Parhaat hammamvinkit Istanbuliin

Istanbul on pullollaan historiallisia hammameja, joista kylpynautintoja löytyy varmasti omalle budjetille sopivalla tavalla. Esittelen kaksi historiallista merkittävää, mutta edelleen lämpöistä 1500-luvun kohdetta, jotka molemmat ovat kuuluisan arkkitehti Mimar Sinanin suunnittelemia. Lisäksi kerron millaisia vaihtoehtoja näille luksuskokemuksille löytyy.  

Hammameita silmänkantamattomiin

Istanbul on noin kahdellakymmenellä miljoonalla asukkaalla mitaten Euroopan suurin kaupunki, jos maanosien rajalla makaavan Turkin Eurooppaan laskee. Tämän takia siellä on tänäkin päivänä niin paljon hammameja ettei kukaan tiedä niiden tarkkaa lukumäärää, mutta puhutaan ainakin sadoista hammameista. Turistin ei ole vaikea löytää hammamia vaikka vahingossa. Kylpylöiden loisto ja pääsymaksut hiipuvat keskustasta kauemmas siirryttäessä, mutta ihan mihin tahansa hammamiin ei kannata rynnätä, vaan selvittää hieman taustoja ennen liirojen laittamista tiskiin.

Esittelen tässä jutussa kaksi turistiystävällistä yläluokan näyttävää ja kalliin puoleista hammamia (Zeynep Cinili ja Kilic Ali Pasa) Istanbulin keskustasta. Seikkailunjanoiselle kylpymatkailijalle kutsuvia ovia löytyy lisää pienellä etsinnällä. Hammam käynnistä ei tarvitse maksaa joka paikassa edes kymmentä euroa. Kaupungin kallein kylpylä on yllätyksettömästi Hagia Sofian vastapäinen Hürrem Sultan Hamam, jossa mennään jo yli sadan euron. Hintahaitari on siis huomattava.

Tarkkana hammam-valinnassa on oltava sen suhteen mille sukupuolelle mikäkin hammam on avoinna. Sukupuolten suhteen Turkissa mennään perinteiseen binaariseen tyyliin. Ainoita poikkeuksia ovat harvat molempien sukupuolten hammamit, joita voi varata pienryhmille sukupuoleen katsomatta. Valtaosa hammameista on palvelee kuitenkin molempia sukupuolia erikseen omilla osastoillaan. Lisäksi skeneä värittävät jotkin ”vain miehille” suunnatut kylvyt, jotka muistuttavat Turkin lain sallivan homoseksuaalisuuden. Tämä on muslimienemmistöiselle maalle poikkeus.

Merkintöjä matkapäiväkirjasta

Vierailin matkatoverin kanssa Istanbulissa tammikuussa 2025. Matka toteutui vuosien epäröinnin myötä, sillä poliittisen ja geopoliittisen epävakauden ajoille ei näyttänyt tulevan loppua ja pelkäsin, että tämä matka saa saman kohtalon kuin 2020 tammikuussa haaveilemani Pietarin uusi banjareissu. Eli jäisi pysyvästi unelmaksi. 

Istanbul on Suomesta katsottuna helposti saavutettavissa lentokoneella. Eräs entinen, Turkista kotoisin ollut naapurini ajoi sinne myös toistuvasti autolla, mutta tämä yli 3000 kilometrin reitti ei sovi viikonloppumatkaajille. Vuonna 2025 Turkish Airlines sekä Pegasus lentävät Helsingistä Istanbulin kahdelle lentokentälle päivittäin. Lentoaika on alle neljä tuntia. Kumpikin lentokenttä sijaitsee yli 30 km kaupungin keskustasta ja matka-aika kentältä keskustaan on kolmesta vartista kahteen tuntiin, riippuen ruuhkista. 

Historian havinasta kiinnostuneen matkaajan kannattaa majoittua Sirkecin, Cemberlitaksen tai Karakoyn alueilla, joista etäisyydet kaikkiin keskeisiin kylpylöihin ja muihin nähtävyyksiin ovat lyhyitä. Keskustan alue ei ole valtavan suuri ja mahdollisuudet siellä liikkumiseen monin tavoin, jopa jalan, ovat hyvät. Julkisissa kulkuneuvoissa voi kertalipun ostaa vaikka lähimaksulla, mikä helpottaa maksamista.  Myös taksialustojen palvelut, kuten Uber, toimivat kaupungissa. 

Kartta: Istanbulin keskusta ja sen näkyvimpiä kylpylöitä. Karttaan zoomaamalla kohteita löytyy lisää.

Suomalaisen turistin tunnelmia

Ensimmäinen hammam-käyntini oli askel uuteen kylpykulttuuriin. En henkilökohtaisesti koskaan ole ollut pesupalveluiden suuri ystävä (pesu kuuluu kiinteästi hammamrituaaliin), mutta hammamien myötä tätä tuli nyt kokeiltua toistuvasti.

Etukäteen hammamissa jännitti sekä kielivaikeuksista että itse kylpyrituaalista selviytyminen. Kielen suhteen pelot osoittautuivat turhiksi, sillä ainakin hienommissa hammameissa englanniksi asiointi ei ollut vaikeaa. Kylpyrituaali ei myöskään osoittautunut fyysisesti tai henkisesti epämiellyttäväksi. Vaikkei kylvetys tapahtunut varsinaisesti silkkihansikkain, niin sitä ei voi väittää myöskään ahdistavaksi tai brutaaliksi. Kahden hammam-päivän jälkeen selkä oli kylläkin jo niin hellänä, että tämän jälkeen palasi mielellään tavalliseen saunaan.

Toisenlaisen kuvan hammamista sai YLE:n 2019 tuottaman Saunapäivä-minisarjan Istanbul-jaksosta, jossa Gogi saa varsin kivuliasta kylpypalvelua. Hammam-kokemuksen ei tarvitse olla tällainen, jos haluaa kevyempää käsittelyä, sitä tarvitsee vain pyytää. Mikäli hankkii itselleen paikallisen oppaan, kuten me teimme, voi onnistumisen todennäköisyyttä edelleen parantaa. Oppaan avulla voi löytää myös vähemmän tunnettuja kylpypaikkoja.

Istanbulissa vierailimme parissa eri paikassa kylpemässä ja useammissa ihastelemassa arkkitehtuuria. Kylpypaikoista esittelen lyhyesti kaupungin tyylikkäimpiin kuuluvat, saman 1500-luvun arkkitehtisuuruuden, Mimar Sinanin (n. 1490-1588) suunnittelemat Zeyrek Cinilin ja Kilic Ali Pasan. Sinan suunnitteli Istanbuliin yli 20 hammamia, joista monia on toiminnassa tänäkin päivänä, testamenttina aikakauden arkkitehtuurin ja rakennustaiteen osaamisesta. 

Mimarin suunnittelevat kylpylät edustavat edelleen kaupungin ehdottominta kärkeä. Myös aiemmin mainittu Hürrem Sultan Hamam on Sinania tekosia. Istanbulista löytyy kuitenkin hammammeja kaikilla hintatasoilla, alkaen suomalaisista uimahallihinnoista (alle 10 euroa). Hintalapun laskiessa odotukset palvelujen ja ilmaisten kylkiäisten suhteen täytyy kuitenkin maltillistaa. Hienoimmissa paikoissa hintalappu sisältää kaiken tarvittavan. 

Cinili Hamam Zeyrek (1530-1540)

Zeyrekin kaupinginosan hammam on nähnyt monia aikoja sen jälkeen, kun se 1530-1540 -luvuilla rakennettiin. Zeyrekin alue on UNESCOn Maailmanperintökohde. Kylpylän nimi tulee koristelaatoista, cinili. Arvokkaat siniset seinälaatat ovat tosin vuosisatojen varrella joutuneet enimmäkseen vääriin käsiin ja 1800-luvulla niitä mm. myytiin ulkomaille. 

Tänä päivänä huolella restauroitu kylpylä on jättänyt niistä näkyville vain valittuja paloja, jotka auttavat näkemään historiallisen rakennuksen monia vuosikerroksia. Laattojen osia ja historiaa on opastetusti esillä myös kylpylän museossa, joka tarjoaa erinomaisen esityksen klassisen hammamin teknologiasta. Miesten sisääntuloaulassa laatoista näkyy lähinnä muistoja. Restaurointitapa on tarkoituksella jättänyt vuosisatojen jäljet näkyviin. 

Zeyrekin hammamissa on erilliset miesten ja naisten osastot, joille on oma sisäänkäyntinsä ulkokautta. Palvelu on molemmin puolin laadukasta, mutta sillä on hintansa. Peruspalvelupaketti aikuisille maksaa kirjoitushetkellä 105 euroa per henki, 6–11-vuotiaille lapsille 70€, nuoremmat ilmaiseksi.

Kylvyn ohella historiallinen tunnelma on jo itsessään kokemisen arvoinen. Palvelun tunnelma vastaa hinnoittelua, missään vaiheessa ei ole kiireen tai ahtauden tuntua henkilökunnan tai tilojen osalta. Käynti alkaa ironisesti lomakkeen täyttämisellä, jonka jälkeen vieras saa oman sandaalikokonsa mukaisen pukukaapin avaimen. Kaapista löytyvät tarvittavat kylpyvarusteet, pyyhe, sandaalit sekä hassunkuriset kertakäyttöiset alusvaatteet niitä kaipaaville, uskoaksi erityisesti alastomuutta kaihtaville britti- ja jenkkituristeille. Kaappiin voi lukita omat tavaransa käynnin ajaksi.

Zeyrekin hammam-rituaali oli erittäin mukava kokonaisuus. Se eteni artikkelisarjan edellisessä osassa kuvatun kaavan mukaan. Zeyrekissa hieronta ja vaahtopesu tapahtui napakiven päällä, suorastaan maagisesti katossa hohtavan kupolin alla. Hieronta oli miellyttävä.

Varauksen kylpylään voi tehdä verkossa: https://zeyrekcinilihamam.com/en/bathing#bathing-treatments  

Zeyrek Google Maps -palvelussa: https://maps.app.goo.gl/tANBcCM7NoYQvJEN8

Kilic Ali Pasa hammam (1580)

Tämä korttelikylpylä on osa historiallisesti merkittävää moskeijakompleksia. Hammamin rakennutti laivastoamiraali Kılıç Ali Pasha. Kılıç tarkoittaa miekkaa, joka oli erityinen sotilasarvonimi. Hammam oli alunperin suunnattu vain moskeijaan meneville miehille, mutta palvelee nykyään vuorotellen kahta sukupuolta. 

Kylpylän nykyomistaja Ergin Iren toteutti kylpylässä erittäin laajan restauroinnin vuosina 2005-2012. Kilic Ali Pasan restaurointi on viety loppuun asti. Monilta osin kylpylässä tuntuu kuin olisi astunut aikakoneeseen ja kaikki näytti vierailuhetkellä sille mille voi kuvitella kylpylän suunnilleen näyttäneen  1500-luvun lopulla. Zeyrekissa restaurointi ei tarkoituksellisesti tehnyt vanhasta uutta vanhaa. 

Kunnostuksen lopputuloksia voi tänä päivänä ihastella.

Erilaisia palkintojakin restauroinnista kerännyt lopputulos on fantastinen ja kuljettaa vierailijan aivan uuteen ulottuvuuteen pelkällä arkkitehtuurillaan. Vaikkei tämä ole Istanbulissa ainutlaatuista, se on silti erittäin vaikuttavaa. Restaurointityötä esittelevä video löytyy Vimeosta. Itse kylpylässä historian havinaa löytyy suuresta kuvakirjasta, jossa restauroinnin vaiheet on esitetty.

Hammamissa työskentelee kymmeniä pesijöitä ja henkilökunta vaihtuu sukupuolten vuorojen välillä. Turistin kokemukseen vaikuttaa siis sattuma sen suhteen millainen pesu- ja hierontakokonaisuus sillä kertaa syntyy. 

Kilicin pukuhuoneet ovat aulan yläkerrassa. Rakennus on varsin yksinkertainen ja Zeyrekia pienempi. Saman arkkitehdin kädenjälki näkyy kuitenkin molemmissa, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat. Kylpyrituaali on myös toteutettu hieman eri tavoin, esimerkiksi pesu ja hieronta tapahtuvat istualtaan. Toimitus on hyvin mukava, pystyasennossa hierominen on kuitenkin erikoista.

Kilic Ali Pasan palvelusta ei löydy moitittavaa. Tunnelma on rituaalin alusta loppuun seesteinen ja olo on kuin kuninkaalla. Kilicin palvelutarjonta on hyvin selkeä. Peruspaketin (n. 80 €) ohella tarjolla on mm. erilaisia hierontoja (kts. Hammamin verkkosivut).

Kilic Ali Pasa Google Maps -palvelussa: https://maps.app.goo.gl/U5quMTGRRAyZ9H5w9

Yksityinen tai palvelijaton hammam

Palvelukeskeisten kylpypalatsien ohella Istanbulissa voi bongata paljon minimalistisimpia kylpyjä vaikkapa hotellien yhteydestä. Esimeriksi käyttämämme Galata’s Hotel:n pohjakerroksessa oli suomalaistyyppisen saunan vieressä turkkilainen kylpy (ei siis sauna).

Tässä paikassa pääsi itse tunnelmoimaan hammamin hengessä ilman kylvettäjää. Lattia ja penkit olivat sen verran kuumia (45°C), että yhden puuvillafroteepyyhkeen kanssa penkillä makaaminen tuntui turhan tukalalle. Kumpikaan aiemmin esitelty hammam ei ollut näin kuuma. Tämä ei tarkoita kuitenkaan lainkaan samoja lämpötiloja kuin kotoisissa kylyissä, sillä kiviset pinnat tuntuvat erittäin kuumille jo 40–50-asteen lämpötilassa paremman lämmönjohtavuutensa ansiosta. Saunassa tähän tarvitaan noin kaksinkertainen asteluku.

Hotellin pikkukylvyssä voi toteuttaa kaikki hammarituaalin osat ihon kuorinnasta pesuun ja hierontaan, mikäli taito, välineet ja avustaja ovat mukana. Huoneesta löytyy myös kivinen malja, jota käytetään samaan tapaan kuin pesuastioita kotimaamme puusaunoissa. Ainoastaan sen massiivinen paino estää kaatamassa sekoitettua vettä siitä suoraan niskaan. Tätä varten on pieni metallinen kippo. 

Vastaavia hammameja löytyy Istanbulista runsaasti ja niitä voi halutessaan vuokrata yksityiskäyttöön.

Matkailijan poliittis-moraalinen dilemma

Tämä trilogiaksi paisunut Istanbulin matkakertomus päättyy nyt tähän. Toivon tämän esittelyn poistaneen vääriä käsityksiä hamman-kulttuurista. Hammam ei ole sauna, vaan kiinnostava oma kylpymuotonsa, jossa ei ole suomalaiselle mitään pelättävää. Suurin hidaste hammam-matkalle onkin poliittinen. Ryvin itsekin kahden vaiheilla moraalisen ristiriidan vallassa vuosia ennen kuin päätin toteuttaa reissun. 

Ensimmäinen poliittinen ongelma on Turkin hallinnon suhtautuminen ihmisoikeuksiin ja sananvapauteen. Tästä on kirjoitettu Erdoganin hallinnon vuosina toistuvasti, eivätkä huonot uutiset ole loppuneet. Esimerkiksi maaliskuussa 2025 oppositiopoliitikko Ekrem Imamoglu pidätettiin, BBC:n toimittaja Mark Lowen karkotettiin ja välittömästi tämän jälkeen pidätettiin lentokentälle saapunut ruotsalainen toimittaja Joakim Medin. Medin on kirjoitushetkellä edelleen vankilassa, huhtikuussa hän sai jo tuomion presidentin loukkaamisesta, mutta oikeudenkäynnit jatkuvat. 

Toinen ongelma on Turkin suhde Venäjään ja hammammien maakaasun käyttö. Hammamit nimittäin lämpenevät nykyään lähes yksinomaan maakaasulla, josta Turkkiin valtaosa tulee Venäjältä. Tämä asia valkeni minulle kokonaisuudessaan vasta Suomeen paluumatkalla. Hammam-turismia Turkkiin ei siis voi suositella, mikäli haluaa systeemisellä tasolla osallistua Venäjän vientituotteiden taloudelliseen boikottiin tai vastaavasti olla turismin keinoin tukematta Turkin sisä- tai ulkopolitiikkaa. Vaikkei kylpeminen katso puoluekorttia, niin on naiivia ajatella, ettei kulutusvalinnoilla osoittaisi tukea suuntaan tai toiseen. 

Toinen aika, toinen paikka. 

Uskon ja toivon, että hammamit tulevat säilymään vielä satoja vuosia toivottavasti poliittisesti tasapainoisempiin aikoihin. 

Kiitos Elizabet Kurumlille opastuksesta, Zeyrek Cinilin henkilökunnalle museokiertueesta ja hammamin lämmitysjärjestelmän esittelystä sekä Kilic Ali Pasan Ergin Irenille kirjeenvaihdosta. Kumpikin mainittu hammam tarjosi saunologille ja matkatoverille sisäänpääsyn maksutta. Kiitos Matille kuvausavusta ja seurasta!