Näin hoituu hammam-käynti – turkkilaisen kylpykulttuurin ja -rituaalin esittely

Hammam on ainutlaatuinen, yli tuhatvuotinen kylpyperinne. Siitä pääsee tänäkin päivänä nauttimaan lukuisissa historiallisesti merkittävissä turkkilaisissa kylpylöissä, mutta miten hammamissa käyttäydytään? Ovatko Istanbulin vanhimmat hammamit oikeasti yli 500 vuotta vanhoja? Saunologian hammam-artikkelisarjan toinen osa opastaa lukijan tällä vuosituhannelle uuteen kukoistukseen puhjenneen kylpyläkulttuurin pariin.

Historian siipien alla

Vanhimmat tunnetut hammamit ovat peräisin 700-luvulta lähi-idästä. Tähän päivään asti näistä on säilynyt Jordanian aavikkolinnoitus Qusayr Amra, Unescon maailmanperintökohde.  Istanbulissa, Turkissa hammamien kulta-aika alkoi 1300-luvulla. Seuraavilla vuosisadoilla niitä rakennettiin runsaasti. Suureksi hämmästykseksi useita keskiajalla rakennettuja hammameita on tänäkin päivänä pystyssä ja alkuperäisessä tehtävässään! 

Esimerkiksi Istanbulin tärkeimmän nähtävyyden, Ayasofia (Hagia Sofia) kirkon vastapäätä on Hürrem Sultan hammam, joka on avattu 1556. Vuoden 1638 väestönlaskennan mukaan kaupungissa oli tuolloin 14 536 yksityistä ja julkista kylpylää! Julkiset kylvyt olivat paikallisia ja erikoistuneita, esimerkiksi eri ammattikunnat kylpivät usein omissa laitoksissaan, vaikkei luokkia eroteltu toisistaan väkisin.

Vuonna 2025 Istanbulissa toimii ainakin kaksi yli 500 vuotiasta kylpylää. Nämä ovat Beyazit-torin laidalla oleva hammam vuodelta 1481 sekä Tarihi Örücüler Hammam Suuren basaarin Örücüler-portin (kutojien portti) vieressä vuodelta 1465. Örücüler-hammam on muiden kaltaistensa tavoin aikojen saatossa uudistunut, sieltä löytyy tänä päivänä jopa omalaatuinen sauna! Saunat ovat itse asiassa trendikäs osa monia modernisoituja pieniä hammameja ja Turkissa hämmentävän suosittuja. 

vanhimmat toiminnassa olevat hammamit ovat yli 500 vuotta vanhoja

Rakennuksiin kulkiessa historiallisuus on helppo aistia, sillä koko vanhan kaupungin keskusta henkii menneiden aikojen muistoja. Esimerkiksi suuren basaarin (Kapalıçarşı Mercan Kapısı) ympäristöstä löytyy useampia pieniä historiallisia hammameja edellä mainitun Tarihin lisäksi.

Kotikylvyt kuivettivat julkisen kylpykulttuurin

Kaikki tänä päivänä perustamisvuosiaan näkyvästi mainostavat hammamit eivät ole toimineet loistokkaina kylpylöinä katkeamattomasti satoja vuosia. Esimerkiksi kuuluisan arkkitehdin Mimar Sinanin suunnittelemat Zeyrek Cinili ja Kilic Ali Pasa pääsivät molemmat rappeutumaan käytössä sekä käyttämättömänä, kunnes ne tällä vuosituhannella restauroitiin näyttävästi ja kalliisti. 

Tämä 1900-luvun tarina kuulostaa tutulle. Hammameille kävi samalla tavalla kuin Suomessa julkisille saunoille. Asuntojen parantuneet saniteettitilat tekivät julkiset kylvyt tarpeettomiksi ja julkisissa kylvyissä kävi lähinnä vanhempaa väkeä. Raha ei riittänyt suurten rakennusten ylläpitoon. 

Tällä vuosituhannella tilanne on kuitenkin muuttunut, kertoo hammam-asiantuntija Elizabeth Kurumlu. Nykyään hammam on jälleen suosittu 20–40-vuotiaiden kaupunkilaisten keskuudessa, lisäksi niissä käy runsaasti turisteja. Hammamissa ei kuitenkaan käydä päivittäin tai edes viikoittain, sillä tavanomainen turkkilainen vierailee hammamissa noin kerran kuussa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa yksityisinä yrityksinä toimivien kylpylöiden liiketoiminnan edellytyksiin. 

Miten hammamissa kylvetään: saapuminen ja pukeutuminen

Hammam on ensisijaisesti kylpypalvelu. Monissa hammemeissa on erillinen miesten ja naisten osasto, mutta esimerkiksi Kilic Ali Pasa Hammam (turkkilaisittain Kılıç Ali Paşa Hamam) operoi yhtä kylpyosastoa vuorottelevilla miesten ja naisten ajoilla (aamulla 8-16 naiset, illalla 16.30-23.00 miehet). Monet hammamit ovat auki jopa puolet vuorokaudesta. 

Tietystä hammamista haaveilevan kannattaa hakea verkosta tietoja aukioloajoista ja varata käynti valmiiksi. Useimmilla hammameilla on vähintään turkkilaiset verkkosivut tai someprofiili. Lisäksi Google Maps -palvelusta löytyy yleensä perustiedot kaikista kohteista.

Kun hammamin aukioloaikojen puitteissa astuu sisään kylpylään, joutuu yleensä käymään rappusia alemmas. Katutasot ovat vanhoissa rakennuksissa yleensä ensimmäisen kerroksen lattiaa selvästi ylempänä. Hammamit eivät siis ole erityisen esteettömiä. Joissakin paikoissa ulkokengät jätetään pois pian sisälle tulon jälkeen, joissakin törmää ensimmäisenä kassaan.

Kassalla maksetaan palvelusta, vastineeksi saa mahdollisesti kylpyvarusteet sekä ohjeet pukutilojen käytöstä. Monissa paikoissa on tarjolla perushinnan lisäksi hoitopalveluita ja oheisvalikoimaan voi kuulua vaikka parturi. Historiallisesti katsoen palveluvalikoima on tällä vuosituhannella supistunut, sillä monet kauneuspalvelut ovat löytäneet paikkansa toisaalta. Esimerkiksi islamilaiseen perinteeseen kuuluva ruumiin karvojen poisto (epilaatio) oli aikanaan osa hammam-rituaalia, mutta se on modernisoitunut kauneudenhoitoyritysten hoidettavaksi kylpylöiden ulkopuolella.

Maksun jälkeen henkilökunta opastaa kylpijän pukeutumistiloihin, jossa omat vaatteet vaihdetaan kylpyvarusteisiin. Tähän voi liittyä numeroitu avain pukukaappiin. Hammam-tilojen (frigidarium, tepidarium, caldarium) yleinen kuvaus löytyy edellisestä artikkelista sekä alla olevasta kuvasta. Frigadarium on käytännössä pukuhuoneet sisältävä aula- ja oleskelutila:  

Hammam-varusteet: nalin ja peshtemal

Hammamien ominaisiin varusteisiin kuuluvat sandaalit, ehkä perinteiset puupohjaiset hammam-kengät eli nalinit tai modernit sandaalit, sekä kylpypyyhe eli peştemal, suomalaisittain ”hammampyyhe”. 

Perinteisillä hammam-kengillä piti Elizabethin mukaan kävellä hitaasti ja varovasti. Tällä oli vaikutusta kylpyläkokemukseen, sillä kaupungin nopeatempoinen askellus piti vaihtaa hammamissa harkittuihin jalanliikkeisiin. Kenkiä käytettiin sillä, lämpien tilojen kuuma kivilattia oli jalan alla sietämättömän kuuma. 

Peshtemal on ohut puuvillainen kietaisupyyhe, jota käytetään haluttaessa koko kylvyn ajan. Vaihtoehtona on olla kylvyssä alasti tai joissakin paikoissa käyttää hassuja kertokäyttöalusvaatteita. Peshtemalin klassinen tyyli on raidallinen kuosi yhdistettynä hapsuihin. Hapsujen kerrotaan edistävän pyyhkeen kuivumista. Pyyhkeitä ja klassista pyykinkäsittelyä esillä oheisessa kuvassa Cemberlitas hammamista. 

Kylpyyn ja sen lävitse

Varustautumisen jälkeen palataan sisääntuloaulaan. Täältä henkilökuntaa opastaa kylpijän kohti lämpimämpiä tiloja. Tässä vaiheessa on viimeinen hyvä hetki käydä vessassa.Varsinainen pesupalvelu käynnistyy caldariumissa, kivisessä kuumassa huoneessa, jonka keskellä on usein kupolin alla ”napakivi” (göbek taşı) eli kivinen, noin polven korkuinen lämmin jalusta. 

Paikasta riippuen seuraavat toimenpiteet tapahtuvat hieman eri tavoin ja eri paikoissa. Ensiksi asiakas huuhdellaan huolella lämpimällä vedellä ja asetetaan sen jälkeen lämpiämään. Lämmittelyvaihe on lähes meditatiivinen, ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin odotella, että olet henkilökunnan arvion mukaan sen verran lämmennyt, että ihosi on valmiina kuorintaan. Käsittääkseni tavoite on sama kuin monen saunassa kävijän kokema ihan pintakerroksen irtoaminen kuin itsestään.

Pesua kutsutaan joskus saippuakuplapesuksi ja siinä voidaan käyttää eri karkeuden pesukintaita. Pesun ideaan kuuluu erottamattomasti ihokuorinta (kese), joka tarkoittaa ihon puhdistamista perusteellisella hankauksella. Kuorinta kohdistuu erityisesti ylävartaloon ja selkään.

Haastattelemani Kilic Ali Pasa hammamin johtaja Ergin Iren kertoo, että hammam-palvelun traditionaalinen ydin on juuri pesussa. Perusrituaali ei ole hierontaterapiaa tai hoitoa, vaan puhdistautumista. Asiakas voi toki monissa paikoissa ostaa erillisen hierontapalvelun, jolloin sen toteuttaa osaava hieroja, mutta tämä ei ole perinteisen hammam-tradition osa.   

Vaahtopesun jälkeen on vuorossa perinpohjainen huuhtelu ja mahdollisesti kevyt hieronta. Hieronta voidaan tehdä joko napakiven päällä tai puoli-istuvassa asennossa sivummalla. Kaikki asiakkaat ovat kuitenkin samaan aikaan kuumassa huoneessa ja sama henkilökohtainen pesijä hoitaa rituaalin alusta loppuun. Koko prosessin aikana asiakkaan ei tarvitse tehdä muuta kuin kävellä paikasta toiseen.

Jäähdyttely

Rituaali päättyy lämpimässä huoneessa (tepidarium) tehtävään kuivaukseen ja käärintään kuivien pyyhkeiden sisään. Tämän jälkeen asiakas palautuu takaisin sisääntuloaulaan jäähdyttelemään ja nauttimaan virvokkeita, esimerkiksi Turkissa kaikkialta löytyvää mustaa teetä.

Vaikka lämmittelyvaiheessa tulee varmasti kuuma, ei kylpylaitoksessa tai -rituaalissa ole saunamaisia elementtejä. En myöskään pitäisi kylpyä varsinaisena lämpöterapiana. Hammam on hemmottelua ja puhdistautuminen palveluna, miksei myös jaettu kokemus ja hetki viettää aikaa kaverien kanssa. 

Vieraillessamme Istanbulin hammameissa viikonloppuna alkuillasta, emme nähneet paria henkeä suurempia seurueita, mutta paikallisilla naisporukoilla on tapana käydä kylvyssä myös isommalla ryhmällä esimerkiksi juhlimassa perinteisiä merkkitapahtumia.

Lue myös:
Onko hammam turkkilainen sauna?

Kiitokset Elizabet Kurumli ( https://www.hailizhere.com/) ja Ergin Iren