Äidyin edellisessä kirjoituksessa kritisoimaan Suomessa vallitsevaksi noussutta huoneisto- tai asuntosaunatyyliä. Tällä kertaa olen rakentavampi. Ehdotan lääkkeitä parempien kokemusten mahdollistamiseen. Nimenomaan mahdollistamiseen, sillä kokemuksellinen suunnittelu ei ole sellaista kansanmagiaa, jossa vihtaa väärinpäin kiulussa pitämällä lopputuloksena olisi aina muhkeat löylyt.
Kokemuksellinen suunnittelu tarkoittaa, sitä että suunnittelupäätöksillä tehdään kaikkensa, jotta halutunkaltainen saunakokemus mahdollistuu. Kokemusta ei voi kuitenkaan ennalta määrätä eikä kaikilta pettymyksiltä aina välttyä.
Suomen parhaan savusaunan palkinnon saanut Juha Telkkinen kertoi, miten pieni ”käyttäjävirhe” jäähdytti perhesaunojien mielialat voittajasaunassa varsin kylmiksi. Tässä tapauksessa kiukaan ilmanottoaukot olivat jääneet sulkematta ja varaava kiuas päässyt jäähtymään. Mikäli kysymyksessä olisi matkailupalvelu, niin palveluntarjoajan olisi pitänyt huolehtia, ettei näin käy. Itse pitäisin tällaistakin tilannetta ainoastaan huonon suunnittelun lopputuloksena.
Onnistuneen saunan kolme vaatimusta
Teesini onnistuneen saunakokemuksen rakennuspalikoista on seuraava: Tarvitaan onnistumista kolmessa asiassa:
1) Sopiva lämpötila
2) Riittävä ilmanvaihto
3) Tarkoituksenmukainen tunnelma.
Ensimmäinen vaatimus on sopiva lämpötila läpi saunan ja riittävä löylykapasiteetti haluttuihin löylyihin. Seuraavaksi tulee riittävä ilmanvaihto, jossa kosteus, happi ja ilman epäpuhtaudet kiertävät sopivat miellyttävällä vauhdilla ympäri saunaa. Tarkoituksenmukainen tunnelma syntyy sekä sosiaalisesta ympäristöstä että muun saunarakennuksen muodostamasta kehyksestä saunelämykselle.
Yksin ei mikään riitä, ainoastaan yhdessä näistä syntyy elämyksellinen saunaympäristö.
Suomessa on moni ja usea pohtinut näitä saunareseptejä ennen minua. Oma mallini perustuu voimakkaasti tieteen popularisoinnista saamiini kokemuksiin siitä, ettei yhteen väitteeseen kannata mahduttaa enempää kuin kolme asia.
Olen kuitenkin samoilla linjoilla emeritusprofessori Niilo Teerin kanssa, jonka teoriassa lämpötila ja ilmanvaihto olivat myös mukana (Sauna-lehti, 1988). Hänen ajatuksissaan olleet lämpösäteilyt ja löylyt katson osaksi lämmitystä. Olen nostanut näiden ohi tarkoituksenmukaisen tunnelmalla, joka on kokonaisuuden kannalta mielestäni tärkeämpi.
Tässä blogissa pohditaan perusteellisesti miten nämä kolme ei-niin salaista ainesosaa saadaan määriteltyä ja yhdistettyä. Tätä salatiedettä kutsun kokemukselliseksi suunniteluksi.
Seuraavassa kirjoituksessa päästään näiden alkulämmittelyjen jälkeen itse asiaan ja ihmettelemään oman saunaprojektini vaiheita. Myöhemmin tulen syventymään yksi kerrallaan siihen, miten kukin kolmesta säännöstä soveltuu suunnitteluratkaisuiksi.
