Tämä artikkeli on ensimmäinen osa
Saunologian laudepakettia. Tässä postauksessa esittelen yleisimmät, perinteiset laudemallit yksityissaunoihin. Paketin seuraavissa osissa syvennyttään laudemateriaaleihin, lauteiden mitoitusohjeisiin ja suunnitteluun.

---

Saunassa seisoskelu ei ole mukavaa. Lauteet ovat eri muodoissaan klassinen ratkaisu lämpimästä ilmasta nauttimiseen. Vaikka lauteet eivät suoraan vastaa mihinkään kolmen saunaelementin suunnitteluhaasteeseen, on niillä merkitystä sekä lämmön, ilmanvaihdon että saunan tunnelman kannalta. Lauteet tuntuvat ja ehkä myös tuoksuvat. Lauteiden suunnittelussa tehdään valintoja laudemallien, laudemateriaalien ja lauteiden viimeistelyn suhteen.

Lauderakennelmiin löytyy paljon erilaisia ratkaisumalleja ja materiaaleja. Tässä suhteessa suomalainen saunarakentaminen ja –suunnittelu on selvästi viime aikoina uudistunut -  ainakin ulkonäöllisesti.

Lauderatkaisujen kenttä on toisaalta voimakkaasti jakautunut eri tyylisuuntien, modernien ja klassisten kesken. Pohjimmiltaan niiden rakenteelliset erot eivät ole valtaisan suuret, mutta pintapuolisesti erot voivat hämätä silmää. Esittelen molemmat tässä artikkelissa, erillisessä artikkeleissa paneudutaan lauteiden mitoitukseen ja materiaaleihin. Saunan valaisusta ja lauteisiin integroitavista valaisimista tullaan puhumaan myös erillisessä artikkelissa.

Klassiset laudemallit

Risto Vuolle-Apiala on aikamme johtava savusaunojen historian tuntija. Hän käyttää Suomessa perinteisistä lauteista kolmijakoa pylväslauteet, orsilauteet ja hirsilavot. Vanhojen lauteiden rakenne oli yleensä hyvin yksinkertainen ja avoin. Laude oli usein lähtökohtaisesti pelkkä korotettu lava (vrt. trukkilava tai lavetti), jonka päälle oli sijoitettu kevytrakenteisia penkkejä.

Laudemallien keskeinen eroavuus toisistaan oli se, millä tavalla lava oli kannatettu. Pylväslauteissa lauteet nousivat ilmaan paksujen, pylväsmäisten jalkojen varassa. Istumalauteet voitiin kiinnittää pylväiden päihin. Maalattiaisessa saunassa pylväät saatettiin upottaa maahan.

Orsilauteissa hirsirakennukseen oli rakennettu valmiiksi saunan kohdalle huonetilaan poikkihirsi, joka kannatti lavaa. Hirsilavo oli yksinkertainen, lattiasta ylöspäin hirsiä pinoamalla rakennettu penkki. Kaikki nämä laudemallit sopivat hyvin hirsisaunoihin, sillä niissä hirren luontainen laskeutuminen ei aiheuta ongelmia, koska rakenne joko seisoo itsenäisesti irrallaan seinistä tai on kiinnitetty seinään yhdeltä korkeudelta.

Juurakkolauteet ovat yksi klassinen variaatio orsilauteista. Niissä on käytetty puun juurakon luontaista n. 90 asteen puun tekemää ”mutkaa” (eli pystyssä olevan puun juuren kääntyminen maan suuntaisesti) tuettuna orteen muodostamaan lavan pohjarakenne. Lavan kannattamiseen on tarvittu useampia juurakkoja.

Perinteisille lauteille, pylväille tai orsille, on useimmiten kiivetty tikkaiden tyyppisiä rappusia pitkin. Erilaisten rappujen mallien kuvia löytyy runsaasti Vuolle-Apialan Savusauna-kirjoista (kts. Lähteet).

Lauteiden sijoitus

Savusaunoissa huomiota kiinnitettiin myös lauteiden suhteelliseen asemaan saunassa. Lauteet jaetaan sisäänkäynnin vastaisiin peräseinälauteisiin ja kiukaan viereisiin sivuseinälauteisiin. Peräseinälauteet ovat sittemmin muodostuneet tehokkaan tilankäyttönsä ansiosta Suomessa vallitsevaksi standardiksi myös moderneille lauteille.

Erilaisia klassisia lauderakennelmia on historiallisesti tavattu hieman eri tiheydellä maamme eri kolkissa. Ilmar Talven väitöstyöhön perustuneen kuvion perusteella havaitaan jälleen kerran Itä- ja Länsi-Suomen välinen ero: peräseinän orsilauteet olivat länsirannikon juttu.

Mikään ei estä rakentamasta klassisia lauteita myös nykyaikana, mikäli haluaa vaalia suomalaisia rakennusperinteitä nykysaunassaan. Kannattaa huomata, että erityisesti orsi- ja juurakkolaudeyhdistelmä vaatii rakennusvaiheessa ylimääräistä suunnittelutyötä. Orren korkeutta ei voi noin vain jälkikäteen muuttaa.

Onko perinteisillä lauteilla muuta kuin nostalgia-arvoa? Lauteet vaikuttavat olennaisesti saunan tunnelmaan, joten niiden vaikutusta ei voi vähätellä. Lauteiden mitoitus erityisesti pystysuunnassa ratkaisee mallia enemmän vaikutuksen löylykokemukselle. Perinteisissä laudemalleissa on se hyvä puoli, että ne eivät rajoita ilmankiertoa saunassa ja edistävät siten ilman pysymistä raikkaana. Orsilauteen voi toki rakentaa niin tiiviiksi, että se haittaa ilmankiertoa, mutta tämän voi välttää jättämällä selvä raon lauteiden ja seinän väliin (yli 50 mm).

Nykyaikaiset laudemallit

Sadan vuoden takaisen tilanteeseen nähden 2000-luvun lauteet ovat saaneet uusia piirteitä. Huomio on siirtynyt selkeistä perusrakenteista näyttäviin pintamateriaaleihin ja laudemuotoiluun. Lauteet rakennetaan nykyaikaisissa puu- ja betonitaloissa usein kiinni seinäverhoiluihin, mikä säästää työtä jalkojen rakentamiselta ja helpottaa saunan lattian siivoamista. Koska nykysaunat ovat pääasiasiassa muita kuin hirsisiä savusaunoja, tästä ei ole mitään ongelmaa.

Klassinen peräseinälaude on oli pitkään suosikki kotioloissa. Se on helppo rakentaa ja käyttää tilaa tehokkaasti. Yhdelle pitkälle lauteelle mahtuu istumaan vähintään
1 henki per 60 cm penkin leveyttä.

Peräseinälauteelle on kuitenkin paljon vaihtoehtoja. On L-muotoista kahdelle seinälle ulottuvaa laudetta, II-malliksi kutsumaani kahden vastakkaisen seinän ja penkin ”seurustelulaudetta”, sekä kolmelle seinälle levittäytyvää U-laudetta.

Erilaisten uutuusmallien paremmuus peräseinälauteeseen nähden tulee esiin lähinnä hieman isommissa, yli 5 m2 saunoissa, joissa turvaetäisyys kiukaan on sen verran pieni, että istumatilaa sekä mahdollisia makoilupaikkoja saadaan enemmän. Toisaalta II-mallin laude integroidun kiukaan kanssa on myös tehokas tilankäyttäjä.

II-mallin laude on viime vuosina yleistynyt lauteisiin integroitavien kiukaiden myötä. Tähän variaatioon kuuluu se, että vastakkaisten lauteiden väliin jää yhtenäistä laudetilaa vanhan ajan lavan tapaan. Lavan keskeltä nousee esiin pilarikiukaan huippu.

Tällainen lauderakennelma on tapana tehdä suhteellisen tiiviiksi, mikä voi lähinnä hidastaa löylyhuoneen lämpiämistä. Muutoin hyvin toteutetuissa koneellisen ilmanvaihdon saunoissa sillä ei juuri ole merkitystä. Jos ilmanvaihto ei sen sijaan ole kunnossa, on tällainen ratkaisu mahdollisesti ongelma.

Omien lauteideni malliksi valitsin hybridin, sekoituksen klassista pylväslaudetta ja nykyaikaista L-laudetta. Pylväät eivät ole möhkälemaisia tilan puutteen vuoksi, mutta niiden kokoa on rakenteessa korostettu. Pylväät toimivat kuitenkin perinteiseen malliin kannattajina lauderakennelmalle. Saunologin saunan lauteista lisää erillisessä, tulevassa artikkelissa (LINKKI TULOSSA).

Irti penkeistä – vaihtoehtoja penkkilauteille

Saunassa ei ole mitään erityistä pakkoa käyttää lauteita. Lämpimässä voisi makailla vaikka riippumatossa, jos se omaan käyttöön paremmin sopii. Klassinen saunalava, orsilaude tai hirsilavo mahdollisesti itse asiassa joustavasti erilaisten istuimien käytön. Tällaisia on sitten rajoitetusti määrin hyödynnetty myös myöhempinä aikoina.

Viime vuosina myyntiin on tullut erilaisia laudetuoleja. Lauteista on myös muotoiltu sohvamaisempia. Nojaavaa asentoa tarjoili myös 1930-luvun Oiva Kallion sauna. Kallion saunassa oli myös erillinen orsi jaloille. Jalkojen koukistaminen erilaisten jalkalautojen avulla on ollut varsin tyypillinen lisä kaikenlaisissa laudemalleissa. Sen tarpeellisuus on osittain kiinni saunan muusta suunnittelusta ja erityisesti ilmanvaihdon toimivuudesta. Mikäli lauteet ja sauna on muuten mitoitettu oikein, ei ainakaan lämmön ja löylyjen takia pitäisi olla tarvetta jalkojen nosteluun.

Jalkojen nostaminen syliin onnistuu myös lauteilla, jos ne ovat riittävän syvät (yli 80 cm). Hauska, vanha variaatio jalkalaudasta tai –orresta on erillinen istuinosan jatko. Syventämättä lauteita voi saman mahdollisuuden saavuttaa tekemällä istuintason alle ulosvedettävän jatkon, jonka päälle jalkansa asettaa.

Lopuksi lisää silmäiltävää Saunologia Pinterestin Lauteet-taulusta: