Tekijä: Lassi A Liikkanen

Tutkimuksen tiivistelmä

Kesällä 2023 tehdyn tutkimuksen mukaan Saunatalon saunojen ilmasto-olosuhteet ovat hyvät, mutta kuumat. 1960-luvun kriteereillä arvioituna saunat ovat kovalöylyisiä. Pienhiukkasia ja hiilidioksidipitoisuutta koskevat mittaukset eivät aiheuta huolta, mutta kannustavat jatkoselvityksiin.

Lassi A Liikkanen, Saunologia & Suomen Saunaseura ry
Hannu Sairanen, Vaisala

Johdanto

Suomalaisessa saunassa suositeltava märkälämpötila on 45-53 ℃. Näin kirjoitti vuonna 1969 professori Tuomo Tuomola Sauna-lehdessä. Kultaisella 60-luvulla seuran piirissä määriteltiin suomalaisen saunan suositeltavat lämpö- ja kosteussuhteet Mollier-diagrammia muistuttavan graafin avulla. Siinä saunailman sopivaksi kosteudeksi todettiin 40-70 g per kilo ilmaa ja saunaolot jaettiin kuiva- ja märkälämpötilan perusteella leppoisiin, kohtalaisiin tai koviin löylyihin. Mitä ihmettä nämä tarkoittavat ja miksi niistä piti kirjoittaa ihan lehteen? 

Miksi puhuttiin vaikkapa märkälämpötilasta? Sehän on varsin epätavanomainen mittaluku, jossa tavanomaisen eli “kuivalämpötilan” sijaan kerrotaan miten veden haihtumisen jäähdyttävä vaikutus laskee lämpötilaa. Jokainen märässä uima-asussa kulkenut varmasti tunnistaa märkälämpötilan idean: haihtuva kosteus sitoo lämpöä ja todella laskee kappaleen lämpötilaa. Mitä vähemmän haihtumista eli suurempi suhteellinen kosteus, sitä pienempi ero kuivalämpötilan ja märkälämpötilan välillä. Saunassa tämä on merkittävää silloin kun korkea ilmankosteus mitätöi hikoilun jäähdyttävän vaikutuksen.  

Kuusikymmentäluvun kiinnostus saunaolojen mittailuun kumpusi niinkin käytännönläheisestä asiasta kuin kiukaiden teknisten vaatimusten määrittämisestä. 1960-luvun lopulla Saunaseuran piirissä toimi aktiivisesti vientitoimikunta, joka vastasi vientituotteiden FS-laatumerkinnän (Finnish Sauna) myöntämisestä kiuastuotteille. Tästä seurasi kysymyksiä mm. siitä, mikä on suomalaisen saunan sopiva lämpötila ja miten paljon löylyä  kiukaan pitää pystyä saunatilaan tuottamaan (Sauna 3/1968). Joten 60-luvun loppuun mennessä piti löylyjä kuvaavat numerot saada kohdalleen ja tämä työ kiteytyi nähdäkseni Tuomolan vuoden 1969 artikkeliin.   

Vaikka suosituksia olikin olemassa, on huomionarvoista ettei  saunatalon lämmöstä ja löylyistä jäänyt juuri jälkiä Sauna-lehden kirjoihin tai kansiin. Ainoa löytämäni toteamus saunaoloista on lehden 3/1969 toimituksellinen kommentti, jossa siteerataan isännöitsijän näkemystä saunojen tavoitelämpötiloista. Nämä lämpötilat (90–100℃) ovat vertailun vuoksi mukana tämän artikkelin tulostaulukossa.  

Jotkut Vaskiniemen saunan kylpijöistä ovat onkimiemme tietojen mukaan ihmetelleet eri saunojen erilaisia lämpötiloja. Isännöitsijä pyytää nyt ilmoittaa, ettei kysymys ole suinkaan sattumasta tai puutteellisesta lämmityksestä, vaan totisesta tarkoituksesta. Ykkössauna on viilein ja tarkoitettu esilämmittelyä varten. Tavoitteena on alle 90 asteen lämpötila, kun luukku on kiinni. Nelossaunan lämpö pyritään pitämään luukun kiinni ollessa noin 90 asteessa ja kolmossauna kymmenkunta astetta lämpimämpänä. Kakkossaunan lämpötilatavoite on sama kuin kolmossaunankin. Nämä ovat siis tavoitteita — kerrattakoon se vielä — luukun ollessa kiinni. Luukun avaamalla saa lämmön joka saunassa nousemaan ainakin 20—30 astetta, joten palelemista ei tarvitse kenenkään pelätä. Jos sen sijaan lämmitettäisiin enemmän, ei lämpötilan laskeminen sitä tarvittaessa olisi mahdollista.

Lämpö- ja kosteussuositukset Saunaseuran tutkimustoiminnan kulta-ajoilta ovat vaivanneet allekirjoittanutta vuosia. Halusin elävöittää saunatutkimuksen historiaa ja toteutin kesäkuussa 2023 saunatalolla pienen tutkimuksen johtokunnan luvalla. Tavoite oli yhdistää seuran historian saunailmastosuositukset tämän päivän olosuhteisiin. Halusin lisätä mukaan uusia suureita, hiilidioksidin ja pienhiukkaset, joilla on suuri merkitys tämän päivän ilmanlaatukeskusteluissa. Kumppaniksi tutkimukseen löytyi Vaisala, joka lainasi testiin osaamista ja mittalaitteita.

Tavoitteet 

Tutkimuksen tavoite oli dokumentoida tämän vuosituhannen saunaoloja, verrata niitä vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen sekä informoida vierailijoita siitä mitä saunaolosuhteilta voi tänä päivänä odottaa numeroiden valossa. Toissijaisesti tutkimus antaa mahdollisuuksia vertailla erilaisten mitattavissa olevien tekijöiden yhteyttä saunojien kokemaan mukavuuteen. Esimerkiksi suhteuttaen nykyoloja yli viidenkymmenen vuoden takaisiin ideaaleihin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tutkimuksessa tallennettiin mahdollisimman paljon dataa Saunatalon saunomisolosuhteista. Tutkimuksessa keskityttiin keskimääräisten ilmasto-olojen tallentamiseen eikä erityisesti löylyjen tutkimiseen. Löylyttely näkyy aineistossa vaihtelevana kosteutena, mutta tutkimus ei tavoitellut saunojen välisen löylyerojen analyysia, joka on mielestäni toistaiseksi liian subjektiivinen kysymys. 

Menetelmät

Yhteistyössä Vaisalan tuotekehitysyksikön kanssa Saunologia toteutti  Juhannusviikolla 2023, helteisissä olosuhteissa Saunatalon kaikkien kahdeksan saunan olosuhdemittaukset. Miesten saunapäivän aluksi kiersimme saunat järjestyksessä viileämmistä kuumempiin ja savuisempiin. Tutkimus käynnistyi kello 13.00 ja päättyi 16.20. Yksittäisen saunan mittausjakso kesti vähintään 15 ja korkeintaan 26 minuuttia. Minimiaika valittiin hitaimmin ympäristöön sopeutuvan lämpötila-anturin perusteella. 

Mikäli saunassa ei ollut muita käyttäjiä, tutkijapari heitti yhden kauhallisen löylyä vähintään kaksi kertaa  jokaisessa saunassa. Muiden saunojien toimintaan ei pyritty vaikuttamaan. Saunatalon vierailijoita oli etukäteen tiedotettu uutiskirjeessä sekä kassalle sijoitetussa tiedotteessa.

Mittaukset tehtiin käyttäen Vaisalan Indigo80 datatallenninta 0,2 Hz näytteenotolla. Tallentimeen oli liitetty Vaisalan hiilidioksidianturi (GMP252) sekä ilmankosteus- ja lämpötila-anturi (HMP7). Lämpötila- ja kosteusolot mitattiin saunoissa yhdestä pisteestä, 30 cm katosta alaspäin ilmasta, yleensä läheltä saunoihin entuudestaan sijoitettua perinteistä lämpömittaria. Anturit oli kiinnitetty lattialla seisovaan jalustaan.

Hiilidioksiditaso (CO2 ppm) mitattiin lattian läheisyydestä, matalammasta lämpötilasta. Samalla tavoin toimittiin pienhiukkasten (PM2.5 mg/m3) kanssa, jotka mitattiin käyttäen saksalaisen PCE Instrumentsin mittalaitetta (PCE-RCM 10). Kiukaiden kivilämpötilat mitattiin pintakerroksesta infrapunalämpötilamittarilla (Fluke 561). 

Pienhiukkasia mitattiin muista tekijöistä poiketen  kahteen kertaan. Toinen mittaus tehtiin elokuun 2023 alussa, niin että kaikki saunat kierrettiin juuri ennen avautumisaikaa ja mitattiin kahden minuutin ajan. Syynä tähän olivat sekä epäilyt käytetyn mittarin soveltumisesta kosteaan ympäristöön että ensimmäisen kierrosten mittausten suuri vaihteluväli.

Seuraavaksi esitellään tutkimuksen tuloksia. Tavanomaisen “kuivalämpötilan” lisäksi ilmasto-oloja voidaan kuvata myös kastepisteen tai märkälämpötilan avulla. Molemmissa vaihtoehtoisissa luvuissa näkyy ilmankosteuden vaikutus, jonka saunojat myös tuntevat ihollaan saunassa. Tuloslukujen ymmärtämiseksi on suositeltavaa tutustua lopussa olevaan, mittaamisen yksityiskohtia kuvaavaan osioon. 

Tulokset

Mittaukset kestivät keskimäärin 19 minuuttia. Tavanomaiset lämpötilat saunoissa vaihtelivat 74 ℃ - 120 ℃ välillä, keskiarvoiset märkälämpötilat 35 ℃ ja 46 ℃ välillä. Märkälämpötilan huippuarvo, eli löylyn kovuus, vaihteli 42 ℃ ja 56℃ välillä. Saunakohtaiset tulokset on esitetty taulukossa 1.  Märkälämpötilan vaihtelussa näkyy erilainen löylynheitto saunoissa Märkälämpötilaltaan kuumimmat saunat, mobiilisauna ja nelonen olivat myös käytetyimpiä mittaushetkellä.

Absoluuttisen kosteuden vaihteluväli oli 13-42 g/kg. Kuivin sauna oli keskimäärin kolmonen, kostein oli mobiilisauna. Löylyn heittäminen nosti kuitenkin monissa saunoissa kosteuden hetkellisesti yli 80 g/kg tason. 

Hiilidioksipitoisuudet saunoissa olivat keskimäärin matalia. Ne vaihtelivat 440 ppm (lähes nollataso) ja 840 ppm välillä. Nelossaunan 400 ppm nousu on selvä poikkeus saunojen joukossa, mutta silti hyvän sisäilman rajoissa. Tässä saunassa oli mittausaikana eniten kävijöitä. 

Pienhiukkasista (PM2.5 ja PM10)  havaittiin, että juuri ennen avautumisaikaa kaikissa saunoissa vallitsi ulkoilmaa vastaava taso. Pienhiukkastaso ei siis lämmityksen jäljiltä ollut kohonnut ilman savuntuoksuisuudesta huolimatta. Toiseksi havaittiin, että vähäinenkin löylynheitto aiheutti mittarissa merkittäviä hiukkaspitoisuuden muutoksia. Tulokset “kosteista” saunoista ensimmäiseltä mittauskierrokselta osoittivat, ettei mittari pystynyt kosteissa olosuhteissa antamaan luotettavia lukemia, vaan löyly sekoitti sen toimintaa liiaksi. Tästä syystä pienhiukkaspitoisuuksia ei ole raportoitu saunakohtaisesti. 

Saunoissa oli siis odotetusti kuumaa ja kosteaa. Kosteus ylittää selkeästi Saunaseuran 60-luvulla määrittämän kovan löylyn alueen rajan ja toisaalta kaikissa saunoissa päästiin suositusten mukaisella yli 40 g/kg alueelle löylyä heitettäessä. Ykkönen jäi matalan lämpötilansa takia ainoana olosuhteiltaan “suositusalueen” ulkopuolelle. Saunojen sijoittuminen Tuomo Tuomolan 1960-luvun ideaalikuvaan on esitetty oheisessa kuvassa, jossa yksittäiset saunat (1-8, K ja M) on esitetty pistemäisesti sekä keskiarvoisen että korkeimman märkälämpötilan kannalta, niin että olosuhteiden vaihtelualue tulee esille.

Kuva: 2023 saunaolosuhteet 1960-luvun mitta-asteikolla esitettynä saunoissa 1-6 sekä Koesaunassa (K) että Mobiilisaunassa (M). 

Johtopäätöksiä ja pohdintaa

Saunan olosuhteet muuttuvat jatkuvasti eivätkä pysy päivästä toiseen samoina. Tämä on erityisesti totta puulämmitteisissä ja painovoimaisen ilmanvaihdon saunoissa, joita Saunatalon saunat yhtä lukuun ottamatta edustavat. Kun tällaisesta saunasta tehdään ilmastotutkimus, saadaan tietynlainen tilannekuva juuri siitä hetkestä joka saunassa silloin vallitsi. Kuten perhevalokuvissa, harvoin kaikki on juuri ja jetsulleen samalla tavalla. Tämänkertainen tutkimus tapahtui poikkeuksellisen rauhallisena saunapäivänä, jolloin ulkona oli hellettä 26℃ ja Kutonenkin tavanomaista kuumempi. On siis syytä epäillä, että saunatkin saattoivat olla tavanomaista kuumempia.

Märkälämpötilan perusteella kuuminta mittauspäivänä oli keskimäärin mobiilisaunassa ja nelosessa. Molemmat olivat selvästi olleet myös kovimmalla käytöllä. Tavallinen lämpötila on seuraavaksi hyödyllisin mittari. Se kertoo tilanteesta ennen löylynheittoa ja toisaalta saunan potentiaalisesta kuumuuden kokemuksesta. Esimerkiksi kolmossauna on tunnetusti ja nyt myös tutkitusti lämpötilaltaan kuumin. Toisaalta, mikäli löylyä ei heitetä, ei 120 asteen lämpötila tunnukaan niin kuumalle sillä märkälämpötila jää alle 40 asteen. Jos löylyä aletaan ottamaan kovalla kädellä, tilanne nopeasti muuttuu ja märkälämpötila voi kohota paljon korkeammaksi kuin missään muussa saunassa sillä kuumemman ilman potentiaali sitoa kosteutta on suurempi.

Aineiston perusteella ja saunoissa kokemien lämpötuntemusten perusteella minun on tutkimuksen jälkeen helppo ymmärtää miksi märkälämpötila on aikanaan päätynyt saunaolosuhdekeskustelun mittatikuksi. Se tuntuu olevan välittömässä yhteydessä erilaisiin tuntemuksiin saunan kuumuudesta. Märkälämpötila kertoo hyvin löylyn nostattaman kosteuden ja tilassa vallitsevan kuivalämpötilan yhteisvaikutuksesta. Samaa ilmiötä voitaisiin toki mitata myös kastepisteellä tai entalpialla, mutta on selvä, että yksi numero on yksinkertaisempi kuin kosteus ja kuivalämpötila kahdestaan. 

Kuivalämpötilaa suosittiin yli 50 vuotta sitten todennäköisesti siksi, että se oli teknisesti helppo mitata. Elohopeamittarin alaosaan kiinnitetty kostea kankaansuikale mahdollisti mittaukset, mutta tällaisen mittarin reagointinopeus oli hyvin verkkainen. Uskon, että tämän takia 60-luvulla ei pystytty esittämään nyt tuotetun kuvaajan kaltaista saunaolosuhteiden vaihtelua kuvaavaa yhteenvetoa. Tai ehkä mittareita ei tohdittu soveltaa Seuran rakkaiden kotisaunojen arviointiin? 

Tutkimuksen perusteella Saunatalon olosuhteet osuvat vuonna 2023 kohtalaisen sekä kovan löylyn alueelle. Kuivalämpötilat eivät kuitenkaan ole keskimäärin juuri muuttuneet siitä, mitä 60-luvulla tavoiteltiin. Historiallinen jatkumo on tässä mielessä säilynyt. Tämän artikkelin ei ole tarkoitus ottaa kantaa siihen, mikä lämpötilan pitäisi olla. Pidän itse erinomaisena, että saunaolosuhteissa on näin suuri vaihtelualue. Näin saunoja voi itse hallita lämpöaltistustaan. Esimerkiksi itse aloitan saunomisen usein kaavalla 1, 2 ja 3. 

Mittausteknisesti saunaolosuhteet olivat ongelmallisia osalle mittauksista. Vaisalan hiilidioksidimittalaitteen maksimi käyttölämpötila oli alle tavallisten saunalämpötilojen ja hiilidioksidimittaus suoritettiin saunatilassa eri korkeudelta kuin lämpötila- ja kosteusmittaukset. Vaikka teoreettisesti ei ole mitään syytä, miksei hiilidioksi jakautuisi tasaisesti löylyhuoneen ilmaan, mittaaminen saunojien päänkorkeudelta olisi suositeltava vaihtoehto mm. ilmanvaihdon vaikutusten vuoksi. Saunologiassa tänään julkaistun englanninkielisen artikkelin pohjalta tämä olisi erittäin perusteltua, sillä hiilidioksidi saattaa lämpötilaerojen vuoksi käyttäytyä saunailmassa eri tavoin kuin pintapuolisesti tarkasteltu teoria ennustaa. 

Pohdintaa pienhiukkasista

Kun tutkimuksesta ensimmäisen kerran tiedotettiin, sain useita yhteydenottoja, jotka kaikki koskivat nimenomaan pienhiukkasia. Näistä on puhuttu mediassa viime vuosina paljon ja onhan totta, että aurinkoisina päivinä savusaunojen ilmassa näkyy usein partikkeleita. On syytä muistaa, että terveydelle haitalliset pienhiukkaset kokoluokissa PM2.5 ja PM10 eivät ole aistein havaittavissa. Ilmassa leijailevat hiukkaset eivät siis ole näitä pahamaineisia pienhiukkasia, vaan niitä on rekisteröitävä hienostunein mittarein.

Pienhiukkasten mittaamiseen liittyi kuitenkin ongelmia. Käytetty mittalaite ei ollut kalibroitu eikä ns. teollisuustasoa. Vaikka valmistajan esittämä käyttölämpötila-alue (maks. 65 ℃) lähentelee normaalia saunaolosuhdetta, suoritettiin mittaukset lattiatasossa. Toisaalta toisella kierroksella, kuivassa saunassa mittauskorkeuden vaihtaminen ei vaikuttanut saatuihin lukemiin. 

Kosteus sen sijaan vaikutti tuloksiin. Kirjallisuudesta tiedetään, että mittarein havaittava pienhiukkasmassa on vuorovaikutuksessa ilmankosteuden kanssa. Massa kasvaa kosteuden lisääntyessä. Mittarin voimakas käyttäytyminen löylyn heiton jälkeen antoi syytä olettaa, että kosteuden lisääntyminen vaikutti erittäin voimakkaasti mittalukemiin, tehden kyseenalaiseksi niiden vertailukelpoisuuden kuivemmassa ilmassa tehtyihin mittauksiin.

On siis mahdollista, että mittari antoi vääriä lukemia kosteissa oloissa. Toisaalta on myös mahdollista, että mittari on oikeassa ja löylyn heittäminen nostattaa erityisesti kertalämmitteisten puukiukaiden (saunat 1-6) sisältä hiukkasjäämiä saunailmaan. Tällöin mittauksissa havaittu löylyn aiheuttama hiukkastason muutos ei välttämättä olisi ollut pelkkä mittaustekninen artefakti. 

Kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat siihen, että pienhiukkasten osalta on suositeltavaa selvittää vaihtoehtoisia tapoja tutkia ilmanlaatua. Vaikka joihinkin tekijöihin, kuten suhteelliseen ilmankosteuteen, voidaan tutkimusasetelmassa vaikuttaa, todennäköisesti luotettavimpiin tuloksiin päästäisiin jollakin erilaisella mittausjärjestelmällä, kuten perinteisellä filtterillä. Mittausjärjestelyn pitäisi todennäköisesti olla selvästi monimutkaisempi. Jos saunojen lämmitys tuottaa hiukkaspäästöjä ympäristöön, on mahdollista, että hiukkasia päätyy myös sisätiloihin. Näin tapahtuu Itä-Suomen Yliopiston tutkimusten perusteella jatkuvalämmitteisten puukiukaidenkin kanssa.

Nykyisestä tutkimuksesta voidaan kuitenkin tehdä sellainen lohduttava johtopäätös, että mikäli ajoittaa saunomisensa avautumisajan jälkeen ja hikoilee rauhassa ilman löylyn heittoa, ei saunojan pitäisi altistua pienhiukkasille. 

Mittaamisen yksityiskohtia

Kaikki mitatut suureet ovat luonteeltaan jatkuvia estimaatteja jokaiselta ajanhetkeltä, mutta ne on tässä raportoinnin vuoksi typistetty erilaisiksi keskiarvoisluvuiksi tai vaihteluvälialueen minimi- ja maksimiarvoiksi. Eri suureiden mittaaminen on teknisesti erilaista ja tämän takia jokaista mittausta ja saunaa edustavan mitta-arvon määrittäminen tehtiin erikseen. Seuraavassa kuvaillaan, miten mitatut suureet käyttäytyivät ja miten artikkelissa esitetyt mittaluvut laskettiin tallennetuista näytteistä tai mittalaitteelta lennossa.

Lämpötila oli suhteellisen vakaa mitattava, mutta verrattain lyhyellä mittausjaksolla aineistossa näkyy mittarin verrattain hidas sopeutuminen saunan olosuhteisiin. Lämpötila ei parhaimmillaankaan muuttunut kuin noin 0,2 C/s, mikä tarkoittaa kymmenien asteiden lämpötilaeroissa useiden minuuttien odotusta mittarin sopeutumisajassa. Saunan lämpötilaa edustaa saunasta mitattu keskiarvoinen lämpötila niinä hetkinä, kun mitatun lämpötilan nousu oli 15 sekunnin (kolmen näytteen) ajan ollut alle 0,05 Celsius-astetta. Näitä hetkiä kutsuttiin analyysissa stabiileiksi.  Raportoitu luku on kaikkien stabiilien hetkien näytteiden keskiarvo.

Tällä tavoin määritetty lämpötila ei välttämättä ollut saunan korkein lämpötila, sillä lämpötila muuttui usean mittausjakson aikana hieman esimerkiksi löylyluukun avaamisen seurauksena. Tämä oli näkyvintä kolmosessa, jossa edustavan ja huippulämpötilan ero oli poikkeuksellisen suuri, neljä astetta.

Saunan ilmankosteus on voimakkaasti riippuvainen saunan käytöstä ja lämpötilasta. Ulkoilma määrittää ilmankosteuden perustason, joka oli mittaushetkellä absoluuttisella asteikolla alle 10 g/m3. Saunojien läsnäolo ja löylyn heitto vaikuttavat ilmankosteuteen. 

Absoluuttinen ilmankosteus vaihteli löylyjen aikana  saunojen välillä 65-80 g/m3 välillä eli vähäisesti. Tämä selittyy saunojen samalla kokoluokalla ja samankaltaisella löylyvesimäärällä. Suhteellisen ilmankosteuden vaihteluväli oli merkittävästi suurempi, sillä saunojen lämpötilaerot olivat huomattavia. Tästä syystä ilmankosteus on raportoitu graafissa ja taulukoissa absoluuttisena kosteutena sekä kastepistelämpötilana. Kastepiste on vertailukelpoinen mittaluku saunojen kosteusoloille. Saunakohtaista ilmankosteutta kuvaava luku korkein saunassa mitattu luku, joka kuvastaa osaltaan löylyjen voimakkuutta.

Hiilidioksidilukema on keskiarvo mittausjaksolta jokaisessa saunassa. Hiilidioksitasossa ei havaittu lämpötilaa vastaavaa hidasta sopeutumista, joten kaikki data käytettiin keskiarvon laskemiseen mittausjaksolta. Hiilidioksidimittaus osoittautui herkemmäksi tutkijoiden aiheuttamille artefakteille, joita mittarin läheisyydessä työskentely aiheutti. Toisaalta tämä vaikutti kaikissa saunoissa samalla tavalla. Mittarin sijaintia on pidettävä myöhemmän tiedon perusteella puutteena, johon mahdollisissa jatkotutkimuksissa pitäisi puuttua.

Kiukaan kivipinnan lämpötila mitattiin useista eri kohdista ja lämpötila-alue arvioitiin silmämääräisesti paikan päällä mittarin näytöltä. Luku on suuntaa-antava mittausjärjestelyn epätarkkuuden vuoksi. Pienhiukkasmassa poimittiin vastaavasti mittarin näytöltä välittömästi saunaan astumisen jälkeen. Mikäli arvo ei ollut vakaa, mittaria tarkkailtiin parin minuutin ajan myös mahdollisen löylyn heiton aikana ja vaihteluväli kirjattiin ylös. 

Kutosen ja koesaunan mittaus toistettiin muiden mittausten lopuksi pienhiukkasten osalta, sillä syntyi aihetta epäillä löylyn heiton (kosteuden lisääntymisen) vaikuttavan mittaustuloksiin enemmän kuin olisi normaalisti syytä uskoa. Toistomittauksessa tultiin 50 mikrogramman tarkkuudella samoihin tuloksiin.

Saunologia kiittää yhteistyöstä Vaisalaa ja Suomen Saunaseuraa!