Taidehetkiä saunakulttuurin äärellä Yhdysvalloissa

Saunateknologian ja saunojen vieminen maailmalle on onnistunut suomalaisilta jo pitkään, mutta miten on kulttuurin laita? Tässä artikkelissa taidekasvattaja Riikka Notkola kertoo kesän 2024 yhteishankkeemme tuloksista. Hankkeessa toteutimme kalifornialaisen yhteisön parissa sarjan saunateemaisia työpajoja ja saunaluentoja, esimerkkinä siitä miten paljon aineetonta ymmärrystä ja kokemuksellista sisältöä aidon suomalaisen saunakokemuksen toteuttamiseen liittyy.

Saunasilta -Saunakulttuurin ja taiteen matkalla

Kesällä 2024 matkustin saunologian matkassa taiteilijaresidenssiin  Finnish Home Association FAHA:aan Kalifornian Sonomaan Yhdysvaltoihin. Saimme majoittua FAHA:n tiluksilla, jonka yhteydessä sijaitsee kaksi suomalaista saunaa uima-altaan vierustalla. Tehtävänäni oli valmistella FAHA:n juhannusjuhlaan suomalaista saunamuotoilua ja saunaperinnettä elämyksellisesti lähestyviä ja yleisöä osallistavia taidehetkiä.

Sauna-taidehetket juhannusjuhlaan

Saunasilta-hankkeen tavoitteena oli viedä suomalaisen saunamuotoilun ja saunaperinteen kestäviä elementtejä taiteen ja tieteellisen viestinnän keinoin Yhdysvaltoihin. Suunnittelin ja toteutin FAHA:ssa sauna-aiheisia taidehetkiä, joiden toivoin kulttuuristen kohtaamisten kautta synnyttävän keskustelua suomalaisesta saunasta ja jopa  synnyttävän uutta saunakulttuuria. Yleisöä osallistavia taidehetkiä syntyi kaksi: Vihta/Vasta/Whisk -yhteisötaideteos ja Looking for the Sauna Gnome -työpaja. Esittelen nämä seuraavaksi.

Vihta/Vasta/Whisk -yhteisötaideteos

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse olen kymenlaaksolaisen äidinäiti Auri-mammani tapaan tottunut puhumaan vihdasta ja vihtomisesta. Alusta asti halusin ottaa vihtomisen hankkeemme osaksi. 

Vihta ja vihtominen tuovat konkreettisesti paikallisen luonnon, sen tuoksut ja kosketuksen moniaistisesti osaksi sauna-arkkitehtuuria. Vihtoessa ulkotila kohtaa sisätilan ja saunaperinne tulee koettavaksi moniaistisesti. Harjoittelin mamman perinteen mukaisen vihdan tekoa Suomessa ennen matkaa äitini siskon Pirjo Ristolan opastuksella hänen Maringinlahden mökillään, joka sijaitsee Virolahdella. 

Aluksi lähdin kartoittamaan löytyisikö Pohjois-Kaliforniasta koivunoksia perinteisen suomalaisen vihdan valmistukseen. Alustavasti vaikutti, että koivu saattaisi kasvaa alueella ja FAHA:n vapaaehtoiset lupasivat etsiä minulle koivunoksia “ takametsistä”. 

Menetelmäkokeiluja kotimaassa

Ennen matkaa kokeilin Suomessa erilaisia tapoja, joilla koivuvihtaa voisi käyttää taiteen tekemiseen. Murskasin saunanuunissa hiiltyneestä koivuklapista maalia, joka synnytti kaunista jälkeä ohuelle kalligrafiapaperille. Suunnittelin, että FAHA:n  juhannusjuhlaan tulijat voisivat jokainen vihtoa oman kädenjälkensä paperiin, jotka ripustaisimme koristamaan juhla-aluetta. Tekeminen oli kuitenkin hyvin sotkuista ja aloin pohtimaan tälle toteutustavalle vaihtoehtoista mallia. 

Innostuin havainnosta, että vastaavaa kiinnostavaa jälkeä kuin mitä oli mahdollista saada aikaan hiilimaalilla syntyi myös pelkällä vedellä maalaamalla. Veden roiskeiden tallentaminen alkoi onnistua, kun löysin materiaaliksi lapsille tarkoitettuja kalligrafia-rullia, jotka oli tarkoitettu vedellä maalaamiseen. Kalligrafia-rulla tallensi vihtomisen jäljet mustan musteen näköiseksi, mutta jälki haalistui hiljalleen pois auringossa kuivuessaan. 

FAHAaan päästyämme kävi ilmi, ettei paikan päältä löytynyt sittenkään koivunoksia vihdantekomateriaaliksi. Tehtäväksi muodostui näin ollen paikallisen kasvillisuuden kartoittaminen vaihtoehtoisen materiaalin löytämiseksi. Eukalyptys-puita kasvoi alueella ja eukalyptus on yleisesti tunnettu vaihtoehtoinen vihdantekokasvi, mutta emme päässeet keräämään sen korkealla kasvavia vihdantekomateriaaliksi sopivia nuoria oksia.

Paikallinen ystäväni, kuvataidekasvattaja Mozelle da Costa Pinto esitteli minulle metsäkävelyllä paikallisen laakerinlehtipuun (bay leaf). Bay leaf -puun lehdissä on miellyttävä lakritsimainen tuoksu ja niiden varsi on tarpeeksi jämäkkä vihdan sitomiseen. 

FAHA:n juhannusjuhlaan sitomani Bay leaf -vihdat otettiin ilolla vastaan juhlan osallistujien toimesta sekä saunoessa, että yhteisötaideteoksessa, joka tallensi juhlan osallistujien vihtomisjälkiä kalligrafia-rullalle. Osallistujat pysähtyivät ylpeinä vihtomansa taideteoksen äärelle ja usein antoivat vihtoen sommittelemalleen taideteokselle nimen ihastellessaan lopputulosta. Vihta-yhteisötaideteoksen isoin anti olikin sen mahdollistamat kohtaamiset ja keskustelut. Osallistujien teokset tallentuivat valokuviin, joista jälkikäteen koostin videotaideteoksen. 

Valmiin videoteoksen pääset katsomaan tästä:

Saunatonttua etsimässä/Looking for The Sauna Gnome -taidetyöpaja

Tarinat saunatontuista  ovat olennainen osa  suomalaista sauna-perinnettä. Kerrotaan, että saunatonttu toimii saunan haltijana ja suojelee saunaa. Jos tonttua kohtelee hyvin, varmistaa se onnen ja menestyksen saunan haltijalle. Vastaavasti jos tonttu saa osakseen huonoa kohtelua voi se tuoda saunan käyttäjälle epäonnea. Kerrotaan, että epäkunnioittavasti kohdeltu tonttu on voinut aiheuttaa liian kuumat löylyt tai pahimmillaan jopa kiukaan sortumisen tai saunan palamisen. (Tämän kappaleen lähteenä: Tommila Pekka, 1999, https://www.duodecimlehti.fi/duo91193)

FAHAn kirjaston tiloissa toteutuneessa työpajassa osallistujat saivat suunnitella miltä FAHAn oma saunatonttu voisi näyttää sekä keksiä millaisia hyviä taikoja FAHAn saunatonttu voisi tehdä yhteisön hyväksi. Työpajassa hyödynnettiin green screen -teknologiaa, jonka avulla osallistujien saunatontut heijastettiin reaaliaikaisesti valokuvaan FAHAn saunasta.

Työpajassa syntyi upeita tarinoita ja kohtaamisia ja lapset ja aikuisetkin lähtivät innokkaasti mukaan tekemään omannäköisiä saunatonttujaan. Samalla kun suomalaisen saunan tarinat tulivat tutuiksi, syntyi myös uusia tarinoita.

Yhteenveto

Saimme erittäin tyytyväistä palautetta FAHA:n jäseniltä ja muilta saunasta kiinnostuneilta vierailijoiltaresidenssi-jaksoltamme, johon kuului taidepajojen lisäksi myös saunologin pitämiä luentoja ja työpajoja saunasta. 

Haluan kiittää FAHA:n organisaatiota residenssityöskentelyn mahdollistamisesta. Kiitos Salla Vaerma-Jadlos ja Tarja Hirvosta, jotka olitte suurena apuna kaikissa järjestelyissä ja omalta osaltanne mahdollistitte hankkeen toteutumisen. Kiitokset myös Pirjo Ristolalle vihdanteko-opastuksesta. Erityiskiitos puolisolleni saunologi Lassi A. Liikkaselle yhteistyöstä sekä kuvausavusta ja teknisestä tuesta hankkeen taidepajoissa.