Saunan hormin valinta – piippujen ominaisuudet ja nuohoaminen

Tässä artikkelissa täydennetään kiuastietoa savupiipun suunnittelun osalta. Esittelen piippuvaihtoehtoja sekä erityisesti kevythormin mitoitusta.

---

Savupiippu on välttämätön ja usein esteettisesti harmillinen osa puusaunaa. Sen höydyt saunan toiminnalla sinänsä ovat minimaaliset, mutta se asettaa omia vaatimuksiaan saunan rakenteelle ja sisätiloille. Tämän artikkelin ja sen jatko-osan lukemalla ymmärrät, miksei hormia voi kätevästi piilottaa kevyen väliseinän sisälle.

Vaihtoehtoja ulossavuavan puukiukaan palokaasujen poistamiseksi on kaksi: kevythormi tai tiilipiippu. Piippu tarkoittaa yleisesti katolle johtavaa kanavaa, jota myöten voidaan kuljettaa poistoilmaa tai savukaasuja. Yleensä ihmiset puhuvat savupiipuista, joissa yksi tai useampia piippuun kuuluvia hormeja on käytössä palokaasujen johtamiseen sekä vedon aikaansaamiseen. Savusaunoissa ei tarvita piippua, mutta niihin saatetaan rakentaa erehdyttävästi savupiippua muistuttava lakeinen tehostamaan savujen poistumista saunasta.

Metallipiippu, valmispiippu eli kevythormi on viime vuosikymmeninä yleistynyt ratkaisu myös puulämmitteisten saunojen hormiksi. Se koostuu ruostumattomasta tai haponkestävästä teräksestä valmistetusta sisäputkesta, joka on eristetty pyöreällä, kuumuutta kestävällä eristävällä kerroksella. Kevythormin voi monissa tapauksissa jopa jälkiasentaa vaikkapa seinän ulkopuolelle (jolloin sitä kutsutaan ulkohormiksi), toisinkuin muuratun piipun.

Päivitys 23.1.2017: Ja ei unohdeta kolmatta edelleen myynnissä olevaa ratkaisua. Elementtipiippu tai harkkopiippu rakennetaan kevytbetoniharkoista (tai vastaavista) ja sen sisältä löytää sisäpiipun. Sisäpiippu on yleensä metallia. Elementtipiipun pystyttäminen on tiilen muuraamista helpompaa ja sen suojaetäisyydet ovat pienempiä kuin kevythormin. Tilaa se vie vähemmän kuin tiili, mutta enemmän kuin kevythormi. Se ei kuitenkaan varaa lämpöä tiilen tavoin ja maksaa kevythormiin vertailussa liian paljon ollakseen varteenotettava ratkaisu saunaan.

Kaksi tulisijaa yhteen hormiin?

Kiukaan ja vaikka vesipadan voi sijoittaa tarvittaessa samaan hormiin. Molemmilla on kuitenkin oltava oma hormipelti. Rakennusmääräyskokoelmassa E3 asiasta sanottiin näin :

Kaksi saman asuinhuoneiston tai talousrakennuksen samassa tasossa olevaa ja samaa polttoainetta käyttävää tulisijaa voidaan yhdistää samaan savuhormiin. Tällöin savuhormi mitoitetaan tulisijojen yhtäaikaiselle käytölle ja kumpikin tulisija varustetaan erillisellä sulkupellillä.

Onko kevythormi vaarallinen?

Kevythormit ovat saaneet kuitenkin paljon negatiivista huomiota niiden aiheuttamien tulipalojen vuoksi. Mm. Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksissa on selvinnyt, että väärät asennukset ja tulipesien ohjeiden vastainen käyttö lisäävät tulipaloriskiä. Syynä ovat eurooppalaiset vaatimukset, jotka eivät vastaa suomalaisia eristysvaatimuksia tai kiukaiden hukkalämpöä. Asiasta lisää tutkimustietoa Palolaboratorion sivuilta sekä CE-merkintää käsittelevässä artikkelissa .

Valmistajien antamia ohjeita noudattamalla myös kevythormi on turvallinen vaihtoehto. Keskeistä on suojaetäisyyksien noudattaminen ja läpivientien eristekerrosten kohtuullinen paksuus.

Noudata hormin asennusohjeita!

Suurin paloriski muodostuu silloin, jos eristetty kevythormi menee katon yli 300 mm paksun eristekerroksen läpi ja kiuasta lämmitetään pitkään kuivilla haloilla suurilla panoksilla. Eriste kuumenee keskeltä ja saattaa lopulta syttyä palamaan, aiheuttaen ikävän yläpohjan tulipalon. Jos kevythormi asennetaan paikkaan, jossa eriste paksuus ylittää 30 cm, kannattaa paloturvallisuusasioihin perehtyä syvemmin kuin tässä artikkelissa on järkevä ohjeistaa.

Materiaalikustannusten ja asennuksen helppouden lisäksi kevythormi on tehokas. Se sitoo itseensä minimimäärän energiaa, jolloin itse tila, kuten sauna, lämpiää nopeasti, koska piipun lämpiäminen on helppoa. Tämä on yleensä saunan käytön kannalta hyvä asia.

Tiilessä vara parempi?

Muurattu piippu on kaikille rakentajille tuttu ja sitä kautta siihen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet tunnetaan paremmin. Muurattu piippu on monessa mielessä hyvä, mutta myös vaativa ja kalliimpi ratkaisu. Puukiukaiden kanssa se ratkaisee kuitenkin monia ongelmia.

Muun muassa sen että piipun kanssa kaupanpäälle syntyy palonkestävä muuri. Jos lämmittää saunan läheisyydessä vesipataa tai takkaa, saa muurattuun piipun pienellä vaivalla rinnakkaisen hormin.

Muurattu piippu on myös ongelmallinen. Tiili sitoo ja luovuttaa lämpöä, ja mikäli sitä ei ole pintakäsitelty, myös kosteutta. Kylmillään tai ylläpitolämmöllä olevissa rakennuksissa tämän huomaa erittäin hyvin. Suuri tiilimuuri ja piippu siirtävät huoneilmaan viileyttä ja kosteutta pitkään ilman lämpötilan noustua. Tiili on huono eriste, hyvä lämmönjohde ja aiheuttaa näin väistämättä lämpöhäviöitä (tai tiilimuurin takaisen tilan lämpenemisen).

Toisaalta tiilipiippu on ekologinen, varmasti paloturvallinen ja energiatehokas. Energiatehokkuus johtuu siitä, että piippu nappaa automaattisesti itseensä energiaa palokaasuista ja luovuttaa niitä sitten hitaasti ympäristöönsä. Jos sauna sijaitsee vaikkapa omakotitalon muutoinkin lämpimänä olevassa siivessä, tämä lämmön talteenotto ja luovutus on ihan paikallaan. Ulkosaunassa vähän eri juttu.

Hormiin ja väliseinään kannattaa käyttää reikätiiliä eli ns. hormitiiliä. Lue lisää tiilipiipuista: http://www.tiileri.fi/tiedostot/piippu_esite1.pdf

Säännöllinen nuohoaminen pakollista

Tiilipiipun säännöllinen nuohoaminen on tärkeää. Kevythormin metallipinta tarjoaa noelle vähemmän tarttumisvaihtoehtoja, mutta sekään ei ole huoltovapaa. Kaikki piiput on lain vaatimusten mukaan eli asunnon yhteydessä vuosittain, vapaa-ajan asunnon saunan joka kolmas vuosi. Tämä koskee jok’ikista rakennusta, jossa on tulipesä! Myös rakennusluvattoman omistajan kannattaa sisäistää määräyksen palonsuojelullinen sanoma. Noen kerääntymisestä seuraava hormipalo on erittäin ikävä yllätys. Nokipaloa ei tulipesän käyttäjä edes välttämättä heti huomaa.

Nuohota saa laillisesti itse ainoastaan paikallisen pelastusviranomaisen luvalla, sillä nuohoojan vastuulla on (teoriassa) muutakin kuin pelkkä röörien pitäminen puhtaana, esimerkiksi hormin kunnon arviointi ja mahdolliset vedon mittaukset.

Katso video miten ammattinuohooja suoriutuu tehtävästä:

Kevythormien lämpöluokitukset

Hormeja on saatavilla useissa lämpöluokissa eri käyttötarkoitusten mukaan. Olen aiemmin mm. puukiuasstandardin yhteydessä puhunut savukaasujen lämpötilasta, jotka asettavat kiukaan hormin lämpövaatimuksen. Käytännössä kaikki puukiukaat on aina syytä liittää T600 hormiin, sillä kiukaat saa poikkeavalla käytöllä helposti hetkellisesti kuumenemaan vähintään 600 asteeseen.

Jos jossain on myynnissä halvan oloinen hormi, kannattaa aina ensinnä katsoa onko sen lämpöluokitus tämä.

Koolla on väliä

Kiukaissa on halkaisijaltaan vaihtelevan kokoisia hormilähtöjä. Koot vaihtelevat 100 – 150 mm välillä. Riippuen siitä, millaisen hormin valitset, täytyy hankkia myös hormiyhde eli yhdyshormi joka sopii kiukaan ja hormin väliin. Lähtöihin on saatavilla muuntimia tai supistimia, joilla esimerkiksi 129 mm lähdön voi pienentää 100 milliin. Erilaisia palikoita katsellessa kannattaa varmistaa löytyykö putken päästä muhvi, eli paksumpi osa, jossa sisähalkaisija kasvaa juuri ulkohalkaisijaa suuremmaksi.

Hormiliitännät sijaitsevat kiuasmallista riippuen joko päällä, sivulla tai molemmilla puolilla. Kevythormiin liittyminen onnistuu parhaiten päältä lähtevällä putkella.

Hormin pituuteen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Valmiit hormit eivät ole valtavan pitkiä. Toisaalta hormin pitää tulla alaspäin sisäkatosta vähintään 400 mm paloturvallisuussyistä ja nousta keskilinjastaan vähintään 800 mm vesikaton yläpuolelle. Jos piippu ei ole katon harjalla, pitää jokaista alkavaa metriä kohden korottaa piippua 100 mm. Eli kahden metrin päästä harjalta hormin pitäisi olla 1000 mm yli kattotason. Viimeinen Jos piipun nousukorkeus ylittää 1200 mm, niin tarvitaan nuohousta varten erillinen nuohoustaso tai piipputikkaat.

Kannattaa siis varautua siihen, että tarvitset joko yli 2 m pitkän piipun tai sopivan jatkopätkän 1500 mm korkeaan piippuun, joka on yleisin pituus. 1,5 m piipusta 80% kun menee määräysten täyttämiseen.

Erikoishormit

Kiinnostavimmat hormi-innovaatiot maassamme ovat mielestäni Härmä Airin Air ja Water piiput. Air piippuun on integroitu paloilmalle korvausilmakanava, jota myöten ulkoa voidaan tuoda tulisijalle korvausilmaa. Korvausilma jäähdyttää samalla piippua. Ilmakanava on oltava yhdistettävissä ilmatiivisti tulipesään, ilmaa ei saa tulla mistään muualta. Markkinoilla ei tietääkseni ole yhtään tällaiseen ilmansyöttöön suunniteltuja puukiukaita.

Water piippu on lämmöntalteenotto-piippu (LTO), eli sillä voidaan kerätä kiukaan hukkatehoja talteen vesilämmitykseen.

Jatko ilman eristettä

Jatkopätkä voi olla joko samaa eristettyä savuhormia tai pelkkä putki (savuputki). Pelkkä putkikin maksaa yli 50 e/m ja se myydään yleensä metrin pätkänä, jonka asentaja lyhentää käyttöpituuteen. Putkia on saatavana ruostumattomasta teräksestä (RST) harmaalla pinnalla tai valmiiksi maalattuna mustaksi. Jos teräspinta on harjattua (mattaa), voi sen itse maalata kuumakestospraylla (musta, harmaa ja valkoinen saatavilla). Kiiltävässä rosterissa maali ei pysy kiinni.

Hormi pitää yleensä tiivistää kiukaan liitännästä tulenkestävällä sauma-aineella. Esimerkiksi Kodan hormeissa saumamassa (tulisementti) ja muut kiinnitystarpeet tulevat mukana.

Tiilimuurin voi tehdä tarpeen mukaan reikiä sopivaan kohtaan. Hormiliitännän ympärille voi lisätä erillisen kivikorin, jos haluaa hyödyntää hukkalämpöä ja lisätä kiukaan kivimassaa. Piippulämmitin ajaa samaa asiaa. Erilaisilla kulmasavuputkilla voi esimerkiksi päältä olevan lähdön kääntää tiilihormiin.

Riittääkö veto?

Veto muodostuu ilmanpaine- ja lämpötilaeroista. Kiukaiden rakenne on moniin muihin tulisijoihin nähden sen verran yksinkertainen, ettei kiukaiden kanssa yleensä ole veto-ongelmia lyhyilläkään piipuilla. Veto-ongelmia esiintyy lähinnä erityisissä olosuhteissa kylmillään tai peruslämmöllä olevissa rakennuksissa. Lisää vetoa voisi kehittää tarvittaessa hormi-imurilla. Saunan puukiukaan kuumat palokaasut eivät kuitenkaan ole yhteensopivia tavallisten imurien kanssa.

Mekaanisten hormi-imurienkin lämpötilaluokitus on 200 C, joten niidenkään laakereiden eliniältä saunan hormin nokassa ei kannata toivoa liikoja. Eskon myy Exodraftin korkeiden lämpötilojen savukaasuimuria. Se sietää 500 astetta jatkuvasti ja 750 asteen lämpötilaa hetkellisesti. Laite maksaa kuitenkin lähes tuhat euroa enemmän kuin mekaaninen imuri. Onneksi tällaista ei useimmiten saunassa tarvitse.

Viimeinen hormin varuste on hormipelti. Tämä jostain syystä puuttuu useimmista kevythormeista, jolloin ne vaihtavat ilmaa jatkuvasti ja kiukaan luukut on syytä sulkea hyvin käytön jälkeen. Toisaalta kaikissa nykyisten vaatimusten mukaisissa hormipelleissä 3% hormin pinta-alasta on reikää, jotta häkä pääsee poistumaan hormista vaikka luukun laittaisi "kiinni" ennen aikaisesti. Nykyaikainen hormi on siis aina auki. Tarvitaanko peltiä sitten mihinkään? Vedon säätöön pellillä ei pitäisi olla tarvetta (pl. poikkeusolosuhteet).

---

Hormitarina jatkuu seuraavassa osassa suojaetäisyyksien ja suojausratkaisujen esittelyllä. Kerron myös omaan saunaani tehdystä mutkikkaasta hormista ja paljastan hormiasennusten porsaanreiän!

Kiitos Jalotakan, Harvian ja Narvin asiantuntijoille sekä Jani Jämsälle Pelastusopistosta turvaetäisyyksien täsmentämisestä!