Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen
Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.
Tukkien kuorinta on verkkaista hommaa. Kolmensadan metrin puumäärä vaatii päättäväistä askartelua päiväkausia. Kävin tänään kolmatta kertaa rehkimässä tukkikasan äärellä, mutta en tule itse ehtimään kuoria puista viidennestä enempää. Loput puut jäävät tukijoukoille, sekä palkatulle vuoluekspertille ja vapaaehtoisena hirsirakentamista alusta alkaen seuraavalle kummisedälle.
Edellisessä artikkelissa kävin lävitse hirsien käsinvuolennan isot linjat. Lisään tähän pari havaittua työtä hidastavaa yksityiskohtaa. Lyly eli reaktiopuu on puun kasvun aikaisesta taipumisesta johtuva pintarakenteen muutos ulkokaarteen puolella. Lyly on muuta ainesta kovempaa. Siitä näkyy esimerkki alla olevassa kuvassa, jossa puun kiertyy pinnastaan kymmeniä asteita reilun kolmen metrin matkalla. Epätasainen pinta on todella kova ja kohoumien väliin jää kuoppia, joita ei kuorimaveitsellä tavoita.
Lylyn aiheuttamaan kierteisyyttä ja pinnan epätasaisuutta mäntytukin toisella puolella.
Mäntytykkien tyviosissa löytyi myös useasti koroa. Tyvikoro on nimenomaan puun tyvessä oleva jopa metrin korkuinen syvennä. Koska olimme valikoineet näkyvimmät tervaroson vaurioittamat puut pois jo metsässä, olivat tyvikorot suurin lisävaiva. Kuten lylyn tapauksessa, tyvikoro vaatii erityishuomiota kirveellä ja taltalla, jotta koko kuorikerros nilaan asti saadaan poistettua kokonaisuudessaan.
Saman lylypuun päässä erottuu tästä kuvakulmasta juuri ja juuri tyvikoron vuoksi tukin alapäähän taltalla ja kirveellä tehdyt kaiverrukset.
Kun puut on siirretty metsästä veistopaikalle, siirrytään uuteen työvaiheeseen. Seuraavat toimenpiteet riippuvat hirsirakentamisen tyylistä. Jos tavoitteena on pelkkahirsi, niin tukit on seuraavaksi sahattava. Itse rakennan pyöröhirttä, jolloin sahaus jää välistä ja siirrytään kuorintaan eli pöllin parkkuuseen. Kuoritut puut ovat sitten materiaalia veistotyölle.
Rautaa kämmeneen ja ruista ranteeseen
Tukkeja päästiin kuorimaan maaliskuun ensimmäisenä viikonvaihteena. Ilmasto oli talven tyylin mukaisesti tasaharmaa nollakeli. Se tosin sopi työhön hyvin. Kovalla pakkasella puun kuori on jäässä eikä irtoa hevillä. Nollan yläpuolella puun käsittely on helpompaa. Liian lämpimäksikään puuta ei kannata odotuttaa sillä pihkaisuuden lisäksi ensimmäiset kuorta järsivät eläimet tulevat apajille viimeistään toukokuussa. Kuorittuja ja kuorimattomia mäntyjä uhkaa myös sinistäjäsieni, joka viihtyy erityisesti märän puun pinnassa.
Veistäjän esimerkkisuoritus parkkuusta noin 40cm levyisellä kuorimaraudalla.
Kuoriminen on varsin suoraviivaista fyysistä työtä. Kymmenen minuutin pikakoulutuksen jälkeen tarvitaan lähinnä viitseliäisyyttä ja kohtuullista peruskuntoa. Lisähaasteita työlle luovat puun pienet epämuodostumat kuten oksat tai hakkuu- ja keräilykolhut. Nämä pitää parhaan mukaan koittaa tasoittaa tai jättää pahimmat ongelmat samalle sektorille (eli linjaan puun pitkittäissuunnassa), joka voidaan myöhemmin varausta veistettäessä kokonaisuudessaan poistaa.
Parkuu eli käsin kuoriminen ei ole hätäistä hommaa. Nollan molemmin puolin tapahtuneissa harjoituksissa pääsin noin 4-6 metriä tunnissa vauhtiin. Jos huomioi, että puuta oli varattu n. 330 rivimetriä tarkoittaa tämä kaiken kaikkiaan noin seitsemänkymmenen tunnin hommaa. Työn suhteellisin raskauden vuoksi yli 6 tuntiset päivät eivät ole kevyeen sisätyöhön tottuneelle realistinen tavoite.
Talkoilla homma etenee. Tieto kuorintatyömaan alkamisesta tavoitti suuren paikallisen katselijajoukon, joka osallistui myös hirrenkuorinnan harjoitteluun - ainakin valokuvan ottamisen ajaksi
Hirsien kuorinnan työkalut ja tavoitteet
Kuorinta tapahtuu tarkoitukseen sopivilla työkaluilla. Kuori raavitaan vuoluraudalla, oksankohtien ympäristöjä siistittiin koveralla taltalla ja kirvestä sekä moottorisahaa tarvittiin oksien ja muiden paukamien tasoitteluun. Vänkärillä käännettiin telineelle traktorikuormaimella nostettua tukkia kerran kaksi ympäri, jotta se saatiin kokonaisuudessaan kuorittua. Satojen kilojen painosta huolimatta käänsin tukin kerran myös pois telineeltä…
Hirren kuorijan työkalupakki
Kuorimalla poistettiin kaarna, vihreä kuoriaines, nila sekä jälsi. Näiden pehmeiden kerrosten jälkeen vastaan tulee kova pintapuu eli manto. Kuorimista voi tehdä nykyään erilaisilla välineillä. Moottorikäyttöisillä laitteilla homma etenee vauhdikkaasti, mutta jälki ei ole välttämättä täysin vastaa käsityötä. Painepesuria on myös ehdotettu, mutta jälki ei taaskaan olisi esikuvan, eli käsinkuoritun ja –vuollun päärakennuksen mukaista.
Lähikuva keskeneräisestä kuorintakohteesta paljastaa pintarakenteen kerroksellisuutta
Lopputuloksena hirrenkuorijan nuttu nuhjautuu parissa tunnissa pihkaiseksi ja peukalon juureen tulee ensimmäisellä kerralla hiertymä. Mutta samalla syntyy paljon puunkuorilastuja ja pikku hiljaa myös kuorittuja puita. Käyttöasteen optimoimiseksi poimin lastuja pari muovikassillista kuivattavaksi ja sytykkeeksi saunan uuniin.
Kuorintatyömaa: puut nostellaan pukeille traktorin nostimella, maa peittyy lastuista ja veistetyt puut pinotaan ilmavasti.
Kokonaisuudessaan voi todeta, että kuoriminen sopii hyvin omatoimiselle hirsirakentajalle itse tehtäväksi työosuudeksi. Loukkaantumisriskit ja materiaalin pilaamisen mahdollisuudet ovat pienet, jos työhön vain riittää aikaa
Osaa ne muutkin
Loppuekstrana Alppisalvoksen video hirsipuiden käsittelyprosessista. Olen itse toiminut suunnilleen samalla tavalla. Poikkeuksena se, että hirsien veistäminen alkaa lähes välittömästi kuorimisen jälkeen, eikä puita jäädä kuivattelemaan ja Alppisalvos kuorii puut koneellisesti.
Puolentoista viikon tauon jälkeen palasin metsurin ja oman, kohennetun kaatajavarustuksen kanssa palstalle 24.2. Tällä välillä oli ehtinyt kaakkois-Suomessa tupruttamaan kostean talven keskelle reilusti lunta.
Jos valkean maastoesteen korkeus oli edellisellä käynnillä ollut noin nilkkaan (20cm), oltiin nyt yhtäkkiä reidenkorkeudella (60-70cm). Paikoitellen vähemmän, paikoitellen yli metri. Vaikka olimme onneksemme saaneet tilatun lumityöavun metsätien kunnossapitoon, tuli lumi vastaan ensimmäisellä harppauksella aukkoon. Päivitetystä varustelistasta oli selvästi unohtunut lumikengät ja ahkio elikkä pulkka. Lapioita oli mukana riittävästi, sillä puiden juuren ympäristö piti aina ennen työnaloittamista kaivaa esiin.
Työmaa on raivattu esiin. Puun ympäriltä on lapioitu vapaaksi välttämätön työskentelyalue.
Sisulla siitäkin selvittiin. Pääsimme tällä kertaa Henkan kanssa lämmittämään mukaan haalittuja kuivia halkoja ja makkaraa noin neljän tunnin reippailun jälkeen. Tästä oli kiittäminen vain ja ainoastaan hyvin tarkkaa materiaaliarviota, jonka ansiosta kaadoimme aiemmin merkittyjen 18 puun sijaan ainoastaan 10. Tämän mahdollisti sekä tarkempi puuntarvelaskenta, että valikoitujen puiden suurempi hyötypituus. Tulevaisuus näyttäisi miten paikkansa pitäviä allekirjoittaneen laskelmat olisivat. Metsänhoitoyhdistyksen kanssa tehtyyn sopimukseen kuului tässä tapauksessa myös se, että puiden latvat tehtiin 3m mittaisiksi kuitupuiksi – ainakin niin pitkälle, kun ne hangesta ylös pilkottivat.
Kaadetut männyt olivat kookkaita.
Valikoimme tarkasti aiemmin merkityistä puista suorimmat ja oksattomimmat, vältellen lähimpänä hangessa olevien kappaleiden houkutusta. Työ sujui lähes rutiinilla, tosin perusmokilta, kuten moottorisahan juuttumiselta runkoon kaato- ja katkaisuvaiheissa ei nytkään allekirjoittaneen kohdalla vältytty. Mutta yhtään työvälinettä ei metsään jäänyt. Tukit sen sijaan jäivät.
Metsästä maailmalle
Kaatamisen jälkeen puut pitää saada hirsityöpaikalle. Omatoimisen hirsirakennuttajan täytyy selvitä aikamoisesta logistisesta yhtälöstä. Ensin puut katselmoidaan veistäjän kanssa. Sitten kun pyryttää 30cm lunta päälle, talvisaikaan metsäpalstalle vievä tie pitää saada avattua juuri sopivasti ennen metsurijoukkueen saapumista. Tämän jälkeen on selvitettävä miten puut keräävä metsätraktori saa ajeltua lenkkinsä leimikossa, niin että jäljellä jäävä – tai korjuukalusto – ei vahingoitu eikä rakennuspuiden yli tule ajeltua. Tämä on haastavaa silloin, kun metsään jää pystyyn runsaasti puita, kuten ensimmäisellä palstallamme kävi.
Traktorin metsäkärry kuormaimineen mutkittelee maastossa. Pienen nelivedon perässä tuleva yhdistelmä joutuu koetukselle pitkien ja liukkaiden tukkien sekä lipevän kelin vuoksi.
Ensimmäisellä keräilykierroksella haasteena oli ympäröivän puuston lisäksi jälleen lumi. Puita piti tälläkin kertaa etsiskellä lapion kanssa. Joidenkin runkojen yli tuli epähuomiossa myös ajettua. Mukavasti juuri ja juuri plussan puolella oleva keli teki maastosta todella liukkaan. Traktorikin päätyi ketjuista huolimatta useampaan kertaan kuopsuttelemaan paikallaan. Tämä tarkoitti apumiehille lisää lapiohommia. Loppujen lopuksi päädyimme hinaamaan myös allekirjoittaneen autoa, joka ei tien varren hiuksen hienosta ylämäestä selviytynyt omin avuin ylöspäin. Päivän aikana tuli käveltyä metsässä ja metsätiellä edestakaisin kymmenisen kilometriä. Puut saatiin kuitenkin pois metsästä. Seuraavaan aamuun mennessä maasto olikin jäätynyt ja viimeisen puukuorman kuljettaminen sujui ongelmattomasti.
Tukkirekka ammattikalusto kuljettajineen siirtää reilun kymmenen kiintokuutiota puuta yhdessä hujauksessa siisti uuteen pinoon.
Toisella palstalla oli varsin reilusti tilaa. Siellä haasteena oli etäisyys veistopaikalle. Traktorilla ei kukaan mielellään ajele kymmeniä kilometriä täydellä puukuormalla. Tarvittiin siis erillinen keräily- ja kuljetuskierros. Tässä tapauksessa kävi onnekkaasti niin, että paikansimme kilometrin päästä jälkimmäisestä palstasta urakoitsija joka pystyi sekä auraamaan metsätien että seuraavalla viikolla ajamaan palstalta pois. Kaatamamme puut toimitettiin siis isomman tien poskeen. Seuraavana ajoselvityksessä olikin tukkirekka, jolla puut saataisiin veistopaikalle. Jälleen kerran oli sen verran tuuria, että vaadittu kuljetuskapasiteetti paikallistettiin veistotyömaan kanssa samalle kylälle!
Kului siis kolmisen viikkoa metsätöiden aloittamisesta, kun kaikki puut oli kaadettu ja toimitettu kasaan veistotyömaan välittömään läheisyyteen, Peltolan Karin tontille. Seuraavassa artikkelissa päästään puiden käsittelyyn, tekemään lopullisessa saunassa näkyvää kädenjälkeä!
13.2.2016 kävin kokeneemman metsurin kanssa ensimmäisellä metsästysmatkalla kumoamassa, karsimassa ja pätkimässä mäntyjä tukeiksi. Perusselviytymispaketin lisäksi mukana oli lista tavoitteena olevista tukkien pituuksista ja määristä.
Etualalla "tukkimiehen" budjetti, tai alustava raaka-ainalaskelma metsätyön tueksi.
Aloittelijana opin monta asiaa metsähommista kirjaimellisesti kantapään kautta. Muun muassa sen, että perus-nokialaiseen saappaaseen on hyvä mahtua kaksi villasukkaa tai pinnalta juuri sulaneessa, märässä suomaastossa tarpoessa alkaa varpaita nopeasti paleltaa. Nokialaista turvallisempi varuste olisi oikea metsurinsaapas, mutta niistäkin lämmikkeet yleensä puuttuvat. Kerrattua tuli myöskin sitä, kuinka päin moottorisahan ketju pitää asentaa. Mutta saatiin rakennustarpeitakin aikaiseksi.
Suurin osa puista pätkittiin valmiiksi käyttöpituuteen. Pituus merkittiin mustalla rasvaliidulla pölkyn päähän myöhemmän käsittelyn ja kirjanpidon helpottamiseksi. Joitakin kahden lyhyemmän pölkyn pituisia tukkeja jätettiin myös katkomatta. Kun kaikki merkityt puut oli kaadettu, tai uudelleen arvioitu liian kieroiksi, tein tukkimiehen kirjanpidon kaadetuista rungoista. Kynää tai laskinta ei älynnyt ottaa mukaan, joten 100% tarkkaa lukua ei syntynyt.
660 on laskeutunut! Kaatorauta on jäänyt nojailemaan tyhjän panttina. Allekirjoittanut on normaalikäytännön vastaisesti tyvipuoleen pituuden. Musta teksti erottuu juuri kaadetun puun sydänpuun kohdalla hienosti.
Puiden jälkikäsittely – kerääminen pois metsästä, ajaminen veistopaikalle, veistäminen, kasaaminen – asettaa omat rajoituksensa puiden pituudelle. Tässä tapauksessa päätin, ettei yhtään yli 8m mittaista tukkia tehdä myöhemmän puunkäsittelyn helpottamiseksi. Pisin puut oli tällöin 7,5 metrinen rakennuksen huipulle nostettava kurkihirsi kavereineen. Maassa se ei enää vaikuttanut niin isolle.
Säästöt vähäisiä, liikunta ilmaista
Kuuden tunnin päivän päätteeksi puut jäivät metsään, osa myös ojaan, odottelemaan metsätraktoria ja kuljetusta veistopaikalle. Puita kaatui hieman kolmattakymmentä ja tukkeja syntyi nelisenkymmentä. Puiden lisäksi tuli netottua ilmaista liikuntaa raittiissa talvi-ilmassa.
Vajaan työpäivän kevyt ulkoreippailu riittää varsin hyvin toimistotyöläiselle päivä (tai koko viikonlopun) kuntoliikunnaksi. Vinkkinä kannattaa juoda ja syödä riittävästi tekemisen välissä niin jaksaa hommat suosiolla loppuun. Menovedeksi suosittelen maitoa, joka säilyy viileässä oikein hyvin –tai oikeastaan jo pakkasella se kannattaa suojella liialta jäähtymiseltä.
Henkka lämmittää lounasta töiden ollessa paria puuta vaille valmiina
Varoittavana esimerkkinä olut makkaran kanssa ja kaatoryyppy ei sen sijaan ole suositeltava. Kosteassa, mutta viileässä nollakelissä hikoillessa unohdin itse riittävän tankkauksen. Tämän seurauksena loppupäivä meni hyvin vetämättömissä tunnelmissa, ennen kuin ymmärsin korjata virheeni reilulla vesimäärällä.
Takaisin metsään
Parin päivän päästä suuntasimme paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kautta löydetylle, ostopuita tarjoavalla palstalle katselmoimaan lisää mahdollisia rakennuspuita. Mukana oli metsurin ja veistäjän lisäksi metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija, joka näytti tietä ja esitteli valikoimaa. Jäimme kolmestaan kahlaamaan edellisten päivien aikana ilmestyneeseen parinkymmenen sentin lumihankeen.
Jatkoimme puiden metsästystä aiemman laskennan perusteella, huomioiden edellisellä kerralla omasta metsästä löydetyt puut. Sovimme veistäjän kanssa sellaisesta peliliikkeestä, että n. 6,5 metrin mittaisia sivuseinähirsiä voitaisiin tehdä jatkamalla sivuseinän kohdalta kahdesta n. 3,3 metrin tukista. Tämä helpottaisi puun hyödyntämistä ja aiemman kokemuksen perusteella vähentäisi hävikkiä.
Jatkettua hirsiseinää Seurasaaren ulkomuseossa
Uudella palstalla olevat puut olivat kuivassa ja mäkisessä maastossa hakkuun jälkeen jätettyjä siemenpuita. Nämä rungot olivat selvästi oman suonreunapalstani honkia pidempiä ja paksumpia, ei pelkästään iän puolesta. Itseasiassa olivat niin paksuja, että useampia puita piti sivuuttaa, tai ainakin erikoismerkittä, liian suuren (reilusti yli 40cm) halkaisijan vuoksi. Periaatteessa myös näitä paksukaisia voisi käyttää rakentamiseen, mutta pyöröhirsirakennuksessa ne pistävät helposti silmään, koska ne eivät pelkästään korota rakennusta vaan myös levittävät sitä. Pelkattuna tätä ongelmaa ei olisi, mutta silloin sahauksen ulkopuoliselle osalle kannattaisi keksiä muuta käyttöä.
Veistäjä ja metsuri matalassa kinoksessa arvioimassa mäntyjen kelpoisuutta
Loppujen lopuksi merkitsimme 18 runkoa, joista pari paksuutensa takia kysymysmerkillä (tuplanauhalla). Jälleen havaittiin, että suotuisimmista kasvuolosuhteista huolimatta näistäkin männyistä voitiin kelpuuttaa vain joka viides lähinnä kierouden ja oksaisuuden takia.
Kaikki näytti hyvin lupaavalle seuraavaa savottaa varten, mutta kerron seuraavassa postauksessa uusista haasteista harrastelijametsurin riemukulun tiellä.
En voi väittää, että puiden kaatamisella olisi sinänsä paljoa tekemistä saunakokemuksen kanssa. Jos on suunnittelun lisäksi rakentamassa omaa saunaansa, voi rakennuspuiden omatoiminen käsittely kuitenkin voimistaa hallinnan ja omistajuuden tunnetta saunarakennusta kohtaan. Itse halusin osallistua saunaprojektiini mahdollisimman perinpohjaisesti; hakea honkia omilta tiluksilta, jättää oman jälkeni puiden pintaan.
Oma hirsisaunani veistetään mäntytukeista. Sattumalta pienistä metsävaroistani löytyi päätehakkuuiässä olevaa tukkia. Kävimme katselmoimassa hirsiveistäjän kanssa suoperäisessä maastossa olevaa näreikköä joulukuun 2015 alussa pimeissä tunnelmissa. Tulokset olivat kohtuulliset.
Märkä maaperä on erinomainen kuuselle, ei männylle. Pitkät, vanhat männyt olivat usein sekä hyvin ohuita, että kieroja. Joitakin yksilöitä vaivasi myös tervasroso tai mäntykoro. Puut, jotka vaikuttivat riitävän suorilta eri suunnista katsottuna, kelpuutettiin. Runkojen ei tarvitse olla tikkusuoria, kun niitä voidaan mutkien kohdalta haluttaessa kuitenkin pätkiä.
Merkitsimme ensin keltaisella, myöhemmin punaisella kuitunauhalla käyttökelpoiseksi kuvitellut yksilöt. Näitä löytyi kolmatta kymmentä. Tämä vastasi arviolta reilua puolta tarvittavasta mäntymäärästä.
Hirsiveistäjä Kari Peltola mittaa potentiaalista rakennuspuuta metsässä. Palsta ei ole omani, joulukuun tunnelmissa ei valo riittänyt kuvaukseen.
Puita mittailtiin rinnankorkeudelta ja arvioitiin silmämääräisesti oksarajan korkeuden suhteen. Rinnankorkeudelta halkaisijan pitäisi olla vähintään 30cm, jos ylempänä olevan puun toivotaan jatkuvan 25cm paksuisena edes jonkin matkaa. On nimittäin niin, että vaikka puut näyttävät ensi silmäyksellä tasapaksuilla, ovat mokomat patukan sijaan enemmänkin töttöröitä, jotka alkavat paksuina tyvestä ja hoikentuvat nopeasti latvaa kohden.
Lähiseutujen männikköihin tutustuttuani kävi selväksi, että yleisesti ottaen kasvukäyränsä loppupäähän ehtineistä hongista selvästi alle neljännes on kelvollista hirsirakennusainesta. Jos siis esimerkiksi paikallinen metsänhoitoyhdistys tai muu asiantuntija on arvioinut sopivan ikäisen puuaineksen määrän vaikka 100m3, voisi tästä laskea, ettei siitä hirsirakentamiseen liikene kuin reilu 20m3, jos näinkään paljoa.
Ratkaisuksi niukkuuteen tiedustelin paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä mahdollisuutta ostaa lisää puuta lähialueelta. Noin kuukauden odottelun jälkeen sopiva kohde alle 15 km päästä löytyi, joten puuongelma ratkesi. Tällä hetkellä mäntytukin hinnat ovat varsin kohtuullisella tasolla (noin 60e/m3 + arvonlisävero), joten tämä ei (yksistään) tulisi hytkäyttämään, kokonaisbudjetin ollessa noin viisitoistatuhatta.
Säästääkö omia puita käyttämällä ja itse hakkaamalla?
Ostopuiden hinnoitteluun liittyy kuitenkin jonkun verran ostajan vastuuta. Pitää vastata puiden kaatamisesta ja palstalta tien pieleen kuljettamisesta. Joten hommia tulisi vielä riittämään. Kerron seuraavassa artikkelissa puiden kaadosta ja menekkiarvion hiomisesta.
Kustannusnäkökulmasta harrastelijametsurin vaivannäkö maksaa itseänsä takaisin kunnolla vain jos puut löytyvät omasta metsästä ja kuljetuskalustosta ei tarvitse kärsiä merkittävästi. Tukkipuiden myyntihinnoittelu suosii suurostajia ja valmismökkien valmistajat ovat itsenäistä rakennuttajaa paremmassa asemassa taloudellisesti.
Aiemmassa artikkelissa pääsin niin pitkälle, että saunarakennuksen huonejärjestely ja tyylisuunta oli päätetty. Hirsi on perinteinen ja edelleen hyvä materiaali saunarakennuksen seinäksi. Hirsi ei ole paksuuteensa nähden erityisen hyvä eriste (esim. vastaavaan paksuiseen villaeristettyyn ja paneloituun pystyrunkoseinään nähden), mutta se hengittää. Hengittäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. kylmänä ulkorakennuksena hirsiseinästä luovuttaa pinnalta lämmittyäänkin kosteutta sekä siirtää hitaasti ilmaa ja hiilidioksidia. Uusissa ja tiiviisti rakennetuissa hirsissä erityisesti kosteuskäyttäytyminen on selvin etu.
Hirsirakentamisen aloittamista varten täytyy kuitenkin tehdä myös muita valintoja. Niistä tärkeimpiä ovat seuraavat:
Hirsityypin valinta
Salvostyyppien valinta
Puumateriaalin valinta
Tukkipuun menekki
Käyn läpi nämä valinnat seuraavaksi.
Hirsityypit: Pyörö, pelkka, höylä vai liimahirsi?
Suomessa on valinnanvaraa hirsityyppien suhteen. Perinteiset hirsityypit ovat pelkkahirsi ja pyöröhirsi, molemmat yhdestä puun rungosta käsityönä tehtyjä massiivihirsiä. Pelkkahirsi syntyy useimmiten sahaamalla sirkkelillä pyöröhirttä kahdelta reunalta suoraksi eli pelkkaamalla. Pelkka on tyylinä yksinkertaisin ja helppokäyttöisin, sillä sitä on helppo paneloida (sisäseinät) tai vuorata ulkoverhoilulla. Piiluttu pelkka on myös pyöröhirttä pitkäikäisempi, koska sillä on ulkoseinässä pienempi kosteutta keräävä ja sitova pinta-ala samaa korkeutta kohti.
Savusaunakäytössä pelkkahirren muotoilu on myös edullisempi, kun ulkonemaa on vähemmän noen keräämiseen tai saunojien seinään törmäämiseen. Pyörö- ja pelkkahirsiä voi valmistaa käsityöprosessin kautta.
Tuoreista männyistä pelkattu ulkosauna reilun vuoden jälkeen. Hirret ovat ovat eläneet ja alkaneet harmaantua alhaalta ja etelänpuolelta alkaen.
Valitsin käsinveistetyn pyöröhirren omaan saunaani. Ratkaisu lähti mökkirakennuksen tyylistä eikä hirsityypillä muuten pitäisi olla vaikutusta saunakokemukseen. Voisi toki spekuloida, että pyöröhirsi saunan sisäseinämateriaalina voisi sekoittaa kuuman löylyn kiertoa ja pidentää löylyä, mutta tästä ei ole mitään näyttöä.
Tulevan saunani tyyli tulisi noudattelemaan päärakennuksen linjaa. Mökin jykevä, mutta eloisa rakenne on viehättävä. Vaikka pyöröhirsi on selvästi jäänyt viime vuosikymmeninä muodista on sen muotokieli itselleni sopivan erilainen kuin nykyaikainen isoja tasaisia pintoja suosiva arkkitehtuuri. Asiaan vaikutti myös mökin tehneen hirsiveistäjän kiinnostus saunaprojektia kohtaan.
Esikuvarakennus, pyöröhirrestä tehty mökki.
Hirren uudet kuviot
Tarjolla olisi myös modernimpia hirsivaihtoehtoja. Höylähirsi on myös massiivipuuta, mutta se on koneellisesti työstetty haluttuun kokoon. Sillä voi olla erilaisia profiileja, mutta tyypillisesti se muistuttaa pelkkaa. Ohut höylähirsi on kustannustehokas materiaali, sillä siihen voi käyttää materiaaleja, esimerkiksi kieroja runkoja, joista ei perinteisesti olisi saanut kohtuullisella vaivalla käyttökelpoista puuta sekä valmiiksi tehdyt varaussalvokset.
Liima- eli lamellihirsi on höylähirren variaatio, jossa on yleensä suuremman materiaalipaksuuden savuttamiseksi yhdistetty useampia puunrunkoja. Hirsi valmistetaan höyläämällä. Lamellihirrellä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvää on se, että paksujen hirsien tekeminen on näin edullisempaa ja puun eläminen on vähäisempää. Huono puoli on liima-aine puun seassa, jonka kestävyys ja hengittävyys ei ole itsestäänselvää. Haitta vaikuttaa kuitenkin suhteellisin pienelle höytyihin nähden.
Salvostyyli
Hirsityypin lisäksi hirsirakennuksessa on aina jokin salvostyyli. Salvoksia on kahta lajia: varaussalvoksia ja nurkkasalvoksia. Näillä hirret sovitetaan toisiinsa. Varaussalvoksella yhdistetään päällekkäiset hirret, nurkkasalvoksella ristikkäiset. Lisäksi hirsiä voidaan tarvittaessa jatkaa.
Saunaan ehkäpä paras puu olisi haapa. Haavasta ei koskaan irtoa samalla tavalla pihkaa kuin kuusesta tai männystä ja se on näitä hieman eristävämpi (ei niin tiheä). Siinä on kuitenkin omat haasteensa. Haavan saatavuus voi olla heikkoa ja haavat kärsivät lahovioista. Haavat eivät myöskään yleensä kasva tikkusuoriksi, mutta esim. neljän metrin pätkissä niistä saadaan käsityönäkin soviteltua rakennusmateriaalia. Haavasta rakentamisessa myös maltti on valttia, sillä puun kärsivällinen kuivattaminen, rasiin kaato (eli kesällä täydessä lehdessä kyljelleen) mukaan lukien, vähentää puiden myöhempää vääntyilyä ja halkeilua.
Itse päätin pysyttäytyä suositummassa vaihtoehdossa, männyssä. Kuusi on toinen Suomessa käytetty materiaali, mutta se on erityisesti käsinveistettynä vaivalloisempi. Kuusi ja mänty ovat muutoin ominaisuuksiltaan yhtä hyviä; mänty tuppaa olemaan pihkaisempaa, mutta vanhat männyt, joissa on sydänpuuta taas kestävämpää.
Omaan ratkaisuuni vaikutti paljon myös se, että uskoin, tai ainakin toivoin, löytäväni käyttökelpoista puutavaraa omista maaplänteistä.
Hirsipuun menekki
Ennen kuin lähdin selvittämään oman puumateriaalin saatavuutta ja riittävyyttä, piti miettiä suunnitelmien pohjalta puun menekkiä. Tässä kohtaa piti tarkistaa pohjapiirrustuksia ja keskustella aiempaa syvällisemmän hirsiveistäjä Kari Peltolan kanssa. Veistäjän ammattitaitoon kuuluu hyvä arvio materiaalista sen jälkeen kun suunnittelija on esittänyt toiveensa sisätilojen mitoista.Toteuttaja ja työpiirrustus pitää siis tässä kohtaa olla myös mietittynä.
Saunaani olisi siis tulossa käsinveistettyä pyöröhirttä koirankaulasalvoksella ja ulkovarauksella. Hirsi menee reilusti yli nurkkasalvoksesta, mökissäni noin 25 cm. Tavoiteltu seinävahvuus on reilu 20 cm. Kun nämä tekijät ottaa huomioon ja yhdistää mitat pohjapiirrustukseen, niin yhteenlaskettu puumenekki olikin yllättävä, 15m2 kerrosala (eli lattian pinta-ala) 2,5m huonekorkeudella söisi lähes 350m paksua, eli 25cm halkaisijaista mäntytukkia!
Yksinkertaistettu menekkilaskelma (pitkä tai lyhytnurkka)
Kerran pituus per seinä:
Seinän sisäpituus + (nurkan pituus + pitkännurkan ylitys) * 2
Menekki metreinä Hirsikertoja / metri * hirsiseinän kokonaiskorkeus * seinien yhteispituus
Lasketaanpa. Otetaan 2,4m ja 2,8m pitkät huoneet, lisätään ulkoseinien ja väliseinien paksuudet, hirren ylimeno tuplana ja päälle parikymmentä senttiä pelivaraa. Laskun lopputuloksena saadaan tulokseksi, että reilun 5m pitkään sivuseinään vaaditaan n. 6,6m pitkä pölli. Tukin täytyy myös olla suhteellisen tasapaksu.
Jos mietitään riittävää halkaisijaa 20cm tavoitteeseen, niin täytyy huomioida sekä puun kuoren paksuus että varauksen syvyys, sillä molemmat veistetään pois. Varaus ei ohenna seinää, mutta vaikuttaa hirsikertojen lukumäärään. Näin ollen, otin itse tavoitteeksi, että veistettävät tukit olisivat ohuimmillaan 25 senttisiä.
Kun nyt oli tärkeimmät hirsirakentamisen tekijät selvitetty, oli kalenterissa joulukuu 2015. Hirsirakentamisen puut olisi syytä kaataa alkuvuodesta, perinteisesti marras-maaliskuun välissä, joten seuraavaksi oli kiire metsään etsimään rakennuspuita! Tähän seuraavassa artikkelissa.
Suunnittelutyö mielletään usein luovaksi ammatiksi, jossa suunnittelijat puskevat kovalla tahdilla uusia ideoita. Vaikka tämäkin on välillä totta, niin todellisen ammattisuunnittelijan aikaa kuluu myös tutkimukseen ja selvitystyöhön. Tämä tutkimus ei ole akateemista aherrusta, vaan perehtymistä olemassa oleviin kokonaisratkaisuihin, uusiin vaihtoehtoihin sekä suunniteltavan kohteen erityisvaatimuksiin.
Tutkimus suunnittelua varten ei vaadi minkäänlaista akateemista loppututkintoa. Riittää, kun osaa tunnistaa itseä kiinnostavat tiedonpalaset ja kasata omaksi arkistokseen.
Mitä tulee saunojen suunnitteluun, tällaista suunnittelututkimusta voi tehdä esim. vierailemalla asuntomessuilla, lukemalla remontointi- ja sisustuslehtiä, vierailemalla saunatarvikevalmistajien nettisivuilla tai perehtymällä alan kirjallisuuteen. Tai, mikä parasta, käymällä itse erilaisissa saunoissa. Itse olen hyödyntänyt näitä kaikkia.
Miten tutkitaan
Tutkimuksen avulla löytää tehokkaasti uusia ideoita ja inspiraatiota. Tutkimuksen tekemiseen kuuluu kiinteästi dokumentointi. Tutkimuksen tulokset voi hetkeksi taltioida omaan pääkoppaan, mutta vähintään muistikirja, mieluummin jokin sähköinen apuväline, auttaa pitämään ideat hallinnassa. Tämä on erityisen tärkeää internet-pohjaisessa tiedonhankinnassa, jossa muistivihjeitä tiedonjyvien erotteluun ei luontaisesti ole.
Lehtileikkeitä tai kirjoja keräillessä tallennusprosessi kannustaa miettimään mikä on tärkeä. Sähköisen aineiston kanssa joutuu helpommin ongelmiin. Itse pyrin keräämään kaiken mahdollisen sähköisen materiaalin talteen. Jälkikäteen tarpeettomien tietojen poistaminen rajatusta arkistosta on helpompaa, kuin myöhemmin mietityttävän yksityiskohdan uudelleenlöytäminen internetistä.
Osallistuin myös marraskuussa 2015 Juha Telkkisen Haaveena savusauna –kurssille Espoon kansalaisopistossa. Tein tämän vaikka en ollut espoolainen tahi suunnitellut savusaunaa. Olin ainoastaan kiinnostunut siitä, mikä mitä salaisuuksia savusaunan suunnitteluun liittyi. Yhden illan mittainen istunto oli hyvin inspiroiva ja sain useita ideoita omiin suunnitelmiini, vaikka mikään tiedollinen argumentti esimerkiksi savusaunojen paloturvallisuuden parantamismahdollisuuksista ei minua käännyttänyt savusaunanrakentajaksi.
Sovelluksilla netti hallintaan
Nettipohjaisen tiedonhaussa käytän itse pääasiassa kahta työkalua: Pinterestiä ja Pocketia. Molemmat toimivat sekä verkkoselaimessa että erillisinä sovelluksia eli appeina puhelimessa ja tabletissa. Jotta ideat ja oivallukset eivät katoa esim. sähköpostin uumeniin, on tiedon tallentamisen kannalta todella tärkeää, ett ä muistiinpanoja voi tehdä ja lukea eri laitteilla.
Pinterestin avulla on helppo keräillä ja selata erilaisia inspiraatiokuvia rakentamisesta. Sinne voi lisätä myös omia kuviaan, kunhan lataa ne ensin itse verkkoon. Lataamista varten tarvitsee hyödyntää jotain muuta palvelua, esim. Google Photos, Dropbox tai Instagram. Ainoa Pinterestin ongelma on se, ettei sen kuvatauluja (Boards) voi järjestellä, vaan kuvat esitetään lisäysjärjestyksessä. Pinterest tarjoaa ns. selainlaajennuksia (Add-on Firefoxissa tai Extension Chromessa) joiden avulla kuvien lisääminen onnistuu yleensä yhtä, kuvan päälle ilmestyvää nappia painamalla.
Follow Al's board Suvikallion sauna 2016 on Pinterest. Pocket on kirjanmerkkisovellus. Sen avulla voi tallettaa ja luokitella avainsanoilla (tageilla) sivuja. Se myös tallettaa kaikista tallennetuista sivuista yksinkertaistetun version. Ohjelma toimii varsin mutkattomasti puhelimessa ja sille on myös omat selainlaajennuksensa, joilla uusien kirjanmerkkien keräily käy mutkattomasti.
Pocket kirjanmerkkienhallinta
Näiden lisäksi kokeilin ilmaista Trimblen SketchUp (ent. Googlen SketchUp) 3d-mallinnusohjelmaa rakennuksen mittasuhteiden arviointiin alustavan pohjapiirrustuksen pohjalta. Sketcupista voisi olla paljonkin iloa amatöörisuunnittelijalle, mutta sen oppimiskynnys on suhteellisen korkea hyvistä verkko-oppimateriaaleista huolimatta.
Sauna SketchUp mallinnusohjelmalla luonnosteltuna
Kerron myöhemmin kirjallisista saunatietolähteistä ja suomalaisesta saunatutkimuksesta.
Huomautus internetin käytöstä saunatiedonlähteenä
Saunojen suhteen työ on kuitenkin omalla tavallaan haasteellista. Erityisesti internettiä penkomalla helposti lähinnä ahdistuu. Syyttä eivät kotimaisten uutismedioiden päätoimittajat (HS 1.3.2016) ole syyttäneet internetin ”keskustelukulttuuria” halventamisesta, mustamaalaamisesta ja suoranaisesta valehtelusta. Sauna on riittävän suurta kansanosaa kiinnostava kohde, jotta sama tauti riivaa sitäkin.
Asian voisi tiivistää suunnilleen niin, että netissä näkyvimpiä ovat yksittäisiä kiuasvalmistajia ylistävät ja nollaavat puheenvuorot sekä savusaunauskovaiset. Arvostan savusaunojia enemmän, mutta historia on osoittanut, ettei savusauna voi olla edelleen kaupungistuvan Suomen yksityissaunojen ainoa ideaalimalli. Kiuasihmisten puolueellisuuden ja hyökkäävyys on myös ongelma nettiajan kuluttajalle, joka on tottunut saamaan edes jonkinlaista osviittaa omien valintojensa pohjaksi netin vertaismielipiteistä. Saunojen, ja erityisesti kiukaiden, kohdalla minkäänlaista koherenssia ei vaan meinaa löytyä.
Netin ongelma on se, että kun nämä kaksi lähestymistapaa poistetaan, jää jäljelle varsin hajanaista tietoa. Sen parhaita paloja ole koonnut tietolähteet-sivulle.
Omaan käyttöön suunnittelu ja rakennuttaminen on iso uhka ja mahdollisuus. Kuten räätälihommissa yleensä, taitteellisen johtajan näkemykset – tai niiden puute – voivat johtaa monella tapaa ainutlaatuisiin lopputuloksiin. Matalariskisiä vaihtoehtoja on kaksi. Hankkia avuksi ammattisuunnittelija tai mukauttaa omat toiveet sellaiseen suuntaan, joka on toteutettavissa muokkaamalla valmisrakennusmalleja.
Edullisempi vaihtoehto omatoimisuunnittelijalle on löytää lähtökohdaksi joku huoneratkaisultaan ja pinta-alaltaan omia toiveita vastaava malli joltakin mökki- tai saunavalmistajalta. Valmistajat ovat usein valmiita myös toteuttamaan asiakkaiden toiveiden mukaisia muutoksia perusmalleihinsa. Itse suunnitteleminen ei tarkoita sitä, että työlle on löydettävä erikoinen toteutus.
Tilat, budjetti, aikataulukin, asettavat saunatoiveille tiettyjä suunnittelurajoitteita. Rajoitteet ovat erittäin toivottuja. Ilman niitä on toivotonta päästä lopputulokseen. Mietitään rajoituksista tärkeimpiä eli vaatimuksia saunakokemukselle.
Mitä saunakokemukselta haluat? Aseta kokemustavoitteet
Jos haluat hyvää tai parempaa saunaa, niin mitä itse asiassa kaipaat? Elämyksien ja kokemuksien suunnittelu ei ole rakettitiedettä, mutta siinä tarvitaan selvää näkemystä siitä, mihin pyritään. Saunan tapauksessa, millaista saunakokemusta kaipaat?
Saunalautta. Kuva: Freeman / Morguefile
Itse haen omalta saunaltani rauhoittavaa etäisyyttä hälinästä ja toiminnoista. Löylyjen suhteen haluan rentoutua rauhassa, tasaisesti koko ruumista hellivässä lämpötilassa, jossa hiki irtoaa rauhallisesti. Haluan saunaani kohtuullisesti tilantunnetta, mutta en odota saunottavani suuria seurueita, kunhan pieni perhe tai pari kaveria mahtuu lauteille.
Peseytyminen saunassa ei ole minulle kovinkaan tärkeää. Saunan lämmittäminen voi viedä hetken aikaani, mutta minulla ei tämän hetkisessä elämässäni ole kiinnostusta investoida vapaa-aikaani lämmitysrutiineihin määräänsä enempää. Haen siis vaivatonta luksusta.
Miten sen voi tietää minkälaisen saunan haluaa?
On sanottu, että Suomessa on 5 miljoonaa sauna-asiantuntijaa. Jossain määrin allekirjoitan tämän näkemyksen Toisaalta, Suomessa ponnisteltiin 50-70-luvuilla ankarasti tieteellisen tarkan oikeiden suomalaisten löylyjen puolesta. Saatiin aikaiseksi insinööritieteellisesti varsin hyviä määritelmiä, jossa saunan sisälämpötila ja absoluuttinen kosteus määriteltiin arvoihin 70-100°C ja 40-70g/kg.
Aiempina vuosikymmeninä saunasivistyneistö oli saarnannut selvästi kuivemman ja kuumemman suomalaisen saunan puolesta. Uusiin suosituksiin oli vissit perusteet eikä niitä ole sittemmin päivitetty. Sanoisin, että viiden miljoonan sauna-asiantuntijan mielipide omalla tavallaan voitti.
Kokemusperäinen tieto on numeroita vahvempaa, kun asetetaan kokemustavoitteita. Kokemuksen vankkumattomuuteen on kuitenkin suhtauduttava sopivalla kriittisyydellä. Tämän blogin teemana on paremman saunakokemuksen tavoittelu. Mikäli rakas lukijani jaat tämän tavoitteen, niin osaatko sanoa mikä tekisi saunakokemuksestasi paremman? Pitäisikö sen mahdollistaa jokin aiemmin luettelemistani, suomalaisille varsin tyypillisistä saunan ominaisuuksista? Oletko saunan suhteen kokeillut selkeästi erilaisia vaihtoehtoja, niin että sinulla on käsitys millaisten kokemusten välillä valintasi tapahtuu?
Kokemustavoitteet edellä
Elämyksellinen saunan suunnittelu poikkeaa muista suunnittelutavoista siinä, että kokemustavoitteet ja niiden asettamat suunnitteluvaatimukset, tai rajoitteet, tulevat mukaan heti alussa. Niiden painoarvoa ei voi vähätellä. Seuraavaksi voidaan palata muiden vaatimusten pariin ja arvioida onko odotettavissa ristiriitaa kokemustavoitteiden, tilan tai budjetin välillä.
Itselläni sekä tila- että budjettirajoitteet oli otettava annettuna. Rakennustyylin suhteen oli myös vahvoja toiveita. Tilan määritteli tontti, tyylin päärakennus ja budjetin pankkisuhteet. Jossakin muussa projektissa rajoitteet voivat olla erilaisia tai niitä on vähemmän. Esimerkiksi täysin rakentamaton tontti tarjoaa aika erilaisen haasteen kuin seitsemän pienrakennuksen täyttämä Tuusulan järvenranta.
Kokemustavoitteiden lisäksi minulla oli saunaan liittyviä suhteellisin tarkkoja toiminnallisia vaatimuksia. Näitä tuli mainittua jo aiemmin, mutta todettakoon vielä, että en halunnut erillistä pesuhuonetta, laudetilaa voin neljälle yhtäaikaiselle saunojalle ja monikäyttöisen pukeutumistilan. Tontin kokonaistilanteen huomioon ottaen päätin myös, että saunaan ei tule juoksevaa vettä, suihkua tai omaa vessaa. Näille löytyisi tilaa päärakennuksesta parinkymmenen metrin päästä. Suunnitelmiin kuului myöskin vain yksi kerros.
Ajatuksista paperille
Itse lähdin seuraavaksi purkamaan saunaan liittyviä tavoitteita paperille. Minulle luonteva tapa oli tehdä mittakaavaan piirrettyä pohjapiirrustusluonnoksia, kuten sivun yläreunan kuvassa. Näiden avulla pystyin hahmottamaan mahdollisia tilaratkaisuja – huoneiden lukumäärää, terassin kokoa ja näiden mittasuhteita – tilaan tulisi.
Tässä vaiheessa minulla ei ollut juuri minkäänlaista näkemystä siitä, millaiset ratkaisut annettujen rajoitteiden puitteissa voisivat edesauttaa asettamieni kokemustavoitteiden täyttymistä.
Tässä vaiheessa minulla ei ollut juuri minkäänlaista näkemystä siitä, millaiset ratkaisut annettujen rajoitteiden puitteissa voisivat edesauttaa asettamieni kokemustavoitteiden täyttymistä. Pohjapiirrustusten kanssa taiteilu ei tässä suoranaisesti auttanut. Sain kuitenkin aikaan alla olevan, noin viisi kertaa muunnellun, piirustuksen jonka avulla pystyin jatkamaan selvitystä hirsirakentamisen mahdollisuuksista.
Ensimmäinen viimeistellympi saunaluonnos
Tiesin, että seuraavaksi minun täytyy selvittää millaisilla ratkaisuilla haluamani kaltainen sauna voi rakentua. Hylkäsin vaihtoehdon hankkia ammattiapua tai hyväksyä suoraviivaisesti jokin valmisratkaisu. Jälkimmäisen vaihtoehdon hyllytin koska en luottanut valmisratkaisuihin. Tutkijataustani vuoksi minulle luonnollinen seuraava vaihe oli lähteä selvittämään perusteellisesti mistä hyvissä löylyissä oli kysymys.
Haaveeni paremmasta saunasta syntyi nopeasti mökkikauppojen mukana tulleen hikikopin käyttöyritysten jälkeen. Ensimmäinen ajatus oli erilliseen rakennukseen tuleva pihasauna. Sille pitäisi vain keksiä sopiva tila. Kiipesin siis autokatoksen katolle ja katselin ympärilleni.
Itse mökkirakennuksen laajentamiselle ei ollut luontaista tilaa suhteellinen kompaktissa pihapiirissä. Sen sijaan pienen saunarakennuksen mentävä aukko löytyi parin kymmenen metrin päästä rinteestä. Maiseman vuoksi mietin itse ensin kallioisen mäen harjaa, mutta puolisoni taivutteli minua ajatukseen, että pari metriä alempana rinteestä olisi sopivampi sijainti.
Seuraavaksi otimme rullamitan käteen ja kävimme arvioimassa rinteessä olevan tasanteen mittoja. Lopputulos rakennuskelpoiselle suorakulmiolle oli noin 5 x 9 metriä. Totuudennimissä on sanottava etten vielä tänäkään päivänä – pari kuukautta ennen suunniteltua maanrakennustöiden aloitusta – tiedä onko mitta täysin suorakulmainen, sillä riittävän pitkää rullamittaa ristimitan mittaamiseen ei ollut käytössä…
Tähän kohtaan pitää todeta, että olin jo aiemmin selvittänyt tontin rakennusoikeuden riittäväksi. Siten tiesin, että erillisrakennus on mahdollinen ratkaisu. Mikäli tilanne olisi ollut toinen, olisi pitänyt miettiä, voiko olemassa olevaa saunaa korjata tai mökkiä laajentaa parilla neliöllä suuremman saunan sovittamiseksi.
Sauna mittojen mukaan
Näiden mittojen kanssa sitten lähdettiin tutkimaan millainen saunarakennus käytettävissä olevaan tilaan voisi asettua. Tutkimusta tehtiin selailemalla valmissaunamalleja hirsirakennusvalmistajilta: Salvos, Vehasen talot, Kontio, Honka jne. Esitteet puolisoni oli tilaillut aiemmassa mökkihaaveiluvaiheessa paperisina. Myöhemmin keräsimme inspiraatiomateriaalia kiinnostavista ratkaisuvaihtoehdoista tähän Pinterest-tauluun:
Elettiin loka-marraskuuta 2015. Joitakin päätöksiä oli tässä vaiheessa jo mietitty. Huoneratkaisun suhteen en halunnut käyttää rajallisia neliöitä erilliseen pesutilaan, vaan hoitaa peseytymisen saunassa. Pukuhuoneesta halusin sen verran ison, että se voisi toimia myös mökin lisämajoitustilana leudoilla ilmoilla.
Sijoituksen lisäksi mietin tässä vaiheessa rakennuksen orientaatiota. Mihin suuntaan yksityisempi vilvoittelualue avautuisi, missä suunnassa voi ihastella maisemia ja mistä aurinko paistaisi tyypilliseen myöhäiseen saunomisaikana. Ratkaisuja oli oikeastaan vain yksi. Terassin pitäisi avautua lähes suoraan länteen ja ulko-oven pohjoiseen, suojaisan ylärinteen suuntaan.
Ideaalikuva lopputuloksesta vastasi tähän aikaan suunnilleen seuraava verkosta löydettyä esimerkkiä:
Toinen harkinnassa ollut yksityiskohta oli rakennusmateriaali. Ostamamme mökki oli käsinveistettyä pyöröhirttä. Sen tehnyt, tuttu hirsiveistäjä Kari Peltola oli edelleen markkinoilla, joten samaa tyyliä noudattavan hirsirakennuksen pystyttäminen oli alusta pitäen vahva vaihtoehto.
Aikamme vaihtoehtoisia tilaratkaisuja syynättyäni löysimme pari hyvää esimerkkimallia kokoluokassa 10-15 neliömetriä. En kuitenkaan lähtenyt tässä vaiheessa tiedustelemaan mökkivalmistajien tarjouksia, vaan kilautin Kari Peltolalle. Karilta tiedustelin mahdollisuuksia tarttua tähän tukinpätkään, eli veistää päärakennuksen tyyliä noudatteleva saunarakennus.
Onneksi vastaus oli myönteinen, eli aikaa tällaiselle työlle löytyisi kevättalvella! Seuraavaksi sovittiin tapaaminen Karin sekä pääsuunnittelijaksi rekrytoidun paikallisen rakennusinsinööri Heikki Ronkaan kanssa projektin toteutuskelpoisuuden arvioimiseksi.
Mitä saunamökki maksaa?
Hirsirakentamisen hinnasta oli Karin kanssa keskusteltu jo aiemmin. Hänen hinnoitteluperusteenaan oli käsittelytyön hinta per hirsimetri. Sama hirsimenekki tulisi myös määrittelemään raaka-ainekustannukset. Puiden suhteen kustannustietoisen rakentajan puolella oli se, että omissa maatiluksissa kasvoi toistaiseksi tuntematon määrä päätehakkuukelpoista mäntyä. Tämän perusteella arvioin tämän kokoluokan rakennuksen kustannukset kohtuullisiksi.
Suunnitelma oli syntynyt. Tarkennetaan mökkisuunnitelmaan piirustukseksi ja käydään metsässä katsomassa löytyykö puita. Arvioidaan sen jälkeen tarkemmin paljonko kokonaisuus kustantaa.
Arvioita kustannuksista tehtiin toki jo tässä vaiheessa. Ajatellussa kokoluokassa valmiiden saunamökkipakettien kokonaistoimitushinnat asettuivat 15.000 – 20.000 euron hintahaarukkaan (ilman pohja- ja pintatöitä). Toisaalta tietoon tuli alle kymppitonnilla rakennettu kymmenen neliön kohde ja monet valmispaketit saattoivat maksaa yli 20 kiloeuroa. Omat alustavat veikkaukset pistivät tämän räätälöidyn ja käsityönä toteutettavan projektin kustannusarvion selvästi alle viidentoista tuhannen.
Tiivistettynä
Ensimmäisen askeleen aikana kirkastui kolme keskeistä suunnitteluvalinta:
Sijainti ja suunta rakennukselle
Näkemys kohteen luonteesta
Budjetti kokonaisuudelle
Näillä valinnat ei vielä olleet kriittisiä saunakokemuksen kannalta - jos unohdetaan se, että savusaunaa ei selvästikään oltu rakentamassa.
Tästä tilanteesta jatketaan seuraavassa artikkelissa. Silloin katsotaan miten suunnitelmat tarkentuivat alla olevan kuvankaltaisilla piirrustuksilla ja miten hirsirakentaminen käynnistyi.
Äidyin edellisessä kirjoituksessa kritisoimaan Suomessa vallitsevaksi noussutta huoneisto- tai asuntosaunatyyliä. Tällä kertaa olen rakentavampi. Ehdotan lääkkeitä parempien kokemusten mahdollistamiseen. Nimenomaan mahdollistamiseen, sillä kokemuksellinen suunnittelu ei ole sellaista kansanmagiaa, jossa vihtaa väärinpäin kiulussa pitämällä lopputuloksena olisi aina muhkeat löylyt.
Kokemuksellinen suunnittelu tarkoittaa, sitä että suunnittelupäätöksillä tehdään kaikkensa, jotta halutunkaltainen saunakokemus mahdollistuu. Kokemusta ei voi kuitenkaan ennalta määrätä eikä kaikilta pettymyksiltä aina välttyä.
Suomen parhaan savusaunan palkinnon saanut Juha Telkkinen kertoi, miten pieni ”käyttäjävirhe” jäähdytti perhesaunojien mielialat voittajasaunassa varsin kylmiksi. Tässä tapauksessa kiukaan ilmanottoaukot olivat jääneet sulkematta ja varaava kiuas päässyt jäähtymään. Mikäli kysymyksessä olisi matkailupalvelu, niin palveluntarjoajan olisi pitänyt huolehtia, ettei näin käy. Itse pitäisin tällaistakin tilannetta ainoastaan huonon suunnittelun lopputuloksena.
Onnistuneen saunan kolme vaatimusta
Teesini onnistuneen saunakokemuksen rakennuspalikoista on seuraava: Tarvitaan onnistumista kolmessa asiassa:
1) Sopiva lämpötila
2) Riittävä ilmanvaihto
3) Tarkoituksenmukainen tunnelma.
Ensimmäinen vaatimus on sopiva lämpötila läpi saunan ja riittävä löylykapasiteetti haluttuihin löylyihin. Seuraavaksi tulee riittävä ilmanvaihto, jossa kosteus, happi ja ilman epäpuhtaudet kiertävät sopivat miellyttävällä vauhdilla ympäri saunaa. Tarkoituksenmukainen tunnelma syntyy sekä sosiaalisesta ympäristöstä että muun saunarakennuksen muodostamasta kehyksestä saunelämykselle.
Yksin ei mikään riitä, ainoastaan yhdessä näistä syntyy elämyksellinen saunaympäristö.
Suomessa on moni ja usea pohtinut näitä saunareseptejä ennen minua. Oma mallini perustuu voimakkaasti tieteen popularisoinnista saamiini kokemuksiin siitä, ettei yhteen väitteeseen kannata mahduttaa enempää kuin kolme asia.
Olen kuitenkin samoilla linjoilla emeritusprofessori Niilo Teerin kanssa, jonka teoriassa lämpötila ja ilmanvaihto olivat myös mukana (Sauna-lehti, 1988). Hänen ajatuksissaan olleet lämpösäteilyt ja löylyt katson osaksi lämmitystä. Olen nostanut näiden ohi tarkoituksenmukaisen tunnelmalla, joka on kokonaisuuden kannalta mielestäni tärkeämpi.
Tässä blogissa pohditaan perusteellisesti miten nämä kolme ei-niin salaista ainesosaa saadaan määriteltyä ja yhdistettyä. Tätä salatiedettä kutsun kokemukselliseksi suunniteluksi.
Seuraavassa kirjoituksessa päästään näiden alkulämmittelyjen jälkeen itse asiaan ja ihmettelemään oman saunaprojektini vaiheita. Myöhemmin tulen syventymään yksi kerrallaan siihen, miten kukin kolmesta säännöstä soveltuu suunnitteluratkaisuiksi.
