Hirrenveisto käsityönä – pyöröhirsien käsittely

Kun ensimmäiset puut oli kuorittu maaliskuun alussa, alkoi hirsiveistäjä Kari Peltola välittömästi seuraavan työvaiheen. Varsinainen hirsien veistäminen tarkoittaa tukkien muotoilemista seinähirsiksi yksi puu kerrallaan.

Hommat etenivät ensimmäisen kahden viikon aikana vauhdikkaasti alla olevan kuvan mukaiseen tilanteeseen. Siinä on valmiina neljä kerrosta. Kerron seuraavaksi pääkohdat pyöröhirren väistämisestä, kun käytetään ulkovarausta ja myös ämmänurkaksi kutsuttua koirankaulasalvosta (näistä kerrottiin artikkelissa hirsirakennuksen suunnitteluvalinnat). Tämän artikkelin loput kuvat on otettu neljä viikkoa veiston alkamisesta.

Työ alkaa pohjahirsistä, jotka tässä tapauksessa halkaistiin moottorisahalla keskeltä kahtia. Tasapintaiset hirret on helpompi asetella pilarien päälle. Veistäminen edellyttää kohtuullisen hyvää työpiirustusta siitä, millainen mökki on rakenteilla. Hirsiveistäjä tekee siitä sitten omat tulkintansa ja luo hirsikehikon piirustuksen ja käytettävissä olevan materiaalin rajoitusten mukaan.

Veistäminen askel kerrallaan

Pohjan jälkeiset hirsikerrokset eli varvit veistetään hirsi kerrallaan. Tästä voisi erotella seuraavat työvaiheet, joiden kautta kehikko muodostuu:

1. Puun valinta
2. Puun katkaisu
3. Alustavan nurkkavarauksen tekeminen
4. Hirren nosto edellisen kerran päälle varauksen piirtämistä varten
5. Varaus ääriviivan mukaan
6. Hirren nosto varauksen tarkistamista, lopullista laskua
7. Halkeamisuran sahaus ja poskeaminen
8. Reikien poraaminen tapitusta varten
9. Valmiin hirren junttaaminen paikoilleen.

Tapit, jotka pitävät hirret vaakasuunnassa paikoillaan kiinnitetään kun rakennusta kasataan loppusijoituspaikalle.

Ensimmäiseksi jokaista seinää kohti valitaan sopivan pitkä puu. Puun pitää olla riittävän suora käyttöpituudeltaan ja halkaisijaltaan sopiva. Useimmiten käytetään seinän mittaisia puita, mutta tarvittaessa niitä jatketaan esimerkiksi väliseinän kohdalta huomaamattomasti. Puut katkotaan suunnilleen oikeaan mittaan, mutta hirsien päät tasataan vasta myöhemmin. Seuraavaksi tehdään alustava nurkkavaraus. Sen avulla hirsi saadaan laskettua lähemmäs oikeaa sijoituskohtaa, kun se asetetaan edellisen hirsikerroksen päälle ensimmäisen kerran varauksen piirtämistä varten.

Kun hirsi on paikoillaan, piirtää veistäjä kynävaralla varauksen ääriviivan. Aiemmin on käytetty varausrautoja, mutta kynällä piirtäminen käy nopeammin. Kynävarassa on vesivaaka pitämässä työkalua kohtisuorassa. Idean on yksinkertaisesta alla olevan hirren muodon mukailu päälle tulevan hirren varauksessa. Kynän asema alemmassa puussa valitaan tavoitellun varauksen leveyden perusteella.

Seinän varaus on tärkein tekijä seinän toiminnallisessa rakennepaksuudessa ja eristävyydessä, sillä varaus on hirsiseinän ohuin kohta. Omassa saunassani tavoitteena oli pitää varaus noin kymmenessä sentissä, aina yli kahdeksan. Vaihteluväli on seurausta siitä, että puut eivät ole tikkusuoria eivät tasapaksuja. Hirrenpäihin tehdään syvyysmerkintä. Tässä vaiheessa määritetään jo varauksen leveyttä.

Kun varaus on piirretty, siirretään puu työtasolle, jossa varaus voidaan veistää. Veistettäessä poistetaan ääriviivan mukainen puuaines hirren tulevasta alapinnasta. Kari käyttää veistämiseen kirvestä ja kevyttä moottorisahaa. Seuraavasta minuutin videopätkästä, miten veistäminen sujuu ammattilaiselta näillä työkaluilla:

Kun varaus on saatu ensimmäisen kerran tehtyä, Kari nostaa puun paikoilleen sovitusta varten. Koska varaus veistetään varoen tekemästä peruuttamattomasti liian suurta varausta, on hirren sovituksen jälkeen usein tarve jatkaa veistämistä lopullista laskua varten. Tällöin hirsi nostetaan uudestaan pois paikoiltaan.

Samalla kun varausta uudelleen viimeistellään maan tasossa, myös posketaan hirsi. Tämä tarkoittaa hirren kaventamista nurkan kohdalta sen päälle tulevan kerroksen sovittamisen helpottamiseksi. Nurkkasalvos on kohta, jossa hirret menevät ristiin. Tässä tapauksessa tyyliltään koirankaula, joka näkyy puoliympyrän muotoisena reikänä allaolevassa kuvassa.

Poskeamisen yhteydessä sahataan myös halkeamisura. Sen Kari tekee yhtenäisenä moottorisahan terän levyisenä railona varauksen pohjaan, hirren alareunaan. Kun hirsikerroksia on useampia, on yksinäisen veistäjän pakko hyödyntää traktorin hydraulinostinta puun liikutteluun.

Erityisesti nurkasta pitää saada mahdollisimman tarkasti sovitettu, ettei ämmä pääse virnistämään. Lopuksi varauksen voi viimeistellä sähköisellä pistosahalla (rosvosaha). Pistosahassa Kari käyttää tarpeen mukaan kolmen eri hammastuksen teriä. Näitä on hyvä olla varastossa, sillä kaikkien elinkaari ei ole kovin pitkä.

Pistosahalla tehdyn varauksen jälkeen hirsi alkaa olla valmis ja se juntataan tiukasti paikoilleen lekalla. Hirsi kutistuu tämän jälkeen jatkuvasti, joten salvos on parin kuukauden jälkeen jo ilmavampi. Hirren väliin jäänyt sahajäte pitää vielä myöhemmin poistaa. Tässä tapauksessa se tapahtuu viimeistään purettaessa kehikkoa veistopaikalta rakennuspaikalle siirtoa varten.

Viimeisinä töinään hirsiveistäjä poraa tappeja varten reiät. Kari tulee käyttämään halkaisijaltaan 24mm paksuisia puutappeja hirsien kiinnittämiseen. Hän poraa vastaavan reiän noin kahden metrin välein uudesta hirsikerrasta läpi alempaan. Tämä varmistaa riittävän laskeutumisvaran. Käsipelillä porattaessa ei jaksettu tehdä näin syviä tapinreikiä…

Yhden parin metrin hirrenpätkän veiston dokumentointiin kului parisen tuntia. Tämä antaa jonkinlaista osviittaa työn vauhdikkuudesta. Tällä tekniikalla vähintään noin kahdeksankymmenen hirren veistäminen kestää useamman kymmenen työpäivää ja vaatii käytännössä ainakin yhden apumiehen silloin tällöin. Käsityönä tehty jälki on kuitenkin mielestäni vaivan arvoista:

Tässä olivat tämän veistotyylin keskeisimmät työvaiheet. Samaa kaavaa toistetaan kunnes kaikki hirret ovat kurkihirttä myöten tiivisti paikoillaan. Seuraavassa hirsirakentaminen-artikkelissa nähdään toivottavasti jo valmis kehikko ja tarkastellaan veistämisen aikaisia yllätyksiä, haasteita ja muutoksia saunarakennuksen rakenteisiin!

Rakennustyylien vertailua

Loppuun on huomautettava, että hirsityö perustuu paikallisin perinteisiin, ei standardeihin, joten jokainen rakentaja taaplaa tyylillään. Luotin itse Karin ratkaisuihin, joilla myös omistamamme mökki on pysynyt pystyssä pian 20 vuotta.

Jos tätä rakennusta vertaa Juha Telkkisen haapahirsisaunan rakentamiseen (kts. tietolähteet), niin huomataan, että allekirjoittaneen prosessista oikaistiin kahdessa kohtaa: hirteen tehtiin halkeamisura (eli tappouraa) alapintaan, ei yläpintaan. Hirsikehikkoon ei asennettu metallipultteja hirsien kiristämistä varten. Väitän, että näillä tekijöillä ei ole ihmeempää vaikutusta saunakokemukseen. Vanhojen saunojen ilmanvaihdon onnistumisessa hirsien rakoja on itse asiassa pidetty tärkeinä, savusaunassa ne ovat tosin myös paloturvallisuusriski.

Lisätietoja hirsirakentamisen hienouksista löydät esimerkiksi Risto Vuolle-Apialan Hirsityöt-kirjasta.