Saunamökin siirtämiseen heinäkuun puolivälissä liittyi klassinen draaman kaari. Tilanne vaikutti aluksi todella synkälle, mutta sinnikkäiden ponnistelujen ansiosta työ muuttui lopulta juhlaksi. Antagonisti pääpahis eli suomalainen ilmasto saatiin selätettyä ainakin hetkeksi.
Koska tilaamani hirsirakennus oli veistetty erillisellä työmaalla, se piti siirtää erikseen rakennuspaikalle. Työn päävaiheet olivat
- Kehikon purku veistopaikalta
- Siirtäminen ja välivarastointi
- Pystytys uudelleen
Työtä riitti tässä pittoreskissä alle 15m2 (n. 40 m3) mökissä kolmena päivänä reilu kaksikymmentä tuntia kolmelle tekijälle. Tämän lisäksi kului lähes yhtä monta konetyötuntia.
Tarinan tärkeimmät opetukset:
1) Suojele hirret hyvin pian veistämisen valmistumisen jälkeen niin, että ne kuivuvat mutteivät kastu,
2) ehkäise siirron aikaiset vauriot hienovaraisen nosturin hienovaraisella käytöllä ja
3) korjaa pienet virheet pystytyksen aikana.
Alkushokki
Työ alkoi tiistaina 12.7. sillä havainnolla, että Ilmatieteen laitos povasi puoleksi päiväksi sadekuuroja. Niitä myös saatiin. Sen jälkeen kun olin itse edellisen kerran työmaalla viettänyt aikaa pidemmälti rautavihtrillikäsittelyn merkeissä, oli ilmasto päässyt iskemään kyntensä pääasiassa olosuhteiden armoilla istuneeseen kehikkoon.
Pukuhuoneen vaaleaksi ajateltu sisusta oli auttamattomasti pilalla. Sisäpuolen hirsiseinät olivat alkaneet kosteuden vaikutuksesta harmaantua, pintahalkeamista myös sinistyä ja seinissä oli selviä merkkejä sadeveden valumisen aiheuttamista ongelmista. Pahin tilanne oli kuitenkin hyvin kosteina pysyneissä sisänurkissa, joissa salvosten ulkoreunoille oli alkanut kasvamaan pintaan valkoista hometta!
Kehikon siirtäminen ja kunnollinen vesikattaminen oli siis auttamattomasti myöhässä, joten aloittamista ei voinut enää vitkutella.
Kehikon purkaminen
Kehikko oli veistämisen yhteydessä alustavasti kasattu. Alustava tarkoittaa, että rakennuksesta puuttuivat hirsien väliset eristeet, osa hirsien välisistä kiinnitystapeista ja päätykolmiota ei oltu kasattu rakennuksen päälle.
Hirret nosteltiin traktorin hydraulinostimella, pienemmät käsin, traktorin ja auton perävaunuihin. Veistoajankohdasta kuivuneet hirret irtosivat varsin helposti. Veistotyön aikaisista rakennustelineistä oli iloa edelleen. Työtä hidastivat kuitenkin ajoittaiset hyvin ankarat sadekuurot, jotka onneksi päivän mittaan hellittivät.
Purkamisen yhteydessä kävi ilmi useampia ongelmia. Osa alun perin käytetyistä tapeista katkeili ja niitä ei tulisi saamaan enää myöhemmin paikoilleen. Käytetyn traktorinostimen puristusvoimaa oli kontrolloitavuuteen nähden liikaa. Pienikin hätäily hirsien nostamisesta aiheutti hirren pintaan vaurioita, jotka pitäisi myöhemmin poistaa vuolemalla. Suurimpana ongelmana nurkkasalvosten ja seinävarausten sisältä löytyi lisää hometta kaikissa eri väreissä: valkoista, mustaa, punaista, keltaista ja tietysti sinistäjäsienen siniharmaata.
Otin tehtäväkseni käydä kaikki home-esiintymät läpi teräsharjalla ja poistaa kaikki pinnasta tällä tavoin mekaanisesti irtoava aine. Samalla kaikki rosvosahan varaukseen jättämä puuroska poistettiin. Yleisesti ottaen hirret olivat varauksistaan sitä kärsineempiä, mitä ylempänä ne sijaitsivat. Homeenpoisto alkoi purkuvaiheessa, mutta sitä piti jatkaa kasauksen aikana. Onneksi pintahome irtosi tuoreena pinnasta varsin kevyesti, ainoastaan suuri vaati aikansa.
Purkamisen kului reilu puolisen päivää.
Siirto ja välivarastointi
Koska hirsirakennus muistuttaa Lego-taloa, on sen purkaminen ja siirtäminen periaatteessa helppoa. Kun palikat ovat kuusimetrisiä ja painavat parhaimmillaan toista sataa kiloa, niin asiat eivät ole suoraviivaisia.
Ensinnäkin rakennus puretaan kasaamiseen nähden käänteisessä järjestyksessä. Ensiksi purettavat hirret on siis varastoitava tilapäisesti, koska niitä tullaan kasattaessa tarvitsemaan viimeisinä. Tämän rakennuksen kohdalla märkien hirsien vuoksi päätimme pitää noin vuorokauden tauon kokoamishommissa, jotta puretut hirret ehtisivät tuulisessa ja aurinkoisessa säässä edes pinnastaan kuivua. Tämä onnistui onneksi varsin hyvin.
Välivarastointia varten piti rakentaa hirsipinolle sopiva, maan pinnasta ylös nostettu pino ja varata peitteet eli pressut yöksi. Ja yöllähän taas vastoin sääennusteita satoikin. Yksi traktorikuormallinen hirsiä varastoitiin konehalliin.
Kuljetus ei sinänsä ollut merkittävä lisäriski puille. Lisäliikuttelu tarkoitti kuitenkin uusia nostokertoja, joista jokainen voi vahingoittaa hirren pintaa. Maailmalta löytyy hienovaraisempia nostimia, joiden käyttöä voi hyvää hirsipintaa arvostavalle suositella.
Hirsirungon kasaaminen
Saunamökin pystyttäminen uudelleen vei aikaa noin kaksi kertaa purkamista pidempään, eli noin puolitoista päivää. Työvoimaa oli paikalla 3-5 käsiparia ajankohdasta riippuen.
Ensimmäisen hirsikerran asettelu perustuksen päälle on työn kriittisimpiä vaiheita. Perustukset oli mitoitettu huolella ja niihin valmisteltu pienet 12 mm harjateräksen tartuntapätkä hirsille. Hirsi käytännössä asetettiin ensin kevyesti tappien päälle, katsottiin painaumasta porauskohta ja tehtiin reikä tapille. Ennakointien ansiosta työstä selviydyttiin nopeasti ja ensimmäiset maan tasolta kasattavat kerrokset syntyivät rivakasti.
Kun hirsikerrat nousevat ylöspäin, työskentely jatkuvasti hidastuu. Perustuksen korkeuden ja hirsien paksuuden vuoksi jo kuudennen kerran kohdalla oli tarve rakentaa veistonkin aikana käytetyt tellingit eli rakennustelineet uudelleen. Ja kun kerroksia oli 12 (johon varsinainen rakennus päättyi), niin niitä piti jatkaa uudelle tasolle, jotta myös päätykolmion kerrokset 13-16 saadaan paikalleen.
Hirsirungon pystytyksen yksityiskohtia
Purkamiseen nähden merkittävimmät uudet työtehtävät ovat hirsien linjaus, tapitus ja eristeiden asennus.
Jokaisen hirsikerran väliin asennetaan ilmavuotojen vähentämiseksi eriste. Itse käytin perinteistä pellavanauhaa, kokoluokassa 120 x 15 mm. Puolentoista sentin paksuinen nauha puristuu kasaan hirsivarauksen reunoilla, mutta täyttää keskellä jäävän tilan varsin hyvin. Vaihtoehtoja pellavalle riittää. Kosteissa tiloissa, kuten erillisessä saunan pesuhuoneessa (jota minulle ei tule) voisi käyttää vaikka vaahtomuovia, joka ei varmasti vety. Vanhaan aikaan käytettiin sammalta ja mutaa. Savusaunaan kannattaa harkita palovillaa. Ekovilla voisi ehkä toimia, mutta sisäpintaan ei suositella perinteistä lasivillaa.
Valitsemaani klassista pellavanauhaa löytyi yllättäen itselleni parhaiten varastosta Helsingin ydinkeskustan Domus Classican myymälästä. Tosin Kotkan K-Rauta toimitti kolmessa päivässä samaa tavaraa tilauksesta vielä vähän lisää, K-Rauta 75 varasto ei oikein osunut matkamme varrelle. Tällä kertaa tarveainelaskelmat täsmäsivät 10 metrin tarkkuudella.
Eristenauhaa vedetään kaikkien seinävarausten sekä nurkkien yli. Ulkoseinän puolella eriste katkaistiin 5-10 cm nurkasta ulospäin, sillä ulkopuolen eristäminen on tarpeetonta ja altistaa eristettä kostumiselle. Eristeen täytyy kuitenkin ylittää nurkka, jotta varauksesta tulee tiivis ja hirsi asettuu tasaisesti.
Veistämisen aikana hirret on suunniteltu tiettyyn keskinäiseen asentoon. Nurkkien päähän on vedetty pitkät viivat, jotka on kasausvaiheessa uudelleen kohdistettava, jotta varauksista saadaan tiiviit. Näin seinät ja koko rakennus pysyy suorana.
Hirsien keskinäistä kasassa pysymistä autetaan puisilla tapeilla, jotka juntataan aina kahteen päällekkäiseen hirteen kerrallaan. Tapit jäävät seinän sisään, joten jälkikäteen niiden olemassaoloa ei huomaa muusta kuin seinien paikoillaan pysymisestä. Meikäläisen saunassa veistäjä teki reiät ylemmästä reiästä läpi alempaa. Tappi oli kuitenkin alle hirren mittainen ja se lyötiin sitten reilusti läpi ylemmästä hirrestä ylhäältä alaspäin. Reiät oli pääasiassa porattu jo ennakkoon, ettei poralla tarvinnut kairata eristeiden lävitse.
Viimeinen yksityiskohta pystytyksen aikana oli tulevien ilmanvaihtoluukkujen "veisto". Niitä varten hirsiveistäjä sahasi pelkkahirttä muistuttavan syvennyksen hirren molemmille puolille - arviolta oikeaan kohtaan. Tämä oli pyöröhirrestä johtuva toimenpide, sillä jälkikäteen hirren tasoittaminen olisi kertaluokkaa hankalampaa.
Yhteenveto käytetyistä työvälineistä
Hirsikehikon kasaamiseen kuluu paljon toistoa, vähän työkaluja. Toisaalta koko työ perustui traktorin nosturin käyttöön… Eristeiden asennuksessa tärkein apuväline oli niittipyssy, jolla ammuttiin 8-10 mm sinkilöitä pitämään pellavanauha paikoillaan, kun hirttä joskus aseteltiin uudelleen paikoilleen. Teräsharja oli käytössä, kun puhdistin varausten pintoja mahdollisista pintahomeista. Tämän takia hirsiä ei aina voitu tipauttaa paikoilleen heti.
Pellavanauha katkesi parhaiten vetämällä. Hyvä niin sillä nauhan leikkaaminen ei onnistunut katkoteräveitsellä, kuten olin toivonut, sen heterogeenisen rakenteen vuoksi. Porakoneella tehtiin tappien reiät ja tapit vuoltiin puukolla rimasta. Pienellä lekalla juntattiin tapit paikoilleen, kun reiän kohdistus alempaa hirteen oltiin ensin testattu harjateräksen pätkällä. Vänkärillä käänneltiin hirsiä tarpeen mukaan.
Kun kehikko oli kasassa, huokaistiin hetkeksi helpotuksesta ja peitettiin paketti kevytpeitteellä odottelemaan katon tekemistä. Lisää yllätyksiä oli kuitenkin luvassa...
Seuraavassa projektipostauksessa käsitelläään hirsirakentamisen seuraavaa vaihetta eli vesikattoa, jonka jälkeen hirren erikoisuudet alkavat olla selätetty. Mukaan mahtuu kuitenkin uusi, yllättävä taka-askel.
