
Kaide siis suojaa tilankäyttäjiä tarpeettomilta pudotuksilta. Avokaiteessa olennaista on sen kokonaiskorkeus, joka riippuu putoamiskorkeudesta. Jos pudotusta on 0,5-3,0 metriä, on kaiteen oltava vähintään 900 mm korkea. Metrinen kaide (1000 mm) tarvitaan 3-6 m pudotukselle ja 1,2 m (1200 mm) kaide yli 6 m putoamiskorkeudessa.
Julkiseen tilaan tarkoitettu turvakaide voi olla läpinäkyvää metalliverkkoa, josta kuitenkaan mene läpi kuin vesisade
Suojakaiteen idea on estää lapsia tai humalaisia tippumasta käsijohteen alta. Sitä vaaditaan, kun pudotus eli tasoero ylittää 700 mm. Tällaisen ”umpikaiteen” suojaavan osan pitää myöskin olla vähintään 0,7 m korkea (yli 6 m pudotuksessa vähintään 0,9 m). Kaiteen ei tarvitse olla täysin umpinainen, mutta Rakennusmääräyskokoelma F2 vaatii ettei kaiteen pystysuuntaisista raoista saa mahtua yli 110 mm särmäinen kuutio (100 mm, jos sauna on asuinrakennuksessa tai Oulussa...). Jos kaiteessa muun suuntaisia rei’ityksiä, pitäisi niiden koon olla vain 30 mm!
Suojakaiteen tarkoitus on estää lapsia kiipeilemästä kaiteella sekä isompien elottomien objektien tippumista sen lävitse
Käsijohteet
Kaiteeseen voi liittyä käsijohde ja välijohde. Nämä eivät ole putoamissuojia, vaan portaiden tai luiskien kohdalle asennettavia liikkumisen apuvälineitä. Niiden avulla erityisesti liikunta- tai näkörajoitteiset voivat nousta turvallisesti.
Julkisilla paikoilla käsijohteita näkee myös rappujen ulkopuolella kohteissa, joissa maan pinta viettää loivasti. Alempi johde (700 mm) lapsille, ylempi (900 mm) täyskasvuisille.
Käsijohteen korkeudeksi F2 suosittelee 900 mm, eli kaidekorkeuden kanssa samalle tasolle. Jos tilassa liikkuu paljon lapsia, suositellaan lisäkäsijohdetta 700 mm tasolle.
Kaiteiden toteutus
Määräykset jättävät paljon valinnan varaa sille, miten kaiteet rakennetaan. Esimerkiksi hakusanalla "porraskaiteet" löytää valmiina lasista ja metallista erilaisina elementteinä. Puusta voi rakennella mitä moninaisempia kaiteita lähtien sorvatuista tolpista erilaisiin pystylaudoitusmalleihin.
Jos kohteeseen ei tarvita suojakaidetta, syntyy avokaide yksinkertaisimmillaan 0,9 m korkeuteen sijoitetusta terassia kiertävästä tangosta ja sen alle sijoitetusta välijohteesta 400-500 mm korkeudella. Välijohde voi olla vaikkapa hamppuköyttä.
Köydestä saa lähinnä visuaalisesti tyydyttävän välijohteen. Tämä ei pysäytä isompaa tai pienempää ihmistä sukeltamasta käsijohteen alitse. Hamppuköyttä saa edullisesti vaikkapa Biltemasta.
Omien kokemusteni perusteella puisten kaiteiden suurimpia haasteita on kunnossapito. Mitä tyylikkäämpiä muotoja, esimerkiksi sorvaamalla, on tehty, sitä hankalampi niitä on ylläpitää. Kaidepuiden eli kaidesäleiden minimietäisyydet (se 110 mm) ovat niin pienet, ettei esimerkiksi vanhan maalin hiominen onnistu, vaan kaiteet saa kunnolla puhtaaksi ainoastaan hiekkapuhaltamalla.
Suvikallion kaiteet
Suvikallion saunarakennuksen rappuset ja käsinojat suunniteltiin niin, ettei niiden vaatimusten mukaisuudesta jäisi tulkinnanvaraa. Tämä oli tärkeää, sillä saunani terassi kaipasi kaiteita joka suuntaan. Saunalla tiedettiin liikkuvan niin eri-ikäisiä pikkulapsia, joiden kiipeilyturvallisuus pitäisi huomioida kuin iäkkäämpiä liikuntarajoitteisia.
Kaidesäleiden välien riittävä kapeus varmistettiin 110 mm puupalikalla
Pudotuksen määrä terassilla vaihteli välillä 750-1000 mm, joten kaiteiden piti olla turvallista mallia. Ainoastaan julkisivua hallitsevien pystypilareiden kohdalle emme halunneet kaiteita, joten se oli hyvä paikka rakentaa rappuset. Rappusten kohdalle kaiteita ei luonnollisestikaan tarvita.
Suvikallion saunan inspiraatiotaulusta Pinterestistä löytyy myös lukuisia kaide-esimerkkejä:
Kaidemallia mietittiin valokuvaesimerkkien avulla. Kirvesmiehen vinkistä kävimme myös katsomassa yhtä kohdetta. Päädyimme ratkaisuun, jossa yläjohde on tehty 50 x 125 mm lankusta (5”) ja suojaava osa 7-9” tuppilaudoista. Alhaalla tuppilaudat päättyvät 100 mm terassin pintaa ylemmäs. Tämä helpottaa terassin puhtaanapitoa, mutta rako täyttää myös turvallisuusvaatimukset.
Terassin kaide rakennuksesta ulospäin katsottuna: tällä puolella kiipeily onnistuu, mutta turvallisella korkeudella
Miellyttävä lopputulos syntyi nopeasti.
"Prototyyppi" eli käsittelemättömät tuppilaudat viimeistelynaulaimella paikoilleen tilapäisesti asennettuna
Tuppilaudasta sai helposti rakennuksen tyyliin sopivan ulkoasun. Turvakaiteiden ja käsijohteen ”pintakäsittely” oli pelkkä rautavihtrillin ripaus. Rautasulfiitti puri kuiviin, vuosi sitten sahattuihin tuppilautoihin erinomaisen hyvin.
Kaiteet saavuttivat nopeasti vihtrillikäsittelyn jälkeen "lopullisen" värisävynsäKäsijohteen leveys ei enää ole minkään suosituksen mukainen, mutta leveä (125 mm) tyyli pyöristetyin reunoin sopii saunan yleisilmeeseen
Ainoa toistaiseksi ratkaisematon ongelma on vihtrillin käyttäytyminen kaiteen eli käsijohteen päällä. Kaide on nimittäin 125 mm leveä ja sopiva laskeutumisalusta niin linnun paskalle kuin juomalaseille. Vihtrilliin erilaiset hapot välittömästi valkoisen läiskän (joka ei siis ole sitä kakkaa)!
Kauneuspilkku eli linnunkakan vihtrilliä "neutralisoiva" kosketus
Pidemmän päälle ongelma ratkeaa itsestään, kun puu harmaantuu luontaisesti. Toistaiseksi en ole vakavasti miettinyt siihen mitään puun sävytykseen tai pinnan muuhun käsittelyyn perustuvaa ratkaisua.
Tämä kaiteista, juttu jatkuu ensi viikon blogi postauksessa miellyttävien rappusten suunnittelulla ja rakentamisella!
Saunologian saunakonseptit-sarjan avaa kohde-esittely Villa Paratiisin saunasta. Tämä Nuuksion kansallispuiston elämysmatkailukohteen vuokrasauna on malliesimerkki nykyaikaisesta rantasaunasta.
Nuuksion kansallispuiston pohjoisosissa, Vihdin puolella n. 40 minuutin ajomatkan päässä Helsingin ytimestä on piilossa paratiisi. Yrittäjä Satu Selvisen Nuuksion paratiisi hellii elämysmatkailijoita monin tavoin, muun muassa tänä vuonna uudistuneen rantasaunan lauteilla. Sauna on osa 60-luvun alusta periytyvää rakennusta, mikä selittää rannan läheisyyden.
Villa Paratiisin pitkä laituri johdattaa saunojen hetkessä syvään veteen
Villa Paratiisi ei ole julkinen sauna tai sellaisenaan ostettavissa oleva saunamalli. Se on uniikki, mutta samalla monella tapaa erinomainen esimerkki nykyaikaisesta mökkisaunasta, yhden suomalaisen saunakulttuurin kehityskaaren kärjestä. Katson tähän konseptiin kuuluvaksi seuraavat ominaisuudet:
Mökki
Sauna on veden äärellä, lähempänä rantaa kuin nykyisten kaavoitusmääräysten perusteella voisi odottaa
Rannassa tukeva laituri ja hyvät uimamahdollisuudet
Juokseva, lämmin vesi ja sisäsuihku
Sähköistetty
Lämpimät pukeutumis- ja seurustelutilat
Rannassa kunnon laituri aikuisten uimakäyttöön
Suuri katettu ulkoalue grillauspisteineen
Mukavuusvarusteena kylpytynnyri tai lämminvesipalju
Sauna eli löylyhuone
Jatkuvalämmitteinen, moderni puukiuas
Estetiikkaa huomioiva löylyhuoneen sisustus
Tilava
Paratiisissa odottavat klassiset saunapyyhkeet ja -hatut
Jos kysymyksessä olisi nimeämättömiä perinteitä kumartava rakennus, ei paikalla olisi juoksevaa vettä, sähköä tai jatkuvaa lämmitystä.
Nuuksion taikaa pyörittävä teholeidi Satu
Paratiisin löylyissä
Tummasävyinen sauna on suhteellisen tilava. Lauteille mahtuu hyvin kuusi aikuista ja niiden muotoilu mahdollistaa löylyistä nauttimisen erilaisissa asennoissa. Lauteet ovat hieman matalat, mikä toisaalta helpottaa niille nousua, vaikka nivelet eivät olisi parhaassa öljyssä. Puu materiaalit on käsitelty kuultavilla puunsuojille, päästäen tontilta sahattujen haapojen ja männyn pintakuviot kauniisti esille.
Viehättävänä yksityiskohtana saunasta aukeaa klassisen, suurehkon ikkunan kautta hieno näkymä järvelle – ainakin löylynheittoon asti! Vastarannalla on kuulemma tunnetun suomalaisen laulajan kesämökki...
Villa Paratiisin löylyhuoneen ikkunasta pilkottaa järvimaisema
Poikkipuoliaisen rannalla sauna lämpiää puilla. Puut palavat Narvin Velvet puukiukaassa. Tähän verkkokiukaaseen mahtuu jopa 160 kg kiviä. Saunan lämpiäminen reiluun 50 asteeseen 26 asteen peruslämmöstä kesti reilun tunnin käydessäni löylyissä, mutta Sadun mukaan saunan saa lämmitettyä 60 asteeseen tunnissakin. Tässä vaiheessa kaikki kivet eivät ole vielä erityisen kuumia, mutta niistä irtoaa jo kelvolliset, kosteat löylyt.
Villa Paratiisin kiuas on Narvin Velvet
Asiaa havainnollistaa löylygraafi, joka kertoo saunomisemme tapahtuneen 50-60 asteen välillä, hitaasti lisääntyvässä kosteudessa. Tämä viittaa hieman vaillinaiseen ilmanvaihtoon. Ilmanlaatu saunassa on kuitenkin riittävän hyvä, löylypiikki ainoastaan taittuu hieman liian nopeasti.
Saunologin mittaamaa löylygraafi lämpötilasta ja suhteellisesta kosteudesta parin tunnin saunomisen aikana.
Saunassa kuitenkin viihtyy kohtuullisessa lämmössä mukavan pitkään. Saunomista palvelevat erinomaiset seurustelu- ja jäähdyttelytilat. Katettua sisä- ja ulkotilaa on runsaasti, matkaa laiturille alle kymmenen metriä ja kylmänaroille lämmitettävä palju. Talvella laiturin päässä on avanto.
Villa Paratiisin uudistetun löylyhuoneen yleisilme on tumma
Ei vain saunan takia
Villa Paratiisi on monipuolinen elämysmatkailu kohde, jolle sauna on ainoastaan yksi kiintopiste. Tosin tärkeä sellainen. Saunaa voi vuokrata ryhmille päiväkäyttöön, ryhmäkoon ollessa korkeintaan 15henkeä muiden oheispalveluiden kanssa tai ilman. Majoitustakin on tarjolla jopa 12 hengelle. Mikäli oma mökki sijaitsee kaukana pääkaupunkiseudusta, on Villa Paratiisi varma vaihtoehto esitellä esimerkiksi ulkomaisille vieraille, mitä suomalainen rantasaunakulttuuri nykymuodossa tarjoaa.
Villa Paratiisin illallistarjontaan kuuluu erinomainen loimulohi
Satu on tavoitellut Paratiisissa hyvän nykyaikaisen mökkisaunan henkeä. Nykaikaan kuuluvat erinomaiset oheispalvelut ja varusteet, joiden ansiosta vieras tuntee olonsa paremmaksi kuin kotonaan. Oheispalveluina Satu tarjoilee mm. lähiruokaa painottavia lounas- ja illallispaketteja. Saimme löylyjen ohessa nauttia loimulohi-illallisen, josta ei jäänyt mitään hampaankoloon.
Villa Paratiisin jälkiruoka
Ja tosiaan, joku voisi sanoa, että kysymyksessä ei ole todellinen rantasauna vaan rantamökki saunalla. En usko, että näillä on tässä tapauksessa merkittävää eroa, jos kokonaisuus on rakennettu tuttuuden, mukavuuden ja tyylikkyyden ehdoilla.
Villa Paratiisin hyvin varustellut ulkotilat kuuluvat moderniin rantasaunaan: patio ja ulkokeittiö oikealla, lämminvesipalju vasemmalla
Saunan voi vuokrata korkeintaan 15 hengen seurueelle neljäksi tunniksi hintaan 450€.
Ovet Paratiisiin aukeavat pääkaupunkiseudun vuokrasaunoihin suhteutettuna varsin tyypillisellä taksalla
Vuoden 2017 saunakirjauutuus on Susanna Uusitalon Hyvä sauna. Saunologi selasi kuvakirjan kannesta kanteen, mutta ei saanut täyttä hikeä pintaan. Tämä kirja-arvio kertoo mikä lämmitti ja viilensi tunteita teosta kohtaan.
Lempeiden löylyjen vankina: arvio Hyvä sauna -kirjasta.
Mistä on kysymys?
Suomessa ilmestyy yleensä ainakin yksi suomenkielinen saunakirja joka vuosi. Tämän vuoden näkyvin uutuus on mm. Risto Vuolle-Apialan nykykustantaja Moreenin (osa Otavaa) julkaisema Hyvä sauna. Kirjan on kirjoittanut toimittaja Susanna Uusitalo, joka on aiemmin julkaissut sisustus- ja lifestyle-kirjoja. Kirjan sisällöstä tosin painavin osa on valokuvaaja Ritva Tuomen, jonka kanssa Uusitalo on viimeksi tehnyt mm. Luonto sisustaa ja Pannun alunen –kirjat.
Hyvä sauna –kirja edustaa tyylillisesti modernia lifestyle-kuvakirjaa. Kirjaa dominoivat useaan eri layoutiin sommitellut valokuvamosaiikit, jotka komistavat kirjan kahtatoista saunatarinaa. Suomalaisten saunojen suhteen kirjailija on valinnut kiitettävän monipuolisen ja ennakkoluulottoman tien. Mukana on niin niitä klassisia kohteita kuin harvinaisiakin saunakonsepteja. Jokainen sauna on esitelty pitkällä kuvasarjalla asukasta, suunnittelijaa tai rakennuttajaa kuunnellen, saunakorva höröllään. Jokaisen reportaasin perässä on myös yksi tee-se-itse –ohje jonkin saunaan liittyvän tuotteen askarteluun.
Uusitalo - Hyvä Sauna. Suomalaisen saunaelämyksen jäljillä -kirjan tyyliesimerkki
Saunologian henkeen sopivasti luokittelen Uusitalon esittelemät saunat seuraaviin konsepteihin: moderni savusauna, pihasauna, huoneistosauna, yleinen sauna, mobiilisauna, kelluvasauna, mökkisauna, koppisauna ja maasauna. Listan pituudesta voi laskea, että vain pari konseptia esitellään toistuvasti.
Saunologin näkökulma
Kohteiden esittely on tasaisen laajaa kuvamateriaalia lukuun ottamatta vaihtelevaa. Kohteista kerrotaan vapaamuotoisesti ja esimerkiksi löylyhuoneiden koko tai henkilötilavuus usein unohtuu mainita. Kirjallisen ilmaisun taso on lähtee liikkeelle hyvin, mutta tarkkuus laskee kirjan loppua kohden samalla kun kohde-esittelyt lyhentyvät. Varsinaisia huolimattomuusvirheitä silmääni osui kuitenkin vain yksi.
Teos tarjoaa tunnelmoivaa tarinointia suomalaisten saunomisesta ja saunan kanssa elämisestä. Sauna on vähän kuin yksi perheenjäsen. Subjekti on kuitenkin saunoja. Kirjalle sopivampi otsikko olisi ollut ”Suomalaisia saunojia luonnollisessa ympäristössään”, hyvän saunan perässä kirjan avaavalle käteen jää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Kirja on toisaalta kuitenkin ensisijaisesti kuvakirja. Tässä mielessä traditionaalinen tapa mainostaa kirjailijaa, jonka tuotos on kirjan sisällössä toissijainen ei tee oikeutta taiteelliselle yhteistyöprosessille, josta teos on saanut alkunsa. Tästäkin kirjasta korkeintaan neljäsosa on harvaan ladottua tekstiä. Kirjaa selailevan silmäilijän silmät lepäävät ensisijassa hyvälle paperille kauniisti asetelluissa kuvissa.
Tai sitten eivät lepää.
Henkilökohtaisesti Tuomen kuvaustyyli ei keskimäärin miellytä. Saunologiaa silmäilleet ymmärtävät nopeasti kirjan nähtyään miksi. Kalpeus yhdistää ja erottaa meidät.
Tuomi on valaissut suuren osan kuvistaan paikan päällä, mikä entisestään korostaa hänen tekijyyttään kirjassa, mutta luo valaisullaan tyhjiin saunoihin aavemaisen kalpean tunnelman. Vallitsevan valon yhdistelmä estää kuvia muuttumasta dokumentaarista taideprojektiksi, mutta mielestäni joka tapauksessa vieraannuttaa saunoista, joiden oma valaistus on kuitenkin olennainen osa niiden moniaistillista elämysmaailmaa. Toisteisuus kuvamaailmassa myös ärsyttää, esimerkiksi Rajaportin kuvasto vaihtuu hitaammin kuin saunologin peukalo jaksaa selata.
Kirjan avaava Juha Telkkisen saunan käyttäminen kansikuvana on mielestäni erittäin outo valinta. Juhahan on omakustanteisessa kirjassaan kuvannut kanteen myös oman saunansa. Hän on kuitenkin ymmärtänyt olla sumentamatta sitä jälkikäteen digitaalisesti. Koitan tulkita Uusitalon ja Tuomen valinnan jonkinmoiseksi kunnianosoitukseksi Telkkistä kohtaan. Toisaalta, jos mietitään, että kerran vuodessa julkaistaan yksi saunakirja, niin saman saunan käyttäminen toisen kerran kolmen vuoden sisään kansikuvana on minusta mielikuvitukseton valinta. Savu on sentään luonnollisen väristä ja kuvakulma eri.
Uusitalo - Hyvä Sauna. Suomalaisen saunaelämyksen jäljillä -kirjan kansi esittelee Juha Telkkisen saunaa.
Olen joutunut viimeksi TM Rakennusmaailman kiuastestin yhteydessä miettimään tuotesijoittelu ja sisältömarkkinoinnin taustavoimia saunakirjoittelun takana. Uusitalo ei kerro saaneensa tukea suurilta kiuasbrändeiltä, toisaalta hänen esittelemissään 13 kohteessa on vain kahden Suomen suosituimpiin kuuluvan yrityksen kiukaita (pl. Saunattaren IR-höyrysauna –kombinaatio).
Tämä voi olla sattumaa, toisaalta sattuu myös niin, että kuvissa nähdään Harvian prototyyppi hienosta Legend-kiukaasta, joka ei ole myynnissä. Kiukaassa on kaksi lasiluukkua, kuten venäläisessä Termoforeissa ikään. Jutusta käy ilmi, että kohde on yrityksen prototyyppisauna, mutta kuluttajan näkökulmasta tämä vähän harmittaa, toisaalta hienoa, että tämäkin kiuasvariantti (kts. tunnelikiukaat) tulee esitellyksi fiksun väliseinänsä kanssa.
Uusitalo - Hyvä Sauna. Suomalaisen saunaelämyksen jäljillä -kirjan kuva Harvian prototyyppi saunasta ja tunnelikiukaasta, huomaa saunaan päin loimottava tuli ainutlaatuisen lasi-ikkunan takana
Kokonaisuudessa kirjassa mukavasti päästy kiinni suomalaisen saunan käytön moninaisuuteen. Kattaus ei tosin ole yhtä aromikas kuin Carita Harjun viime vuoden saunakirjassa, mutta askeleen syvällisempi. Kirjassa on kiitettävän paljon erilaisia saunoja, epätavanomaisia ratkaisuja ja miellyttävä typografia.
hyvä sauna tarkoittaa jokaisen omaa, itse valittua, teetettyä tai rakennettua saunaa
Lukijalle kirjan lupaama ”Hyvä sauna” jää kuitenkin kylmäksi ja kysymys ”Mistä syntyy hyvä saunomiskokemus” vastaamatta. Saunojen omistajat lankeavat lähes sataprosenttisesti pehmeiden löylyjen allegorian uhreiksi ja saunakokemuksen monimuotoisuuden kuvailu kangertelee. Oma tulkintani on, että hyvä sauna tarkoittaa jokaisen omaa, itse valittua, teetettyä tai rakennettua saunaa. DIY-ohjeet voi ymmärtää kirjailijan taustaa vasten, mutta oikeasti, jos joku tekee kirjan luettuaan omaa suihkugeeliä tai betonisen ulkotulen alustan niin lupaan tarjota saunajuoman, kun nähdään!
Tämä ei ole tietokirja, tämä ei ole ohjekirja, tämä on 2000-luvun nykysuomalaiseen saunakulttuuriin syventävä kuvakirja, jossa kuvissa ovat kalpeat saunat ja äänessä lämminsieluiset saunojat.
jos joku valmistaa kirjan luettuaan omaa suihkugeeliä tai betonisen ulkotulen alustan niin lupaan tarjota saunajuoman
Kirjaa voi suositella saunoja yleisesti tunnelmoiville kuvakirjojen ystäville, tai erittäin avarakatseisesti saunasta haaveileville rakentajille. Kirja on objektina kuitenkin ajanhengen ja tyylin mukainen ja sitä kehtaa pitää esillä. Oma näköalani kirjamaailmaan on kuitenkin niin kapea, etten osaa sanoa, miten suuren ryhmän kirja tämä on.
Nostan kuitenkin hattua kirjailijalle hienon saunakokoelma etsimisestä, syvällisestä läpikäynnistä ja kustantajan vakuuttamisesta, että tällekin on yleisönsä.
Heinäkuussa 2017 Asuntomessujen erikoisnumeron yhteydessä Rakennusmaailma julkaisi myös lyhyen testin aiheesta designsähkökiukaat. Testissä oli mukana vain kolme kiuasta eikä niitä arvosteltu. Testi vahvistaa sitä ikävää mielikuvaa, että design-kiukaan voi ostaa täysin ulkonäön perusteella. Tässä Saunologian tiivistelmä asiasta.
Mistä on kysymys?
TM Rakennusmaailman numerossa 6/2017 sivuilla 76-80 julkaistiin Testi-nimikkeellä kolmen designkiukaan esittely. Mukana olivat Harvia Globe GL70, Helo Roxx 6 DE BWT ja Tulikivi Huurre 6,8. Kysymyksessä ei ollut varsinainen kiuasvertailu, vaan pikemminkin kolmen maamme suurimman sähkökiuasvalmistajan keskenään hyvin erilaisten tuotteiden esittely. Lehdessä on vertailun jatkona Jari Kupiaisen laajempi kiuasesittely, joka perustuu suurimpien kiuasbrändien edustajien haastatteluihin.
Lyhyen artikkelin neljästä sivusta pisin määrä tekstiä käsittelee saunojen toimintaa yleisesti, testissä olleita kiukaita esiteltiin niukasti. Artikkeli antaa ymmärtää, että testin puuhamiehet Ilkka ja Samuli Herttua kuvasivat lämpökameralla kaikkien kiukaiden toimintaa löylyä heitettäessä. Valitut kiukaat olivat teholtaan (6-7 kW) malliston alapäästä, sopien toimituksen noin 2 m2 kokoiseen saunaan.
Testin tulokset
Koska testissä ei jaettu arvosanoja, on tulokset nopeasti yhteenvedetty seuraavaan taulukkoon:
Harvia
Helo
Tulikivi
Hyvää
Nopea ja tehokas
Asennuksen helppous
Kosteuttava BWT-tekniikka
Tehokas
Monipuoliset ominaisuudet
Huonoa
Pieni kivitila
Vaativa asentaa
Lämmitysteho varauksin
Rajoitukset vihdan ja löylytuoksujen käytön suhteen
Tulikiven moitteita saanut ominaisuus liittyy valkoiseen valukiviulkokuoreen sekä valkoisiin pintakiviin, jotka ovat alttiita värjäytymään pysyvästi. Tulikiven kiukaan voi kuitenkin hankkia myös tumman harmaalla kivipinnalla, joka lienee tässä suhteessa anteeksiantavaisempi materiaali.
Saunologin mietteitä testistä
Odotukseni testiä kohtaan olivat etukäteen korkeammat kuin mitä artikkeli lopulta tarjosi. Kiukaita oli ehkä testattu laajemminkin, mutta lehteen ei mahtunut niistä enempää asiaa. Koska kiukaat olivat niin erilaisia keskenään, jäi artikkelista suoraan sanottuna hyvin sisältömarkkinoinnillinen jälkimaku teknisen testin sijaan.
Rakennusmaailmassa ollaan perinteisesti kiinnitetty huomiota kiukaan asennettavuuteen. Mielestäni se on erityisesti tämän tyyppisten kiukaiden kanssa varsin yhdentekevä ominaisuus. Sähkökiukaan tapauksessa tee-se-itse-rakentajakin tarvitsee joka tapauksessa valtuutettua sähköasentajaa kytkemään kiukaan. Toki tässä voi vaikea asennettavuus lisätä kustannuksia, mutta merkitys on kertaluontoinen.
Sen sijaan tekninen testaaminen, kuten lämpiämisajan, todellisen kivimäärän tai ottotehon mittaaminen oli jäänyt tekemättä, puhumattakaan esimerkiksi pintalämpötilamittauksista. Kuten olen aiemmin kritisoinut (lue Puukiukaan ostajan opas), löylyaaltojen, höyrystyskyvyn tai lämmöntasauskapasiteetin mittausta ei ole aikoihin kukaan maassamme mitannut.
Testi vahvistaa sitä ikävää mielikuvaa, että design-kiukaan voi ostaa täysin ulkonäön perusteella
Hyvän kiuastestin, tai mieluummin vertailun, tekeminen ei ole helppoa ja valitettavasti tänä maailman aikana siihen ei ole kenelläkään edes resursseja. Kuluttajan tappioksi jää tämänkin esittelyn jälkeen shoppailu mielikuvien ja ulkoasun varassa. RM laajemmassa kiuasjutussa oli mainittu monia muitakin tuotteita, jotka olisivat testiin sopineet, kuten Sawon Dragonfire tai Narvin Trio. Virolainen Huum oli myös unohtunut kokonaan, vaikka se on saanut muotoilustaan tunnustusta. Kirjoittelun taustalla olevien taloudellisten intressien ilmoittamatta jättäminen saa pohtimaan mitä onko asiakirjoittamisella ja sisältömarkkinoinnilla enää mitään eroa.
Saunologin toivomus: Enemmän testejä, enemmän tietoa.
