Lassi A Liikkanen | Saunologia.fi

Tietoja kohteesta Lassi A Liikkanen

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Johtava nykyaikainen suomalaisen saunan asiantuntija ja Suomen Saunaseuran Löylyn henki -palkittu 2021. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita. Minulla on pitkä historia tieteellisestä tutkimuksesta ja opetan satunnaisesti Aalto-yliopistossa.

Saunan sijoittaminen ja lain vaatimukset

Päivitetty 09.04.2016

Saunan sijainti ympäristöön ja muihin rakennuksiin nähden vaikuttaa olennaisesti saunakokemukseen. Suomalaisen saunakokemuksen rakenteeseen kuuluuvat vaiheina mm. siirtymä ja vilvoittelu. Siirtymä on selkeästi myös henkinen toimenpide, normaalioloista pakeneminen tai tietynasteinen saunaan eristäytyminen. Erillinen saunarakennus tukee näitä toimintoja parhaiten.

Kaikissa tapauksissa erillisen saunarakennuksen pystyttäminen ei ole itsestäänselvä vaihtoehto. Saunan voi perustaa myös asunnon yhteyteen, jolloin puhutaan huoneistosaunasta. Omat kokemukseni mökkien sisälle integroiduista saunoista eivät ole kovin hyviä. Saunominen lämmittää varsinaista mökkiä, erityisesti useampikerroksisissa rakennuksissa. Pieniä tiloja sauna voi myös höyrystää ja ellei erillisiä pukeutumis- ja jäähdyttelytiloja ole, niin saunominen voi häiritä muita puuhailuja – ja toisinpäin. Muun muassa näistä syistä itse pidin erillistä saunarakennusta selvänä vaihtoehtona.

Joten aloitetaan omaan rakennukseensa sijoitettavan saunan ja lain näkökulmasta.

Erillisen saunarakennuksen sijoitus – mitä laki sanoo

Suomessa saunoja löytyy joka paikasta. Klassinen idylli on kirkasvetisen järven rantaan sijoittuva saunamökki. Mielikuvat eivät kuitenkaan aina kohtaa todellisia mahdollisuuksia– ainakaan mitä uudisrakentamiseen tulee. Erityisesti ranta-alueilla rakentamismahdollisuuksiin vaikuttavat yhteiskunnalliset määräykset rakennusten sijoittamisesta. Tässä tapauksessa ranta-asemakaava (ent. rantakaava), joka kohdistuu ranta-alueeseen.

Toivoin alun perin voivani kertoa näistä jotain yleispätevää helpottamaan suunnittelua koko Suomessa. Valitettavasti Suomen rakennuslainsäädäntö loistaa tässä tapauksessa sekavuudellaan. Olen koonnut tähän artikkeliin ne muutamat yhteiset määräykset joita koko Suomessa noudatetaan haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan. Paras yleisohje on kysyä paikallisessa rakennusvalvonnasta voiko ajatellulle paikalle rakentaa, ja jos niin kuinka ison saunarakennuksen. Sama koskee myös korjaus- ja muutosrakentamista vanhoissa kohteissa, joihin voi parhaimmillaan liittyä myös rakennussuojelunäkökulmia.

Kaavat

Erilaisia kaavoja, eli yhteiskunnallisia suunnitelmia ja sääntöjä rakentamisen määrään ja laatuun riittää. Suurimmalla osalla niistä ei ole vaikutusta saunan sijoituksen suunnitteluun. Korkeimmalla tasolla vaikuttavat maakuntakaavat, joilla ohjaillaan lähinnä keskus- ja kehysalueiden suhteellista kehitystä. Kunnat laativat oman yleiskaavansa, mutta asemakaava on, se joka voi määrätä jotakin esimerkiksi omakotitalojen talousrakennuksista. Etelä-Suomessa ranta-alueilla mahdollisesti olemassa olevista ranta-asemakaavoissa (kts. esimerkiksi Porvoon ranta-asemakaava ) voidaan myös puhua saunoista.

Rakentamismääräykset ja rakennusjärjestys

Rantakaavan olemassaoloa todennäköisempää, on että saunan rakentajan kannalta tärkeimmät vaatimukset ja rajoitukset löytyvät kunnan rakennusjärjestyksestä. Rakennusjärjestys sisältää yleensä paljon yksityiskohtaisempia, yleensä myös saunoja koskevia määräyksiä. Vaikkapa Tuusulassa saa ainoastaan saunan (pinta-ala alle 30m2) rakentaa etäisyydelle 20 - 60 metriä rantaviivasta, muunlaisia rakennuksia ei lähtökohtaisesti hyväksytä.

Saunan sijoittamista koskettaa pari muutakin yleistä ja erillistä määräystä. Maankäyttö- ja rakennuslakia täydentää rakentamismääräyskokoelma. Sekin on valitettavasti niin epätarkka, että sille on olemassa tulkintaohjeita. Esimerkiksi ranta-alueen ulottuvuutta ei ole yksiselitteisesti määritetty, se on enintään 200 metriä vesistön rannasta. Rantavyöhyke on tätä kapeampi noin 50-150 metriä rantaviivasta oleva kaista, molemmissa tapauksissa näkyvyys vaikuttaa leveystulkintaan. Se, miten rannalle rakennetaan on lopulta rakennustarkastajan päätösvallassa.

Saunojen kohdalla lakiin sisältyy poikkeus, joka mahdollistaa saunan rakentamisen olemassa olevan asuinrakennuksen tai maatilan yhteyteen (tosin tietyin varauksin) Tämä onkin maankäyttö- ja –rakennuslain ainoa maininta saunasta…

Lupaviidakko ja yleinen byrokratian vieroksuminen ovat saaneet suomalaiset innovoimaan siirrettäviä, pyörien ja ponttoonien päälle rakennettuja saunoja. Vaikka nämä tynnyrisaunat ja lauttasaunat eivät äkkiseltään kuulosta kiinteiltä rakennuksilta, ei laintulkitsijoita kovin helpolla höynäytetä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO 30.4.2004 t961) on tulkinnut autoonkin rakennetun saunan muine tiloineen rakennukseksi. Tällöin autosaunoja on joutunut hinaamaan lukaalinsa kauemmas rannasta. 2014 tapauksessa lauttasaunakin tulkittiin rakennukseksi, jolle piti joko hakea lupa, tai siirtää tai purkaa se. Jos lauttasaunassa on 20 hv (15kW) moottori tai 5,5m pituutta, niin se pitää rekisteröidä veneeksi.

Lopputuloksena rakennusmääräysten suhteen Suomessa vallitsee voimakas ”paikallisen sopimisen” perinne. Laki jää tavallaan toiseksi kuntakohtaiselle rakennusjärjestykselle sekä vallitsevalle (että suunnitellulle) kaavalle. Tästä seuraa se, että se mikä on mahdollista Tampereella ei välttämättä onnistuu Nokialla tai Lempäälässä. Lisäksi se antaa kunnalliselle rakennustarkastukselle lähes mielivaltaisen tulkintavallan kaikkien vaihtoehtoisten tulkintojen yli. Se tarkoittaa myös sitä, että ranta-alueelle saunaa suunnittelevan kannattaa ensimmäisenä konsultoida paikallista rakennustarkastusta.

Savusaunan sijoittaminen on säädeltyä

Joistakin yksityiskohdista löytyy yksiselitteisiä sääntöjä. Esimerkiksi Ympäristöministeriön Ympäristöopas 39 ottaa kantaan savusaunan sijoittamiseen ja toteaa, ettei palovaarallista rakennusta, kuten savusauna, saa sijoittaa 15 metriä lähemmäs omista tai 20 metriä lähemmäs muiden rakennuksista. Aiemmin mainitut kuntakohtaiset rakennusjärjestykset sisältävät usein tämän saman määritelmän. Vastaavia vaatimuksia on Suomessa ollut jo vuosisatoja, savusaunojen maine on ollut tunnettu. Samassa hengessä pitää muistaa, ettei lain perusteella saa rakentaa 5 metriä lähemmäs rajasta, vaikka tähänkin saattaa paikkakuntakohtaisesti olla asemakaavan sallivampia poikkeuksia. Palosuojelunäkökulmat on kuitenkin huomioitava silloinkin.

Seuraavassa artikkelissa syvennytään arkkitehtoonisiin seikkoihin saunan asemoinnissa.

Hirsien suojelu ennen rakentamista – sinistäjäsieni ja rautavihtrilli

Päivitetty 05.04.2016

Hapuilen jälleen suunnittelu- ja rakennusprosessin kuvailusta sivupolulle. Tällä kertaa aiheena hirsien suojaaminen pahalta maailmalta ennen varsinaista rakennuksen kasaamista.

Kun tukki on kuorittu, se voi alkaa välittömästi kuivumaan. Se on kuitenkin edelleen hyvin kostea ja se pitää varastoida niin, että kuivuminen onnistuu. Muuten puu alkaa pian kärsimään homeista ja sienistä. Hirsityömaalla rakennuspuut on ripoteltu ympäriinsä eivätkä kuorimattomatkaan puut odottele kevättä tiiviissä nipussa.

Sinistäjäsieni vaanii kosteaa mäntyä

Varoittavana esimerkkinä sienistä alla oleva valokuvaa. Kerroin aiemmin, että keräsin työmaalta sytykkeeksi muovipussin männyn vähäkaarnaista kuorimajätettä pohjalle ja nostin sisälle ”kuivumaan”. Kahdessa viikossa joillekin siivuille kävi. Eivät ne umpinaisen pussin pohjalla kuivuneet, mutta lämpenivät sen verran 5 asteen yläpuolelle, että sinistäjäsieni pääsi valloilleen.

160326-sinistajasieni-2vkoa — Kaksi viikkoa muovipussin pohjalla muiden lastujen joukossa +10C asteessa muhinut männynlastu on selvästi sinistynyt.

Sinistäjäsieni on yleisnimi joukolle käytännössä kaikkialla asustavia sienilajeja, jotka kostean männyn pintaan (myös kuoren alle) päästessään värjäävät sitä. Sinistäjä sieni on honkarakentajalle lähinnä ulkonäköhaitta sillä se ei lahota puuta, kuten lahottajat sienet. Joidenkin tietojen mukaan sinistäjäsieni voi jopa parantaa puun kestävyyttä muita vaaroja vastaan.

Ulkonäkötekijänä se on merkittävä, sillä se värjää puun kuorikerrosta pintaa syvemmältä. Sen vaikutukset häviävät ajan myötä normaalin harmaantumisen alta, mutta jos haluaa kyllästää tuoreen vaalean seinän johonkin läpikuultavaan sävyyn, pitäisi sinistymistä torjua.

Ensisijainen konsti sinistymien estoon on tehokas kuivatus tai säilytys niin viileässä, ettei sieni vielä herää eloon. Asiasta löytyy internetlähteistä epäyhtenäisiä tietoja, mutta joidenkin väitteiden mukaan myös hyvin korkea kosteus pitäisi sinisyyden kurissa, tosin muut homeet voivat tällöin iskeä puuhun kiinni. Toisaalta taas myös koneellinen kuivattaminen voi luoda otolliset olosuhteet homeiden ja sienien kasvulle sen jälkeen kun rakennuspuu on asennettu käyttökohteeseensa (http://puusuutari.blogspot.fi/2016/01/sahatavaran-laatu-ja-maalaaminen.html ) Päätän tämän seuraavaan Tanelin Luoman Jyväskylän Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä löytyneeseen lainaukseen :

”Sinistäjäsienten rihmasto kasvaa, jos puun kosteus on 30 – 120 % ja ihanteellinen lämpötila + 22°C - + 28 °C ja kasvulämmön raja-arvot ovat – 3°C- + 40 °C (Siikanen 2008, 76.; Siikanen, U. 2008. Puurakentaminen. Tampere: Rakennustieto Oy)”

Hirsien suojauskokeilu rautavihtrillillä

Omalla kohdallani alkoi huoli sinistäjäsienen ja homeiden vaikutuksesta kalvaa mieltä yllämainitun havainnon jälkeen, kun kaarnan alta oli suurella vaivalla raaputettu esiin kauniin vaaleaa hirrenpinta. Vaikka talvikaadettujen mäntyjen pitäisi olla suhteellisen hyvin suojassa sinistymiseltä, mietin vaihtoehtoja suojata puita. Eräänä mahdollisena ratkaisuna tuli esiin rautavihtrilli.

Rautavihtrilli eli rautasulfaatti (rauta II sulfaatti, ferrosulfaatti) on puun pintakäsittelyyn soveltuva kemiallinen yhdiste, jota käytetään myös multamaalien, kuten punamullan jonkinlaisena sideaineena. Se myös hidastaa homehtumista sekä sienten toimintaa. Se hapettaa metallia, joten sitä täytyy käyttää harkitusti etteivät naulat ruostu tai rappaukset värjäydy. Rautasulfaatti harmaannuttaa puuta auringonvalossa ennenaikaisesti, mikä voi sopia erityisesti jos tavoitteena on kelohonkaa muistuttava harmaa hirsipinta. Toisaalta rautavihtrillillä käsitellyn pinnan voi myöhemmin myös maalata, joten se ei sulje pois muita vaihtoehtoja. Passiivipuutaloblogissa on hyviä esimerkkikuvia vihtrillikäsittelyn tuloksista: http://www.passiivipuutalo.com/2013/07/rautavihtrilli-ja-epasiistit-suolot.html

Nämä ominaisuudet vetosivat minuun, mutta netissä varoiteltiin, ettei aine välttämättä tartu tai vaikuta pyöröhirteen. Joten ei auta kun kokeilla. Joten hirsiveistäjän kanssa virittelimme kaksi vajaan metrin mittaista testihirrenpätkää. Toinen hirsi käsiteltiin rautavihtrillillä (n. 500g/10L seossuhde) ja toinen ei.Kuva ennen käsittelyä yllä ja seuraava päivänä alla. Käytetty Herdinsin vihtrilli löytyi K-Raudan hyllystä ja sisältää sulfiitin lisäksi harmaat vesipetsiä, joka värjää puun pinnan lyhytaikaisesti harmaaksi.

160325-ABtesti-vihtrilli-day0 — Rautavihtrillikoe, päivä 0: koe alkaa. Kaksi vastikään kuorittua hirren pätkään, joista pidempi käsitellään rautasulfiitilla.

Hirret nostettiin käsittelyn jälkeen eteläseinustalle ottamaan kevätaurinkoa. Palaan Kuvat ennen käsittelyä ja seuraavana päivänä alla. Hirret nostettiin sitten eteläseinustalle ottamaan kevät aurinkoa ja palaan asiaan huhtikuun lopussa, kun vesisateen, auringonvalon, ja vihtrillin yhteisvaikutukset voivat näkyä kunnolla.

Taustalla oli myös ajatus testata, voisiko hirsikehikon ulkopinnat käsitellä kauttaaltaan jo ennen kasausta loppusijoituspaikalle ei-toivottujen värjäytymien estämiseksi. Alla oleva kuva on seuraavalta päivältä näyttää harmaan petsin sävyn selvästi.

Rautavihtrilli koe, päivä 1 — Rautavihtrilli koe, 1. päivä käsittelyn jälkeen.

Lähteitä:

http://www.kysy.fi/kysymys/sinistajasieni-puun-pinnalla-sisalla-asunnossaonko-haittaa-terveydelle-ja

http://www.puuhuolto.fi/Opas/Tunne_puuraakaaineen_lahoviat_opas.pdf

http://www.kp24.fi/uutiset/305531/Panu-Kaila-Puunsuoja-on-puunsy%C3%B6j%C3%A4 Kailan skeptinen näkemys rautavihtrillin hyötyihin

Suomalaisten monimutkainen saunarituaali kokemuskartalla

Päivitetty 07.04.2016

Suunnittelun alalla taloudellisesti kovinta kasvua nauttii tällä hetkellä palvelumuotoilu. Tämä vasta viime vuosina vakiintunut suunnittelutyön sarka koskee nimensä mukaisesti erilaisten palvelujen suunnittelua. Sen pohjoisamerikkalaiset juuret kietoutuvat pankkipalvelujen ympärille, mutta siihen liittyvillä toimintatavoille on muodostunut tarvetta erityisesti sähköisen asiakas-ja itsepalvelun tultua pysyvästi henkilökohtaisen kanssakäymisen rinnalle. Palvelumuotoilun työkaluista asiakas tai kokemuspolku (customer journey; experience map) soveltuu myös saunaelämysten miettimiseen.

Tein itse saunomiskokemuksesta matkakartan ja yllätyin miten monimutkainen siitä tuli! Jouduin erottelemaan toisistaan yksityissaunassa sekä yhteiskäytössä olevassa saunassa saunomisen saadakseni siitä esityskelpoisen tähän julkaisuun. Näkökulma on yleisesti ottaen omasta saunomisestaan vastuullisen toimijan, esim. puolustusvoimien palveluksessa joku muu voi ohjata saunatoimia. Varsinaiset saunanlämmittäjän toimet on eroteltu omiksi sarakkeikseen.

160329-kokemuspolku - saunojan pov — Kokemuskartta (experience map) saunomisesta eri vaiheineen ja etappeineen (sarakkeet). Yksi näkökulma, jota on analysoitu toiminnan, toiveiden ja huolien kannalta (rivit)

Tein kartat omien kokemusteni ja näkemysteni perusteella. Jätin tarkoituksella pois erityisesti löylyttelyrituaalia ja ”oikeaa” saunomistapaa kuvailevat adjektiivit. Toisaalta mukana on erityisesti likinäköistä saunassa huolettavia kysymyksiä.

Kartan ei pitäisi sinänsä paljastaan suomalaiseen saunaan tottuneelle mitään uutta. Uutta sen sijaan voi olla, se miten paljon valmisteltavaa ja hoidettavaa saunomiseen liittyy. Auton tankkaaminen parin viikon välein tuntuu ikävän vaivalloiselle, mutta se on kertaluokkaa yksinkertaisempi toimenpide kuin saunominen!

Kartta näyttää aluksi varsin monimutkaisella. Yhtenä esimerkkinä esimerkiksi saunavarusteet ovat niin pitkä lista, ettei se olisi kartalle mahtunut. Siihen katsoin kuuluvaksi seuraavaa:

Pesuaineet
Pyyhkeet ja laudeliinat
Hygieniatarvikkeet (kammat, parranajovälineet, deodorantit jne.)
Vihdat ja vastat
Uimavarusteet
Saunapipot, suihkusandaalit ja avantotossut jne.
Vaihtovaatteet
Juomat ja eväät

Älylaitteet, kannettavat radiot ja kylmälaukut jätin listalta pois, vaikka nekin saattavat mukana tai pukuhuoneen sähköpistokkeessa roikkua. Opetus on kuitenkin se, että saunominen on ilman saunanhoitovastuutakin aikamoista välineurheilua!

Kartta nostaa esille millaisia huolia ja toiveita kokemuksen eri vaiheisiin liittyy. Nämä liittyvät sekä matkaetappien että saunojien erilaisiin tarpeisiin. Huolet ja toiveet ovat jossain määrin yksilöllisiä, jossain määrin jaettuja. Oman saunansa kohdalla kannattaa huolehtia ensisijassa omista tarpeistaan eikä kuvitella mitä kaikkea esim. tasavallan presidentti voisi tarvita. On hyvin mahdollista, ettei hän koskaan ehdi teille saunaan.

160329-kokemuspolku - saunavastaavan pov — Saunanlämmittäjän näkökulma saunomiseen. Omatoimisaunojalla tämä näkökulma yhdistyy edelliseen, joten hommaa riittää. Esitetty selkeyden vuoksi omassa kaaviossaan.

Kokemuskartoituksen menetelmästä

Karttoja voi tehdä erilaisista näkökulmista. Tein itse kaksi karttaa, yhden saunojalle, toisen saunanlämmityksestä ja kunnossapidosta vastaavalle. Kartta sisältää monia toimia, joista kaikki eivät kuulu jokaisen jokaiseen saunakertaan, mutta joiden pitäisi olla ymmärrettäviä kaikille saunojille. Siitä puuttuu isona osa-alueena sosialisointi ja seurustelu sekä muista saunojista huolehtiminen. Tämä värittää erityisesti pienten lasten huoltajien saunomista ja heille voisi hyvin laatia oman kartan. Lasten hoitoon liittyy joitakin laadullisesti erilaisia toimia, vaikkapa vessatoimiin ja turvallisuudesta huolehtimiseen, mutta ennen kaikkea kysymys on isommasta määrästä hommia

Kartta on ensisijassa suuntaa antava ja tarjoaa myös paljon sivupolkuja. Tulen viittaamaan siihen myöhemmin puhuessani suomalaisen saunarituaalin rakenteesta, jota saunasuunnittelun pitää omalta osaltaan tukea. Karttaa voisi jatkaa pystysuunnassa vielä uusilla sarakkeilla täydentämään kokemustavoitteita.

Koska kartat ovat jossain määrin yksilöllisiä ja riippuvaisia suunniteltavan kohteen yksityiskohdista (omakotitalon kellarisauna vs. matkailukeskuksen elämyssauna), riittävät nämä esimerkit varmasti uusien, tapauskohtaisten karttojen ideoimiseen. Perusrunkoa vaiheineen ja etappainen kannatta kuitenkin ehdottomasti hyödyntää!

Karttojen tekemisestä voi opiskella lisää esimerkiksi täältä: http://adaptivepath.org/ideas/the-anatomy-of-an-experience-map/. Karttojen tekemistä ei voi kuitenkaan orjallisesti ohjeistaa yleispätevästi. Niin rivit kuin sarakkeetkin on suunnittelijan mietittävä tapauskohtaisesti.

Kokemuskartan hyödyntäminen suunnittelussa

Tämänkaltaisten suunnitteluvälineiden käyttö paljastaa yleensä, että rutiininomaiset käytännöt ovatkin varsin monimutkaisia. Rutiinien monimutkaisuus ainoastaan häviää näkyvistämme, kun olemme aikojen saatossa oppineet selviytymään niistä lähes automaattisesti. Tämä koskee myös saunomista. Kun on suunnittelemassa saunaa vaikkapa edes omaan käyttöön, on syytä ymmärtää mitä kaikkea sen käyttöön liittyy. Palvelua suunnittelevalle saunojien sielunmaiseman laajempi ymmärtäminen voi paljastaa uusia mahdollisuuksia helliä asiakkaita.

Mitä hyötyä tällaisesta mallista on kokemukselliselle suunnittelulle? Suunnittelun aikana suunnittelijan pitäisi huolehtia siitä, että saunatila ja -varusteet (saunayrittäjille myös palvelu) pystyvät vastaamaan matkan varrella oleviin haasteisiin. Kartan alareunassa mainitut huolet ovat sellaisia, joihin erityisesti muille sauna suunnitteleva joutuu syventymään vakavasti. Omassa saunassa riittää, että on mietitty paikka omille silmälaseille ja pefletille.

Suomessa saunapalveluita ja -yrittäjyyttä edistävä Sauna from Finland -verkosto on tuottanut saunapalveluiden laatukäsikirjan. Käsikirjan osana myös heillä on kokemuskarttaa vastaava monesta askeleesta koostuva työkirja, jonka avulla saunapalveluita arvioidaan. Sauna from Finlandin laatumerkki myönnetään saunoille, jotka onnistuvat palvelemaan saunojia joka askeleella.

Artikkelin pääkuva: Sauna from Finland

Kuoriminen kertauksena

26.03.2016

Tukkien kuorinta on verkkaista hommaa. Kolmensadan metrin puumäärä vaatii päättäväistä askartelua päiväkausia. Kävin tänään kolmatta kertaa rehkimässä tukkikasan äärellä, mutta en tule itse ehtimään kuoria puista viidennestä enempää. Loput puut jäävät tukijoukoille, sekä palkatulle vuoluekspertille ja vapaaehtoisena hirsirakentamista alusta alkaen seuraavalle kummisedälle.

Edellisessä artikkelissa kävin lävitse hirsien käsinvuolennan isot linjat. Lisään tähän pari havaittua työtä hidastavaa yksityiskohtaa. Lyly eli reaktiopuu on puun kasvun aikaisesta taipumisesta johtuva pintarakenteen muutos ulkokaarteen puolella. Lyly on muuta ainesta kovempaa. Siitä näkyy esimerkki alla olevassa kuvassa, jossa puun kiertyy pinnastaan kymmeniä asteita reilun kolmen metrin matkalla. Epätasainen pinta on todella kova ja kohoumien väliin jää kuoppia, joita ei kuorimaveitsellä tavoita.

Mäntytykkien tyviosissa löytyi myös useasti koroa. Tyvikoro on nimenomaan puun tyvessä oleva jopa metrin korkuinen syvennä. Koska olimme valikoineet näkyvimmät tervaroson vaurioittamat puut pois jo metsässä, olivat tyvikorot suurin lisävaiva. Kuten lylyn tapauksessa, tyvikoro vaatii erityishuomiota kirveellä ja taltalla, jotta koko kuorikerros nilaan asti saadaan poistettua kokonaisuudessaan.

160323-tyvikoro-kuorittuna — Saman lylypuun päässä erottuu tästä kuvakulmasta juuri ja juuri tyvikoron vuoksi tukin alapäähän taltalla ja kirveellä tehdyt kaiverrukset.

Mäntytukkien kuorinta 2

Päivitetty 13.04.2016

Kun puut on siirretty metsästä veistopaikalle, siirrytään uuteen työvaiheeseen. Seuraavat toimenpiteet riippuvat hirsirakentamisen tyylistä. Jos tavoitteena on pelkkahirsi, niin tukit on seuraavaksi sahattava. Itse rakennan pyöröhirttä, jolloin sahaus jää välistä ja siirrytään kuorintaan eli pöllin parkkuuseen. Kuoritut puut ovat sitten materiaalia veistotyölle.

Rautaa kämmeneen ja ruista ranteeseen

Tukkeja päästiin kuorimaan maaliskuun ensimmäisenä viikonvaihteena. Ilmasto oli talven tyylin mukaisesti tasaharmaa nollakeli. Se tosin sopi työhön hyvin. Kovalla pakkasella puun kuori on jäässä eikä irtoa hevillä. Nollan yläpuolella puun käsittely on helpompaa. Liian lämpimäksikään puuta ei kannata odotuttaa sillä pihkaisuuden lisäksi ensimmäiset kuorta järsivät eläimet tulevat apajille viimeistään toukokuussa. Kuorittuja ja kuorimattomia mäntyjä uhkaa myös sinistäjäsieni, joka viihtyy erityisesti märän puun pinnassa.

160322-karin-siivu — Veistäjän esimerkkisuoritus parkkuusta noin 40cm levyisellä kuorimaraudalla.

Kuoriminen on varsin suoraviivaista fyysistä työtä. Kymmenen minuutin pikakoulutuksen jälkeen tarvitaan lähinnä viitseliäisyyttä ja kohtuullista peruskuntoa. Lisähaasteita työlle luovat puun pienet epämuodostumat kuten oksat tai hakkuu- ja keräilykolhut. Nämä pitää parhaan mukaan koittaa tasoittaa tai jättää pahimmat ongelmat samalle sektorille (eli linjaan puun pitkittäissuunnassa), joka voidaan myöhemmin varausta veistettäessä kokonaisuudessaan poistaa.

Parkuu eli käsin kuoriminen ei ole hätäistä hommaa. Nollan molemmin puolin tapahtuneissa harjoituksissa pääsin noin 4-6 metriä tunnissa vauhtiin. Jos huomioi, että puuta oli varattu n. 330 rivimetriä tarkoittaa tämä kaiken kaikkiaan noin seitsemänkymmenen tunnin hommaa. Työn suhteellisin raskauden vuoksi yli 6 tuntiset päivät eivät ole kevyeen sisätyöhön tottuneelle realistinen tavoite.

160322-Kuorintatalkoot — Talkoilla homma etenee. Tieto kuorintatyömaan alkamisesta tavoitti suuren paikallisen katselijajoukon, joka osallistui myös hirrenkuorinnan harjoitteluun - ainakin valokuvan ottamisen ajaksi

Hirsien kuorinnan työkalut ja tavoitteet

Kuorinta tapahtuu tarkoitukseen sopivilla työkaluilla. Kuori raavitaan vuoluraudalla, oksankohtien ympäristöjä siistittiin koveralla taltalla ja kirvestä sekä moottorisahaa tarvittiin oksien ja muiden paukamien tasoitteluun. Vänkärillä käännettiin telineelle traktorikuormaimella nostettua tukkia kerran kaksi ympäri, jotta se saatiin kokonaisuudessaan kuorittua. Satojen kilojen painosta huolimatta käänsin tukin kerran myös pois telineeltä…

160322-veistotyokalut — Hirren kuorijan työkalupakki

Kuorimalla poistettiin kaarna, vihreä kuoriaines, nila sekä jälsi. Näiden pehmeiden kerrosten jälkeen vastaan tulee kova pintapuu eli manto. Kuorimista voi tehdä nykyään erilaisilla välineillä. Moottorikäyttöisillä laitteilla homma etenee vauhdikkaasti, mutta jälki ei ole välttämättä täysin vastaa käsityötä. Painepesuria on myös ehdotettu, mutta jälki ei taaskaan olisi esikuvan, eli käsinkuoritun ja –vuollun päärakennuksen mukaista.

160322-kourittu-tyvi-makro — Lähikuva keskeneräisestä kuorintakohteesta paljastaa pintarakenteen kerroksellisuutta

Lopputuloksena hirrenkuorijan nuttu nuhjautuu parissa tunnissa pihkaiseksi ja peukalon juureen tulee ensimmäisellä kerralla hiertymä. Mutta samalla syntyy paljon puunkuorilastuja ja pikku hiljaa myös kuorittuja puita. Käyttöasteen optimoimiseksi poimin lastuja pari muovikassillista kuivattavaksi ja sytykkeeksi saunan uuniin.

160322-tyomaan-lastut-ja-valmiit — Kuorintatyömaa: puut nostellaan pukeille traktorin nostimella, maa peittyy lastuista ja veistetyt puut pinotaan ilmavasti.

Kokonaisuudessaan voi todeta, että kuoriminen sopii hyvin omatoimiselle hirsirakentajalle itse tehtäväksi työosuudeksi. Loukkaantumisriskit ja materiaalin pilaamisen mahdollisuudet ovat pienet, jos työhön vain riittää aikaa

Osaa ne muutkin

Loppuekstrana Alppisalvoksen video hirsipuiden käsittelyprosessista. Olen itse toiminut suunnilleen samalla tavalla. Poikkeuksena se, että hirsien veistäminen alkaa lähes välittömästi kuorimisen jälkeen, eikä puita jäädä kuivattelemaan ja Alppisalvos kuorii puut koneellisesti.

https://www.youtube.com/watch?v=QYDcgjIm2eo

Toinen savotta – lunta ja logistiikka

Päivitetty 20.03.2016

Puolentoista viikon tauon jälkeen palasin metsurin ja oman, kohennetun kaatajavarustuksen kanssa palstalle 24.2. Tällä välillä oli ehtinyt kaakkois-Suomessa tupruttamaan kostean talven keskelle reilusti lunta.

Jos valkean maastoesteen korkeus oli edellisellä käynnillä ollut noin nilkkaan (20cm), oltiin nyt yhtäkkiä reidenkorkeudella (60-70cm). Paikoitellen vähemmän, paikoitellen yli metri. Vaikka olimme onneksemme saaneet tilatun lumityöavun metsätien kunnossapitoon, tuli lumi vastaan ensimmäisellä harppauksella aukkoon. Päivitetystä varustelistasta oli selvästi unohtunut lumikengät ja ahkio elikkä pulkka. Lapioita oli mukana riittävästi, sillä puiden juuren ympäristö piti aina ennen työnaloittamista kaivaa esiin.

160319-Paljon-lunta — Työmaa on raivattu esiin. Puun ympäriltä on lapioitu vapaaksi välttämätön työskentelyalue.

Sisulla siitäkin selvittiin. Pääsimme tällä kertaa Henkan kanssa lämmittämään mukaan haalittuja kuivia halkoja ja makkaraa noin neljän tunnin reippailun jälkeen. Tästä oli kiittäminen vain ja ainoastaan hyvin tarkkaa materiaaliarviota, jonka ansiosta kaadoimme aiemmin merkittyjen 18 puun sijaan ainoastaan 10. Tämän mahdollisti sekä tarkempi puuntarvelaskenta, että valikoitujen puiden suurempi hyötypituus. Tulevaisuus näyttäisi miten paikkansa pitäviä allekirjoittaneen laskelmat olisivat. Metsänhoitoyhdistyksen kanssa tehtyyn sopimukseen kuului tässä tapauksessa myös se, että puiden latvat tehtiin 3m mittaisiksi kuitupuiksi – ainakin niin pitkälle, kun ne hangesta ylös pilkottivat.

150319-Mänty-pystyssa-panor — Kaadetut männyt olivat kookkaita.

Valikoimme tarkasti aiemmin merkityistä puista suorimmat ja oksattomimmat, vältellen lähimpänä hangessa olevien kappaleiden houkutusta. Työ sujui lähes rutiinilla, tosin perusmokilta, kuten moottorisahan juuttumiselta runkoon kaato- ja katkaisuvaiheissa ei nytkään allekirjoittaneen kohdalla vältytty. Mutta yhtään työvälinettä ei metsään jäänyt. Tukit sen sijaan jäivät.

Metsästä maailmalle

Kaatamisen jälkeen puut pitää saada hirsityöpaikalle. Omatoimisen hirsirakennuttajan täytyy selvitä aikamoisesta logistisesta yhtälöstä. Ensin puut katselmoidaan veistäjän kanssa. Sitten kun pyryttää 30cm lunta päälle, talvisaikaan metsäpalstalle vievä tie pitää saada avattua juuri sopivasti ennen metsurijoukkueen saapumista. Tämän jälkeen on selvitettävä miten puut keräävä metsätraktori saa ajeltua lenkkinsä leimikossa, niin että jäljellä jäävä – tai korjuukalusto – ei vahingoitu eikä rakennuspuiden yli tule ajeltua. Tämä on haastavaa silloin, kun metsään jää pystyyn runsaasti puita, kuten ensimmäisellä palstallamme kävi.

160319 metsavaunu ja puiden keraily — Traktorin metsäkärry kuormaimineen mutkittelee maastossa. Pienen nelivedon perässä tuleva yhdistelmä joutuu koetukselle pitkien ja liukkaiden tukkien sekä lipevän kelin vuoksi.

Ensimmäisellä keräilykierroksella haasteena oli ympäröivän puuston lisäksi jälleen lumi. Puita piti tälläkin kertaa etsiskellä lapion kanssa. Joidenkin runkojen yli tuli epähuomiossa myös ajettua. Mukavasti juuri ja juuri plussan puolella oleva keli teki maastosta todella liukkaan. Traktorikin päätyi ketjuista huolimatta useampaan kertaan kuopsuttelemaan paikallaan. Tämä tarkoitti apumiehille lisää lapiohommia. Loppujen lopuksi päädyimme hinaamaan myös allekirjoittaneen autoa, joka ei tien varren hiuksen hienosta ylämäestä selviytynyt omin avuin ylöspäin. Päivän aikana tuli käveltyä metsässä ja metsätiellä edestakaisin kymmenisen kilometriä. Puut saatiin kuitenkin pois metsästä. Seuraavaan aamuun mennessä maasto olikin jäätynyt ja viimeisen puukuorman kuljettaminen sujui ongelmattomasti.

160319-tukkirekka-kuljettaa — Tukkirekka ammattikalusto kuljettajineen siirtää reilun kymmenen kiintokuutiota puuta yhdessä hujauksessa siisti uuteen pinoon.

Toisella palstalla oli varsin reilusti tilaa. Siellä haasteena oli etäisyys veistopaikalle. Traktorilla ei kukaan mielellään ajele kymmeniä kilometriä täydellä puukuormalla. Tarvittiin siis erillinen keräily- ja kuljetuskierros. Tässä tapauksessa kävi onnekkaasti niin, että paikansimme kilometrin päästä jälkimmäisestä palstasta urakoitsija joka pystyi sekä auraamaan metsätien että seuraavalla viikolla ajamaan palstalta pois. Kaatamamme puut toimitettiin siis isomman tien poskeen. Seuraavana ajoselvityksessä olikin tukkirekka, jolla puut saataisiin veistopaikalle. Jälleen kerran oli sen verran tuuria, että vaadittu kuljetuskapasiteetti paikallistettiin veistotyömaan kanssa samalle kylälle!

Kului siis kolmisen viikkoa metsätöiden aloittamisesta, kun kaikki puut oli kaadettu ja toimitettu kasaan veistotyömaan välittömään läheisyyteen, Peltolan Karin tontille. Seuraavassa artikkelissa päästään puiden käsittelyyn, tekemään lopullisessa saunassa näkyvää kädenjälkeä!

Puiden kaatoon ja puusta tukiksi

Päivitetty 19.03.2016

13.2.2016 kävin kokeneemman metsurin kanssa ensimmäisellä metsästysmatkalla kumoamassa, karsimassa ja pätkimässä mäntyjä tukeiksi. Perusselviytymispaketin lisäksi mukana oli lista tavoitteena olevista tukkien pituuksista ja määristä.

160315-hirsilaskelmat-vihko — Etualalla "tukkimiehen" budjetti, tai alustava raaka-ainalaskelma metsätyön tueksi.

Aloittelijana opin monta asiaa metsähommista kirjaimellisesti kantapään kautta. Muun muassa sen, että perus-nokialaiseen saappaaseen on hyvä mahtua kaksi villasukkaa tai pinnalta juuri sulaneessa, märässä suomaastossa tarpoessa alkaa varpaita nopeasti paleltaa. Nokialaista turvallisempi varuste olisi oikea metsurinsaapas, mutta niistäkin lämmikkeet yleensä puuttuvat. Kerrattua tuli myöskin sitä, kuinka päin moottorisahan ketju pitää asentaa. Mutta saatiin rakennustarpeitakin aikaiseksi.

Suurin osa puista pätkittiin valmiiksi käyttöpituuteen. Pituus merkittiin mustalla rasvaliidulla pölkyn päähän myöhemmän käsittelyn ja kirjanpidon helpottamiseksi. Joitakin kahden lyhyemmän pölkyn pituisia tukkeja jätettiin myös katkomatta. Kun kaikki merkityt puut oli kaadettu, tai uudelleen arvioitu liian kieroiksi, tein tukkimiehen kirjanpidon kaadetuista rungoista. Kynää tai laskinta ei älynnyt ottaa mukaan, joten 100% tarkkaa lukua ei syntynyt.

160315-660-has-landed — 660 on laskeutunut! Kaatorauta on jäänyt nojailemaan tyhjän panttina. Allekirjoittanut on normaalikäytännön vastaisesti tyvipuoleen pituuden. Musta teksti erottuu juuri kaadetun puun sydänpuun kohdalla hienosti.

Puiden jälkikäsittely – kerääminen pois metsästä, ajaminen veistopaikalle, veistäminen, kasaaminen – asettaa omat rajoituksensa puiden pituudelle. Tässä tapauksessa päätin, ettei yhtään yli 8m mittaista tukkia tehdä myöhemmän puunkäsittelyn helpottamiseksi. Pisin puut oli tällöin 7,5 metrinen rakennuksen huipulle nostettava kurkihirsi kavereineen. Maassa se ei enää vaikuttanut niin isolle.

Säästöt vähäisiä, liikunta ilmaista

Kuuden tunnin päivän päätteeksi puut jäivät metsään, osa myös ojaan, odottelemaan metsätraktoria ja kuljetusta veistopaikalle. Puita kaatui hieman kolmattakymmentä ja tukkeja syntyi nelisenkymmentä. Puiden lisäksi tuli netottua ilmaista liikuntaa raittiissa talvi-ilmassa.

Vajaan työpäivän kevyt ulkoreippailu riittää varsin hyvin toimistotyöläiselle päivä (tai koko viikonlopun) kuntoliikunnaksi. Vinkkinä kannattaa juoda ja syödä riittävästi tekemisen välissä niin jaksaa hommat suosiolla loppuun. Menovedeksi suosittelen maitoa, joka säilyy viileässä oikein hyvin –tai oikeastaan jo pakkasella se kannattaa suojella liialta jäähtymiseltä.

Henkka lämmittää lounasta töiden ollessa paria puuta vaille valmiina

Varoittavana esimerkkinä olut makkaran kanssa ja kaatoryyppy ei sen sijaan ole suositeltava. Kosteassa, mutta viileässä nollakelissä hikoillessa unohdin itse riittävän tankkauksen. Tämän seurauksena loppupäivä meni hyvin vetämättömissä tunnelmissa, ennen kuin ymmärsin korjata virheeni reilulla vesimäärällä.

Takaisin metsään

Parin päivän päästä suuntasimme paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kautta löydetylle, ostopuita tarjoavalla palstalle katselmoimaan lisää mahdollisia rakennuspuita. Mukana oli metsurin ja veistäjän lisäksi metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija, joka näytti tietä ja esitteli valikoimaa. Jäimme kolmestaan kahlaamaan edellisten päivien aikana ilmestyneeseen parinkymmenen sentin lumihankeen.

Jatkoimme puiden metsästystä aiemman laskennan perusteella, huomioiden edellisellä kerralla omasta metsästä löydetyt puut. Sovimme veistäjän kanssa sellaisesta peliliikkeestä, että n. 6,5 metrin mittaisia sivuseinähirsiä voitaisiin tehdä jatkamalla sivuseinän kohdalta kahdesta n. 3,3 metrin tukista. Tämä helpottaisi puun hyödyntämistä ja aiemman kokemuksen perusteella vähentäisi hävikkiä.

Jatkettua hirsiseinää Seurasaaren ulkomuseossa

Uudella palstalla olevat puut olivat kuivassa ja mäkisessä maastossa hakkuun jälkeen jätettyjä siemenpuita. Nämä rungot olivat selvästi oman suonreunapalstani honkia pidempiä ja paksumpia, ei pelkästään iän puolesta. Itseasiassa olivat niin paksuja, että useampia puita piti sivuuttaa, tai ainakin erikoismerkittä, liian suuren (reilusti yli 40cm) halkaisijan vuoksi. Periaatteessa myös näitä paksukaisia voisi käyttää rakentamiseen, mutta pyöröhirsirakennuksessa ne pistävät helposti silmään, koska ne eivät pelkästään korota rakennusta vaan myös levittävät sitä. Pelkattuna tätä ongelmaa ei olisi, mutta silloin sahauksen ulkopuoliselle osalle kannattaisi keksiä muuta käyttöä.

Veistäjä ja metsurin matalassa kinoksessa arvioimassa mäntyjen kelpoisuutta — Veistäjä ja metsuri matalassa kinoksessa arvioimassa mäntyjen kelpoisuutta

Loppujen lopuksi merkitsimme 18 runkoa, joista pari paksuutensa takia kysymysmerkillä (tuplanauhalla). Jälleen havaittiin, että suotuisimmista kasvuolosuhteista huolimatta näistäkin männyistä voitiin kelpuuttaa vain joka viides lähinnä kierouden ja oksaisuuden takia.

Kaikki näytti hyvin lupaavalle seuraavaa savottaa varten, mutta kerron seuraavassa postauksessa uusista haasteista harrastelijametsurin riemukulun tiellä.

Puiden valinta rakennushirsiksi

Päivitetty 19.03.2016

En voi väittää, että puiden kaatamisella olisi sinänsä paljoa tekemistä saunakokemuksen kanssa. Jos on suunnittelun lisäksi rakentamassa omaa saunaansa, voi rakennuspuiden omatoiminen käsittely kuitenkin voimistaa hallinnan ja omistajuuden tunnetta saunarakennusta kohtaan. Itse halusin osallistua saunaprojektiini mahdollisimman perinpohjaisesti; hakea honkia omilta tiluksilta, jättää oman jälkeni puiden pintaan.

Oma hirsisaunani veistetään mäntytukeista. Sattumalta pienistä metsävaroistani löytyi päätehakkuuiässä olevaa tukkia. Kävimme katselmoimassa hirsiveistäjän kanssa suoperäisessä maastossa olevaa näreikköä joulukuun 2015 alussa pimeissä tunnelmissa. Tulokset olivat kohtuulliset.

Märkä maaperä on erinomainen kuuselle, ei männylle. Pitkät, vanhat männyt olivat usein sekä hyvin ohuita, että kieroja. Joitakin yksilöitä vaivasi myös tervasroso tai mäntykoro. Puut, jotka vaikuttivat riitävän suorilta eri suunnista katsottuna, kelpuutettiin. Runkojen ei tarvitse olla tikkusuoria, kun niitä voidaan mutkien kohdalta haluttaessa kuitenkin pätkiä.

Merkitsimme ensin keltaisella, myöhemmin punaisella kuitunauhalla käyttökelpoiseksi kuvitellut yksilöt. Näitä löytyi kolmatta kymmentä. Tämä vastasi arviolta reilua puolta tarvittavasta mäntymäärästä.

Hirsiveistäjä Kari Peltola mittaa potentiaalista rakennuspuuta metsässä. Palsta ei ole omani, joulukuun tunnelmissa ei valo riittänyt kuvaukseen.

Puita mittailtiin rinnankorkeudelta ja arvioitiin silmämääräisesti oksarajan korkeuden suhteen. Rinnankorkeudelta halkaisijan pitäisi olla vähintään 30cm, jos ylempänä olevan puun toivotaan jatkuvan 25cm paksuisena edes jonkin matkaa. On nimittäin niin, että vaikka puut näyttävät ensi silmäyksellä tasapaksuilla, ovat mokomat patukan sijaan enemmänkin töttöröitä, jotka alkavat paksuina tyvestä ja hoikentuvat nopeasti latvaa kohden.

Lähiseutujen männikköihin tutustuttuani kävi selväksi, että yleisesti ottaen kasvukäyränsä loppupäähän ehtineistä hongista selvästi alle neljännes on kelvollista hirsirakennusainesta. Jos siis esimerkiksi paikallinen metsänhoitoyhdistys tai muu asiantuntija on arvioinut sopivan ikäisen puuaineksen määrän vaikka 100m3, voisi tästä laskea, ettei siitä hirsirakentamiseen liikene kuin reilu 20m3, jos näinkään paljoa.

Ratkaisuksi niukkuuteen tiedustelin paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä mahdollisuutta ostaa lisää puuta lähialueelta. Noin kuukauden odottelun jälkeen sopiva kohde alle 15 km päästä löytyi, joten puuongelma ratkesi. Tällä hetkellä mäntytukin hinnat ovat varsin kohtuullisella tasolla (noin 60e/m3 + arvonlisävero), joten tämä ei (yksistään) tulisi hytkäyttämään, kokonaisbudjetin ollessa noin viisitoistatuhatta.

Säästääkö omia puita käyttämällä ja itse hakkaamalla?

Ostopuiden hinnoitteluun liittyy kuitenkin jonkun verran ostajan vastuuta. Pitää vastata puiden kaatamisesta ja palstalta tien pieleen kuljettamisesta. Joten hommia tulisi vielä riittämään. Kerron seuraavassa artikkelissa puiden kaadosta ja menekkiarvion hiomisesta.

Kustannusnäkökulmasta harrastelijametsurin vaivannäkö maksaa itseänsä takaisin kunnolla vain jos puut löytyvät omasta metsästä ja kuljetuskalustosta ei tarvitse kärsiä merkittävästi. Tukkipuiden myyntihinnoittelu suosii suurostajia ja valmismökkien valmistajat ovat itsenäistä rakennuttajaa paremmassa asemassa taloudellisesti.

Hirsirakentamisen tärkeimmät valinnat

Päivitetty 08.04.2021

Aiemmassa artikkelissa pääsin niin pitkälle, että saunarakennuksen huonejärjestely ja tyylisuunta oli päätetty. Hirsi on perinteinen ja edelleen hyvä materiaali saunarakennuksen seinäksi. Hirsi ei ole paksuuteensa nähden erityisen hyvä eriste (esim. vastaavaan paksuiseen villaeristettyyn ja paneloituun pystyrunkoseinään nähden), mutta se hengittää. Hengittäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. kylmänä ulkorakennuksena hirsiseinästä luovuttaa pinnalta lämmittyäänkin kosteutta sekä siirtää hitaasti ilmaa ja hiilidioksidia. Uusissa ja tiiviisti rakennetuissa hirsissä erityisesti kosteuskäyttäytyminen on selvin etu.

Hirsirakentamisen aloittamista varten täytyy kuitenkin tehdä myös muita valintoja. Niistä tärkeimpiä ovat seuraavat:

Hirsityypin valinta
Salvostyyppien valinta
Puumateriaalin valinta
Tukkipuun menekki

Käyn läpi nämä valinnat seuraavaksi.

Hirsityypit: Pyörö, pelkka, höylä vai liimahirsi?

Suomessa on valinnanvaraa hirsityyppien suhteen. Perinteiset hirsityypit ovat pelkkahirsi ja pyöröhirsi, molemmat yhdestä puun rungosta käsityönä tehtyjä massiivihirsiä. Pelkkahirsi syntyy useimmiten sahaamalla sirkkelillä pyöröhirttä kahdelta reunalta suoraksi eli pelkkaamalla. Pelkka on tyylinä yksinkertaisin ja helppokäyttöisin, sillä sitä on helppo paneloida (sisäseinät) tai vuorata ulkoverhoilulla. Piiluttu pelkka on myös pyöröhirttä pitkäikäisempi, koska sillä on ulkoseinässä pienempi kosteutta keräävä ja sitova pinta-ala samaa korkeutta kohti.

Savusaunakäytössä pelkkahirren muotoilu on myös edullisempi, kun ulkonemaa on vähemmän noen keräämiseen tai saunojien seinään törmäämiseen. Pyörö- ja pelkkahirsiä voi valmistaa käsityöprosessin kautta.

160310-Pelkkahirsi_ulkosauna — Tuoreista männyistä pelkattu ulkosauna reilun vuoden jälkeen. Hirret ovat ovat eläneet ja alkaneet harmaantua alhaalta ja etelänpuolelta alkaen.

Valitsin käsinveistetyn pyöröhirren omaan saunaani. Ratkaisu lähti mökkirakennuksen tyylistä eikä hirsityypillä muuten pitäisi olla vaikutusta saunakokemukseen. Voisi toki spekuloida, että pyöröhirsi saunan sisäseinämateriaalina voisi sekoittaa kuuman löylyn kiertoa ja pidentää löylyä, mutta tästä ei ole mitään näyttöä.

Tulevan saunani tyyli tulisi noudattelemaan päärakennuksen linjaa. Mökin jykevä, mutta eloisa rakenne on viehättävä. Vaikka pyöröhirsi on selvästi jäänyt viime vuosikymmeninä muodista on sen muotokieli itselleni sopivan erilainen kuin nykyaikainen isoja tasaisia pintoja suosiva arkkitehtuuri. Asiaan vaikutti myös mökin tehneen hirsiveistäjän kiinnostus saunaprojektia kohtaan.

Mökki_2015 — Esikuvarakennus, pyöröhirrestä tehty mökki.

Hirren uudet kuviot

Tarjolla olisi myös modernimpia hirsivaihtoehtoja. Höylähirsi on myös massiivipuuta, mutta se on koneellisesti työstetty haluttuun kokoon. Sillä voi olla erilaisia profiileja, mutta tyypillisesti se muistuttaa pelkkaa. Ohut höylähirsi on kustannustehokas materiaali, sillä siihen voi käyttää materiaaleja, esimerkiksi kieroja runkoja, joista ei perinteisesti olisi saanut kohtuullisella vaivalla käyttökelpoista puuta sekä valmiiksi tehdyt varaussalvokset.

Liima- eli lamellihirsi on höylähirren variaatio, jossa on yleensä suuremman materiaalipaksuuden savuttamiseksi yhdistetty useampia puunrunkoja. Hirsi valmistetaan höyläämällä. Lamellihirrellä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvää on se, että paksujen hirsien tekeminen on näin edullisempaa ja puun eläminen on vähäisempää. Huono puoli on liima-aine puun seassa, jonka kestävyys ja hengittävyys ei ole itsestäänselvää. Haitta vaikuttaa kuitenkin suhteellisin pienelle höytyihin nähden.

Salvostyyli

Hirsityypin lisäksi hirsirakennuksessa on aina jokin salvostyyli. Salvoksia on kahta lajia: varaussalvoksia ja nurkkasalvoksia. Näillä hirret sovitetaan toisiinsa. Varaussalvoksella yhdistetään päällekkäiset hirret, nurkkasalvoksella ristikkäiset. Lisäksi hirsiä voidaan tarvittaessa jatkaa.

Salvoksiin voi tutustua netissä esimerkiksi Puuproffan http://www.puuproffa.fi/PuuProffa_2012/7/hirsisalvokset/salvokset ja Alppisalvoksen http://alppisalvos.fi/2012/hrs/26-salvokset sivuilla, mutta niillä ei ole saunakokemukseen suurta merkitystä.

Puumateriaalin valinta

Saunaan ehkäpä paras puu olisi haapa. Haavasta ei koskaan irtoa samalla tavalla pihkaa kuin kuusesta tai männystä ja se on näitä hieman eristävämpi (ei niin tiheä). Siinä on kuitenkin omat haasteensa. Haavan saatavuus voi olla heikkoa ja haavat kärsivät lahovioista. Haavat eivät myöskään yleensä kasva tikkusuoriksi, mutta esim. neljän metrin pätkissä niistä saadaan käsityönäkin soviteltua rakennusmateriaalia. Haavasta rakentamisessa myös maltti on valttia, sillä puun kärsivällinen kuivattaminen, rasiin kaato (eli kesällä täydessä lehdessä kyljelleen) mukaan lukien, vähentää puiden myöhempää vääntyilyä ja halkeilua.

Itse päätin pysyttäytyä suositummassa vaihtoehdossa, männyssä. Kuusi on toinen Suomessa käytetty materiaali, mutta se on erityisesti käsinveistettynä vaivalloisempi. Kuusi ja mänty ovat muutoin ominaisuuksiltaan yhtä hyviä; mänty tuppaa olemaan pihkaisempaa, mutta vanhat männyt, joissa on sydänpuuta taas kestävämpää.

Omaan ratkaisuuni vaikutti paljon myös se, että uskoin, tai ainakin toivoin, löytäväni käyttökelpoista puutavaraa omista maaplänteistä.

Hirsipuun menekki

Ennen kuin lähdin selvittämään oman puumateriaalin saatavuutta ja riittävyyttä, piti miettiä suunnitelmien pohjalta puun menekkiä. Tässä kohtaa piti tarkistaa pohjapiirrustuksia ja keskustella aiempaa syvällisemmän hirsiveistäjä Kari Peltolan kanssa. Veistäjän ammattitaitoon kuuluu hyvä arvio materiaalista sen jälkeen kun suunnittelija on esittänyt toiveensa sisätilojen mitoista.Toteuttaja ja työpiirrustus pitää siis tässä kohtaa olla myös mietittynä.

Saunaani olisi siis tulossa käsinveistettyä pyöröhirttä koirankaulasalvoksella ja ulkovarauksella. Hirsi menee reilusti yli nurkkasalvoksesta, mökissäni noin 25 cm. Tavoiteltu seinävahvuus on reilu 20 cm. Kun nämä tekijät ottaa huomioon ja yhdistää mitat pohjapiirrustukseen, niin yhteenlaskettu puumenekki olikin yllättävä, 15m2 kerrosala (eli lattian pinta-ala) 2,5m huonekorkeudella söisi lähes 350m paksua, eli 25cm halkaisijaista mäntytukkia!

Yksinkertaistettu menekkilaskelma (pitkä tai lyhytnurkka)

Kerran pituus per seinä:
Seinän sisäpituus + (nurkan pituus + pitkännurkan ylitys) * 2

Menekki metreinä
Hirsikertoja / metri * hirsiseinän kokonaiskorkeus * seinien yhteispituus

Lasketaanpa. Otetaan 2,4m ja 2,8m pitkät huoneet, lisätään ulkoseinien ja väliseinien paksuudet, hirren ylimeno tuplana ja päälle parikymmentä senttiä pelivaraa. Laskun lopputuloksena saadaan tulokseksi, että reilun 5m pitkään sivuseinään vaaditaan n. 6,6m pitkä pölli. Tukin täytyy myös olla suhteellisen tasapaksu.

Jos mietitään riittävää halkaisijaa 20cm tavoitteeseen, niin täytyy huomioida sekä puun kuoren paksuus että varauksen syvyys, sillä molemmat veistetään pois. Varaus ei ohenna seinää, mutta vaikuttaa hirsikertojen lukumäärään. Näin ollen, otin itse tavoitteeksi, että veistettävät tukit olisivat ohuimmillaan 25 senttisiä.

Kun nyt oli tärkeimmät hirsirakentamisen tekijät selvitetty, oli kalenterissa joulukuu 2015. Hirsirakentamisen puut olisi syytä kaataa alkuvuodesta, perinteisesti marras-maaliskuun välissä, joten seuraavaksi oli kiire metsään etsimään rakennuspuita! Tähän seuraavassa artikkelissa.

Lue myös:
Oulun yliopiston julkaisema arkkitehdin hirsiopas

Tutkimus suunnittelua varten 2

Päivitetty 07.03.2016

Suunnittelutyö mielletään usein luovaksi ammatiksi, jossa suunnittelijat puskevat kovalla tahdilla uusia ideoita. Vaikka tämäkin on välillä totta, niin todellisen ammattisuunnittelijan aikaa kuluu myös tutkimukseen ja selvitystyöhön. Tämä tutkimus ei ole akateemista aherrusta, vaan perehtymistä olemassa oleviin kokonaisratkaisuihin, uusiin vaihtoehtoihin sekä suunniteltavan kohteen erityisvaatimuksiin.

Tutkimus suunnittelua varten ei vaadi minkäänlaista akateemista loppututkintoa. Riittää, kun osaa tunnistaa itseä kiinnostavat tiedonpalaset ja kasata omaksi arkistokseen.

Mitä tulee saunojen suunnitteluun, tällaista suunnittelututkimusta voi tehdä esim. vierailemalla asuntomessuilla, lukemalla remontointi- ja sisustuslehtiä, vierailemalla saunatarvikevalmistajien nettisivuilla tai perehtymällä alan kirjallisuuteen. Tai, mikä parasta, käymällä itse erilaisissa saunoissa. Itse olen hyödyntänyt näitä kaikkia.

Miten tutkitaan

Tutkimuksen avulla löytää tehokkaasti uusia ideoita ja inspiraatiota. Tutkimuksen tekemiseen kuuluu kiinteästi dokumentointi. Tutkimuksen tulokset voi hetkeksi taltioida omaan pääkoppaan, mutta vähintään muistikirja, mieluummin jokin sähköinen apuväline, auttaa pitämään ideat hallinnassa. Tämä on erityisen tärkeää internet-pohjaisessa tiedonhankinnassa, jossa muistivihjeitä tiedonjyvien erotteluun ei luontaisesti ole.

Lehtileikkeitä tai kirjoja keräillessä tallennusprosessi kannustaa miettimään mikä on tärkeä. Sähköisen aineiston kanssa joutuu helpommin ongelmiin. Itse pyrin keräämään kaiken mahdollisen sähköisen materiaalin talteen. Jälkikäteen tarpeettomien tietojen poistaminen rajatusta arkistosta on helpompaa, kuin myöhemmin mietityttävän yksityiskohdan uudelleenlöytäminen internetistä.

Osallistuin myös marraskuussa 2015 Juha Telkkisen Haaveena savusauna –kurssille Espoon kansalaisopistossa. Tein tämän vaikka en ollut espoolainen tahi suunnitellut savusaunaa. Olin ainoastaan kiinnostunut siitä, mikä mitä salaisuuksia savusaunan suunnitteluun liittyi. Yhden illan mittainen istunto oli hyvin inspiroiva ja sain useita ideoita omiin suunnitelmiini, vaikka mikään tiedollinen argumentti esimerkiksi savusaunojen paloturvallisuuden parantamismahdollisuuksista ei minua käännyttänyt savusaunanrakentajaksi.

Sovelluksilla netti hallintaan

Nettipohjaisen tiedonhaussa käytän itse pääasiassa kahta työkalua: Pinterestiä ja Pocketia. Molemmat toimivat sekä verkkoselaimessa että erillisinä sovelluksia eli appeina puhelimessa ja tabletissa. Jotta ideat ja oivallukset eivät katoa esim. sähköpostin uumeniin, on tiedon tallentamisen kannalta todella tärkeää, ett ä muistiinpanoja voi tehdä ja lukea eri laitteilla.

Pinterestin avulla on helppo keräillä ja selata erilaisia inspiraatiokuvia rakentamisesta. Sinne voi lisätä myös omia kuviaan, kunhan lataa ne ensin itse verkkoon. Lataamista varten tarvitsee hyödyntää jotain muuta palvelua, esim. Google Photos, Dropbox tai Instagram. Ainoa Pinterestin ongelma on se, ettei sen kuvatauluja (Boards) voi järjestellä, vaan kuvat esitetään lisäysjärjestyksessä. Pinterest tarjoaa ns. selainlaajennuksia (Add-on Firefoxissa tai Extension Chromessa) joiden avulla kuvien lisääminen onnistuu yleensä yhtä, kuvan päälle ilmestyvää nappia painamalla.

Follow Al's board Suvikallion sauna 2016 on Pinterest.
Pocket on kirjanmerkkisovellus. Sen avulla voi tallettaa ja luokitella avainsanoilla (tageilla) sivuja. Se myös tallettaa kaikista tallennetuista sivuista yksinkertaistetun version. Ohjelma toimii varsin mutkattomasti puhelimessa ja sille on myös omat selainlaajennuksensa, joilla uusien kirjanmerkkien keräily käy mutkattomasti.

Näiden lisäksi kokeilin ilmaista Trimblen SketchUp (ent. Googlen SketchUp) 3d-mallinnusohjelmaa rakennuksen mittasuhteiden arviointiin alustavan pohjapiirrustuksen pohjalta. Sketcupista voisi olla paljonkin iloa amatöörisuunnittelijalle, mutta sen oppimiskynnys on suhteellisen korkea hyvistä verkko-oppimateriaaleista huolimatta.

160306-Sketchup_malli — Sauna SketchUp mallinnusohjelmalla luonnosteltuna

Kerron myöhemmin kirjallisista saunatietolähteistä ja suomalaisesta saunatutkimuksesta.

Huomautus internetin käytöstä saunatiedonlähteenä

Saunojen suhteen työ on kuitenkin omalla tavallaan haasteellista. Erityisesti internettiä penkomalla helposti lähinnä ahdistuu. Syyttä eivät kotimaisten uutismedioiden päätoimittajat (HS 1.3.2016) ole syyttäneet internetin ”keskustelukulttuuria” halventamisesta, mustamaalaamisesta ja suoranaisesta valehtelusta. Sauna on riittävän suurta kansanosaa kiinnostava kohde, jotta sama tauti riivaa sitäkin.

Asian voisi tiivistää suunnilleen niin, että netissä näkyvimpiä ovat yksittäisiä kiuasvalmistajia ylistävät ja nollaavat puheenvuorot sekä savusaunauskovaiset. Arvostan savusaunojia enemmän, mutta historia on osoittanut, ettei savusauna voi olla edelleen kaupungistuvan Suomen yksityissaunojen ainoa ideaalimalli. Kiuasihmisten puolueellisuuden ja hyökkäävyys on myös ongelma nettiajan kuluttajalle, joka on tottunut saamaan edes jonkinlaista osviittaa omien valintojensa pohjaksi netin vertaismielipiteistä. Saunojen, ja erityisesti kiukaiden, kohdalla minkäänlaista koherenssia ei vaan meinaa löytyä.

Netin ongelma on se, että kun nämä kaksi lähestymistapaa poistetaan, jää jäljelle varsin hajanaista tietoa. Sen parhaita paloja ole koonnut tietolähteet-sivulle.