Tänä vuonna YLE organisoi suurimman kansallisen saunatapahtuman aikoihin. Lauantaina 27.7. avautuu satoja yleisiä ja yksityisiä saunoja kaiken kansan käyttöön. Vaikka tapahtuma levittäytyy koko Suomen alueelle, on sen keskusnäyttämö Tampereella Ratinan stadionilla, jonne kokoontuu iso joukko liikkuvia saunoja.
Kun kysymys on YLE:n tapahtumasta niin on luonnollista, että tapahtuman ympärille on luotu myös mainio mediasirkus. Itse tapahtumaa seurataan koko päivän radiolähetyksessä. jo kuukauden ajan on radiosta ja televisiosta tullut paljon sauna-aiheista ohjelmaa. YLE:n kaikki materiaali on koottu osoitteeseen https://yle.fi/aihe/saunapaivamutta kiinnostavimmat sisällöt löytyvät suoraan Areenasta:
Yksi tapahtuman tuottajista, Jusu Lounela, kertoo Ylen olevan tyytyväinen tapahtuman vastaanottoon.
Mukaan menoon on ilmoittatunut satoja yleisiä ja yksityisiä saunoja. Ratinan tapahtumaankin osallistuu parikymmentä liikkuvaa saunaa. Jusu on erityisesti fiiliksissä siitä, miten erilaisia saunoja ja oheisaktiviteetteja on tullut mukaan. Itse pidän erinomaisena miten paljon maakuntien saunoja on saatu tapahtumaan mukaan kesälomakauden kuumimpana viikonloppuna.
Myös Saunologia on mukana Saunapäivän tapahtumissa. Järjestän lauantaina Miehikkälän Salpalinja-museolla Hyvien löylyjen salaisuus -kirjan esittelytilaisuuden kello 14 alkaen, jonka jälkeen on mahdollista saunoa museon saunassa 5e pääsymaksua vastaan 15-17. Illalla lämpiää myös Suvikallion sauna. Molemmat kohteet löytyvät YLE:n kartalta:
Jos haluat tarjota oman saunasi löylyjä kaikille, ilmoittautuminen Saunapäivän saunaksi jatkuu vielä perjantaina 26. Lauantaina keskitytään saunomiseen ja kaikki saunojat voivat jakaa sauna kokemuksiaan YLE:n Löylymittariin (ilmestyy lauantaina 27.).
Pikainen kokonaisesitys siitä, miten kattavasti koko Suomi osallistuu Saunapäivä tapahtumaan. Täpliä kartalla on noin viisi sataa.
Selkeyden vuoksi täytyy muistuttaa, että nyt järjestettävä Saunapäivä ei ole sama kuin kansallinen suomalaisen saunan päivä kesäkuun toisena lauantaina, jota on pari vuotta pyritty saamaan viralliseksi liputuspäiväksi.
Ylen masinoima tapahtuma muistuttaa pari vuotta pyörineen Helsinki Sauna Dayn konseptia - ainoastaan nyt mukana on reilusti pääkaupunkiseudun ulkopuolisia kohteita. Tai itseasiassa kohteet ovat nimenomaan Helsingin ulkopuolella, stadilaiset saunat ovat selvästi aliedustettuina. Tämä on ehkä luonnollista huomioiden lomakauden.
Nyt siis kaikki mukaan saunomaan tai lämmittämään saunaa vieraille!
Tapahtuma on ainutlaatuinen siitäkin syystä ettei Yle suunnittele järjestävänsä tapahtumaa uudelleen. Hieno tapahtuma ja dokumentti saunojen tilasta tästä kuitenkin tulee!
Saavun entisen Lapin kunnan teollisuusalueelle Narvin vientipäällikön Jesse Hämäläisen kyydissä. Ensimmäisenä sähkökiuastehtaan yhteydessä sijaitsevan pääkonttorin ovella on vastassa lappu. Siinä kehotetaan kiukaan ja niiden varaosien ostajia olemaan yhteydessä jälleenmyyjiin, sillä tällä pajalla ei ole tehtaanmyymälää. Sen sijaan showroomia ollaan suunniteltu, vaikka edellinen Vantaalla sijainnut showroom suljettiin hiljattain. Vaatimattomien näköisten, keltaisten tehdashallien sisällä valmistetaan antaumuksella kotimaisia kiukaita.
Kiukaat myydään Suomessa ensisijassa rautakaupoissa. Kiukaan valmistajia Suomessa on edelleen kymmeniä. Kuten suomalaisia kiukaita koskevassa artikkelissa kerroin, osa valmistajista on kuitenkin siirtänyt tuotantoaan ulkomaille. Vain kuusi valmistajaa on hakenut tuotteelleen korkeasta suomalaistyön asteesta kertovan avainlippu-merkinnän.
Narvin pääkonttori ja sähkökiuastehdas Lapissa
Tässä blogikirjoituksessa teen harvinaisen kurkistuksen Narvin kiuaskiuastehtaan suljettujen ovien taakse. Narvi on liikevaihdoltaan Suomen suurin avainmerkkiä käyttävän kiuasyhtiö ja myös tämän blogin yhteistyökumppani. Kerron kiukaan suunnittelu- ja valmistusprosessista, sekä Narvin historiasta sekä tulevaisuuden näkymistä Rauman Lapissa.
Kiukaan idea kehittyy tietokoneella
Nykyisten Narvi-kiukaiden elinkaari käynnistyy tuotantopäällikkö Manu Nummelan tietokoneella. Ennen kuin prototyyppeja aletaan taittamaan pellistä, tehdään tietokoneella malli tulevasta tuotteesta. Jossakin vaiheessa tuote pitää muotoilla myös fyysisesti, jotta sen ominaisuuksia päästään testaamaan. Koko prosessi vie noin vuoden, riippuen uuden mallin yhtäläisyydestä aiempiin.
Kiukaiden teolliseen tuotantoon vaikuttavat monet säädökset. Tästäkin syystä on tärkeää aloittaa testaaminen varhain, jotta varmistutaan, että kiuas toimii teknisesti halutulla tavalla. Koesaunominen ei Nummelan mukaan kuulu tuotekehitysohjelmaan. Eikä Narvin laboratoriasaunassa ole lauteitakaan.
Myös laboratoriosaunan ovi aukeaa ulospäin. Seinät liikkuvat, peruskoko on 2 x 2 x 2 metriä. Tutkimuskiuas puuttuu jalustalta tällä hetkellä.
Koelöylyjä kuitenkin heitellään sen varmistamiseksi, ettei vesi valu läpi kiukaasta ja että kivet kuivuvat. Tuotekehitysprosessissa huomio keskittyy mitattavien ja standardin vaatimien ominaisuuksien optimointiin. Itse arvostamieni kokemuksellisten ominaisuuksien huomiointi jää lähinnä teollisen muotoilun hartioille.
Narvin tuotanto ja tuotekehitys suuntautuu toistaiseksi lähinnä suomalaisten ostajien iloksi. Venäjän markkinat ovat kuitenkin vaikuttaneet myös meidän kiuastarjontaamme, sillä Narvi on lisännyt valikoimaansa erityisesti tunnelimallisia kiukaita juuri Venäjän kysynnän vuoksi.
Aito-kiuas 20 ST, hyvin paljon pientä takkaa muistuttava muotoilu.
Paljon vaivaa kahdesta kirjaimesta
Moni ei ole kuullut kiuastandardeista, vaikka niiden takia kiukaiden tuotekehitys muuttui radikaalisti tämän vuosikymmenen alussa. EU asetti puukiukaita koskevan standardin voimaan vuoden 2013 alusta. Sen seurauksena nykyään myytävien puukiukaiden tulee vastata standardia SFS-EN 15821:2010, joka asettaa kiukaille mm. päästö-, teho- ja käyttöohjevaatimuksia. Vaatimustenmukaisuuden merkkinä kiukaissa on CE-merkintä.
CE-merkintä löytyy jokaisen hyväksytyn kiukaan mallikilvestä. Tarra sijaitsee usein jossakin kiukaan alaosassa, ei kovin näkyvällä paikalla. Se kertoo kiukaan keskeiset tekniset ominaisuudet.
“Narvi halusi olla ensimmäisten joukossa CE-merkittyjen kiukaiden kanssa. Meillä istui yksi mies laboratoriossa kolme vuotta, jotta saimme kaikille nykyaikaan siirtyneille tuotteille merkinnän” Nummela kertoo. Kolmen vuoden päästä kaveria kannettu kiukaassa jalat edellä ulos, vaan hän jäi tyytyväisenä eläkkeellä. Tämän jälkeen laboratorio ei ole ollut enää yhtä tiiviissä käytössä.
CE-merkintä vaati yrityksiltä huomattavia investointeja. Sen mukana tuli Nummelan mukaan myös kuluttajan kannalta suotuisia vaikutuksia. Puhtaamman ja tehokkaamman palamisen lisäksi valmistajien piti parantaa käyttöohjeita. Uudistetuilla käyttöohjeilla esimerkiksi puukiukaiden käyttö ja asennus onnistuvat helpommin, kun käyttäjille on tarkat ohjeet vaikkapa lämmityksen puumääristä ja tuhkaluukun asennosta. Ensimmäistä kertaa historiassa pitäisi olla myös tutkimuksiin perustuvia suosituksia tulisijan optimaalisesta käytöstä.
Puhtaamman ja tehokkaamman palamisen lisäksi valmistajien piti parantaa käyttöohjeita
Oman laboratorion testitulokset eivät kuitenkaan riitä CE-hyväksynnän saamiseksi. Kiuas on lisäksi testattava kelvollisessa testilaitoksessa EU-alueella. Tästä tulee tuhansien eurojen lisälasku.
Narvi vie kiukaita myös ulkomaille. CE-merkintä ei valitettavasti yksin riitä kaikilla markkina-alueilla, vaan esimerkiksi Saksaan vaaditaan mallikohtaisia, hyvinkin kalliita hyväksyntöjä. Tämä pakottaa yrityksen harkitsemaan tarkkaan mitä malleja millekin markkina-alueelle toimitetaan. Nummelan huumori ei kuitenkaan ole loppunut. Hän ehdottaa, että päästöjen hillitsemisen suhteen tehokkain EU toimenpide olisi vaatia CE-merkintää polttopuille.
Tuotantolinjalla
Manun työpöydältä ei ole pitkä matka Narvin puukiuastehtaalle. Täällä kiukaan valmistusprosessi alkaa levymetallista käyttötavaraksi. Prosessissa on kolme vaihetta:
metallin muotoilu
kasaus
varustelu
Muotoiluosasto kääntää teräslevyistä kiukaan osia
Narvin tuotanto pyörii nykyisellään pienissä erissä ja tehtaalla työskennellään yhdessä vuorossa. Narvin valikoimiin kuuluu kymmeniä kiuasmalleja ja kaikkia valmistetaan säännöllisesti. Viikon aikana tehtaalta valmistuu useampia malleja. Yritys pyrkii parantamaan varaston optimointia, mutta kiukaita ei ainakaan vielä tehdä kuluttajien tilausten mukaan, vaan kysyntää pyritään ennakoimaan.
Robotti on hitsannut kiukaat, mutta joitakin työvaiheita hoitaa edelleen ihminen
Tehdaskierroksen aikana tuotantolinjalla oli malli Kota Kuru. Metallin lisäksi sen viimeistelyyn vaadittiin kotimaista maalia. Aina muodikas musta maali on lämmönkestävyydeltään hyvä.
Kaikkia kiukaita ei maalata. Narvi valmistaa myös emaloituja kiukaita sekä Narvin että Aito-kiukaan tuotemerkeillä. Emalointi on maalausta työläämpi, mutta kestävämpi pintakäsittely. Osa kiukaista myydään teräspintaisiana. Manu Nummelan mukaan suositun, käsittelemättömän RST-teräksen väri saattaa käytössä muuttua. Tämän olen itsekin nähnyt ja lopputulos näyttää värikkäälle.
Kun kiukaalle on saatu maalipintaan, ei kestä kauaa ennen kuin se on paketissa. Tehdas ei varastoi kiukaita pitkiä aikoja, mutta välivarastosta löytyy joitakin kappaleita useimpia malleja.
Sähkökiukaita ja kertalämmitteisiä Aito-kiukaita valmistetaan omassa hallissaan samaan tapaan. Myös emalointi tapahtuu keskitetysti yhdessä laitoksessa. Yllätyksekseni saan kuulla, että myös sähkökiukaiden elektroniikkaa valmistetaan edelleen suomalaisten, ei kiinalaisten alihankkijoiden, toimesta. Lisää suomalaisia alihankkijoita tuotantoketjusta löytyy myös kiuaskiville, joita Narvi toimittaa omalla brändillään eri kokoisina ja värisinä jälleenmyyjille kiuaskuormien mukana.
Kiviä ei Lapissa louhita, mutta Narvin tavaramerkillä myytävät kivet odottavat välivarastossa.
Narvin ja Lapin kiuasteollisuuden värikäs historia
Nykyisen Narvi osakeyhtiön sukupuu on monihaarainen. Toiminta lähti liikkeelle pienestä vuonna 1937 perustetusta metallipajasta. Kolmen Rautavuoren veljeksen yhtiö valmisti lähinnä vaakoja ja erilaisia heloja. Suunta muuttui 1955, kun puukiukaat tulivat valikoimiin. Kiukaat nimettiin paikallisen järven mukaan Narviksi.
Narvi-järven ja Lapissa sijaitsevien Narvi Oy:n tehtaiden välinen matka Google karttapalvelussa
Kuumalla 60-luvulla kiukaiden rinnalle tuotevalikoimaan nousivat hormin vedenlämmittimet. Näitä on valmistettu lähes muuttumattomina siitä asti. Ensimmäinen omistajien vaihdos Rautavuoren tehtaalla tapahtui vuonna 1968, kun yritys siirtyi veljesten nuoremmalle sukupolvelle. Sukupolven vaihdosta seuraavalla 70-luvullla tapahtui monia liiketoiminnan laajennuksia. Yritys alkoi valmistaa sekä hormeja että sähkökiukaita, emaloimaan tuotteitaan ja viemään niitä ulkomaille.
Seuraavalla vuosikymmenellä toiminnan fokusta tarkennettiin. Vienti kehittyi, mutta kiukaiden ulkopuolisista tuoteryhmistä, kuten salvoista ja vaaoista oli luovuttu. Sähkökiukaiden valmistus eriytettiin omaan yhtiöönsä vuonna ’83 ja se myytiin lopulta pois Lapista Helolle vuonna 1988. Tällä välin oli perustettu puukiukaiden markkinointia varten Narvi osakeyhtiö, johon koko kiuasbisnes lopulta fuusioitui.
Kiuaskilpailua Satakunnassa
Kaksi vuotta Rautavuoren kiuasbisneksen aloituksesta veljekset saivat varteenotettavan kilpailijan. Reunanen ja Roviola samalta kylältä aloittivat metallituotteiden valmistuksen vuonna 1957. Seitsemän vuotta myöhemmin he laajensivat Kota-merkkisten kiukaiden valmistukseen. Yrityksen repertuaari laajeni vuonna 1971, kun he hankkivat Kota-kiukaiden kaveriksi toisen historiallisen tuotemerkin. Se oli Jalo Syvähuo’on Rakennuskonepajan Helsingissä 40-luvulla VTT:n kanssa kehittämä Aito-kiuas. Siitä tuli kolmas lappilainen kiuasmerkki.
Kertalämmitteisen Aito-kiukaan mainos vuoden 1978 Sauna-lehdessä
Reunasen ja Roviolan tarina päättyi 1985, kun Upo-Valimo Oy osti yrityksen. Nimi vaihtui Upo-Puulämmöksi. Tätä seurasi sarja omistajavaihdoksia ja 90-luvun lopulla nimi muutettiin Puulämpö Suomi Oy:ksi. Vuonna 2007 omistajakaartia vaihtui jälleen, mutta ei viimeisen kerran. Uusista omistajista merkittävin oli Profita Management group.
Samainen sijoitus yhtiö muutti Lapin tilannetta lisää vuonna 2009, kun myös Narvi päätyi Profita Management Groupin omistukseen. Lapin kunta jäi myös historiaan sen liittyessä Rauman kaupunkiin. Tästä alkaen Raumalla on ollut kolme kiuasmerkkiä, Narvi, Aito-kiuas ja Kota. Siihen asti kylässä olikin korkea muuri tehtaiden välillä erottamassa kahden koulukunnan kiuasmiehiä ja -naisia.
No ei ollut muuria, mutta paikkakunnalla oli luonnollisesti kahden erilaisen kiuastyylin kannattajia. Brändien yhdistyttyä Narvi ja Aito ovat yhdistäneet tuotantotilojaan, mutta historian vaikutuksesta nykyisen Narvin tuotantolaitokset ovat hajautuneet kahteen tehdaskiinteistöön. Sen tehdas ei kuitenkaan ole kiuastehtaiden välittömässä läheisyydessä.
Täysin kitkattomasti siirtyminen uuteen aikaan ei kuitenkaan ole mennyt. Kolmen kiuasmerkin yritys haki suuntaansa useamman vuoden. Vuonna 2013 aloittaneelta, nykyiseltä toimitusjohtaja Arto Sainiolta meni pari vuotta saada yritys jälleen terveelle pohjalle. Vuosi 2014 oli jo tuloksellinen.
Kiuasvalmistuksen tulevaisuus
Narvin tehtaalla työskentelee tällä hetkellä kuutisenkymmentä työntekijää ja useampia robotteja. Kuvissa esiintyneiden kaltaisia robotteja on hyödynnetty 90-luvulta ja niiden käyttöä pyritään tulevaisuudessa lisäämään. Automatisaatio on toimitusjohtaja Arto Sainion mukaan yrityksen eräs selviytymisstrategia kustannushaasteiden edessä.
Hitsausrobotin kääntöpuoli. Edessä oikealla komponentteja, joitka taustalla oleva mekaaninen palvelija kasaa katseilta piilossa
Voi hyvin olla, että autoteollisuudesta tuttu modulaarisuus ja massakustomointi on tulevaisuudessa todellisuutta myös kiuasteollisuudesta. Tällä hetkellä toimitusjohtaja Sainio uskoo kuitenkin siihen, että suomalaiset löytävät kiukaansa mieluiten valmiina odottamassa rautakaupan hyllyltä silloin, kun sitä tarvitsevat.
Aito-kiuas K-Raudan myymälässä kilpailijoiden kanssa tiukassa puristuksessa
Viime vuosina kiukaiden tuotekehitystä Narvilla on leimannut tuotelinjan EU-standardien vaatimuksien mukaistaminen. Viranomaismääräysten odotetaan työllistävän kiuassuunnittelijoita myös tulevaisuudessa, sillä päästömääräykset voivat vielä tiukentua. Narvi haluaa säilyä tässä kehityksen eturintamassa.
Aistittavissa on se, että lapin kiuasmiesten tuotesuunnitteluvisiot ovat jossain määrin joutuneet maanläheistymään sertifiointien aiheuttamien, kasvavien tuotekehityskustannusten alla. Vaatimattomia siellä ei kuitenkaan olla. Tästä esimerkkinä Venäjän markkinoille tehty prototyyppi 24K kullatusta Velvet-kiukaasta.
Venäjän-markkinoille tehty prototyyppi kullatusta Velvet-kiukaasta
Venäjän markkinat ovat kuitenkin kärsineet valtion ulkopolitiikasta. Narvinkin uusien robottien työllistäminen liittyi toiveisiin avartaa saunatuotteiden vientikanavia nykyisestään.
Uuden tekeminen perustuu pitkään historiaan. Yrityksen valikoimiin edelleen vuosikymmeniä vanhoja malleja, kuten Aito-kiuas tai 80-lukulainen Löylymestari, joka räätälöidyllä löylykannella lähtee kesän aikana Narvin tehtailta kohti allekirjoittaneen saunatyömaata.
Löylymestari-kiukaan kansi, joka on allekirjoittaneen toivomuksesta saranoitu nykyisestä sarjatuotantomallista poikkeavasti.
