Mäntytukkien kuorinta

Kun puut on siirretty metsästä veistopaikalle, siirrytään uuteen työvaiheeseen. Seuraavat toimenpiteet riippuvat hirsirakentamisen tyylistä. Jos tavoitteena on pelkkahirsi, niin tukit on seuraavaksi sahattava. Itse rakennan pyöröhirttä, jolloin sahaus jää välistä ja siirrytään kuorintaan eli pöllin parkkuuseen. Kuoritut puut ovat sitten materiaalia veistotyölle.

Rautaa kämmeneen ja ruista ranteeseen

Tukkeja päästiin kuorimaan maaliskuun ensimmäisenä viikonvaihteena. Ilmasto oli talven tyylin mukaisesti tasaharmaa nollakeli. Se tosin sopi työhön hyvin. Kovalla pakkasella puun kuori on jäässä eikä irtoa hevillä. Nollan yläpuolella puun käsittely on helpompaa. Liian lämpimäksikään puuta ei kannata odotuttaa sillä pihkaisuuden lisäksi ensimmäiset kuorta järsivät eläimet tulevat apajille viimeistään toukokuussa. Kuorittuja ja kuorimattomia mäntyjä uhkaa myös sinistäjäsieni, joka viihtyy erityisesti märän puun pinnassa.

Kuoriminen on varsin suoraviivaista fyysistä työtä. Kymmenen minuutin pikakoulutuksen jälkeen tarvitaan lähinnä viitseliäisyyttä ja kohtuullista peruskuntoa. Lisähaasteita työlle luovat puun pienet epämuodostumat kuten oksat tai hakkuu- ja keräilykolhut. Nämä pitää parhaan mukaan koittaa tasoittaa tai jättää pahimmat ongelmat samalle sektorille (eli linjaan puun pitkittäissuunnassa), joka voidaan myöhemmin varausta veistettäessä kokonaisuudessaan poistaa.

Parkuu eli käsin kuoriminen ei ole hätäistä hommaa. Nollan molemmin puolin tapahtuneissa harjoituksissa pääsin noin 4-6 metriä tunnissa vauhtiin. Jos huomioi, että puuta oli varattu n. 330 rivimetriä tarkoittaa tämä kaiken kaikkiaan noin seitsemänkymmenen tunnin hommaa. Työn suhteellisin raskauden vuoksi yli 6 tuntiset päivät eivät ole kevyeen sisätyöhön tottuneelle realistinen tavoite.

Hirsien kuorinnan työkalut ja tavoitteet

Kuorinta tapahtuu tarkoitukseen sopivilla työkaluilla. Kuori raavitaan vuoluraudalla, oksankohtien ympäristöjä siistittiin koveralla taltalla ja kirvestä sekä moottorisahaa tarvittiin oksien ja muiden paukamien tasoitteluun. Vänkärillä käännettiin telineelle traktorikuormaimella nostettua tukkia kerran kaksi ympäri, jotta se saatiin kokonaisuudessaan kuorittua. Satojen kilojen painosta huolimatta käänsin tukin kerran myös pois telineeltä…

Kuorimalla poistettiin kaarna, vihreä kuoriaines, nila sekä jälsi. Näiden pehmeiden kerrosten jälkeen vastaan tulee kova pintapuu eli manto. Kuorimista voi tehdä nykyään erilaisilla välineillä. Moottorikäyttöisillä laitteilla homma etenee vauhdikkaasti, mutta jälki ei ole välttämättä täysin vastaa käsityötä. Painepesuria on myös ehdotettu, mutta jälki ei taaskaan olisi esikuvan, eli käsinkuoritun ja –vuollun päärakennuksen mukaista.

Lopputuloksena hirrenkuorijan nuttu nuhjautuu parissa tunnissa pihkaiseksi ja peukalon juureen tulee ensimmäisellä kerralla hiertymä. Mutta samalla syntyy paljon puunkuorilastuja ja pikku hiljaa myös kuorittuja puita. Käyttöasteen optimoimiseksi poimin lastuja pari muovikassillista kuivattavaksi ja sytykkeeksi saunan uuniin.

Kokonaisuudessaan voi todeta, että kuoriminen sopii hyvin omatoimiselle hirsirakentajalle itse tehtäväksi työosuudeksi. Loukkaantumisriskit ja materiaalin pilaamisen mahdollisuudet ovat pienet, jos työhön vain riittää aikaa

Osaa ne muutkin

Loppuekstrana Alppisalvoksen video hirsipuiden käsittelyprosessista. Olen itse toiminut suunnilleen samalla tavalla. Poikkeuksena se, että hirsien veistäminen alkaa lähes välittömästi kuorimisen jälkeen, eikä puita jäädä kuivattelemaan ja Alppisalvos kuorii puut koneellisesti.

https://www.youtube.com/watch?v=QYDcgjIm2eo