Hirsisaunassa on rakennustyyppinä ainutlaatuinen monellakin tapaa. Käsinveistetty hirsirakennus on yksilöllinen ja elegantti luomus. Hirsirakennuksen ylläpito on kuitenkin muita rakennustyyppejä vaativampaa, sillä perinteinen hirsi elää pitkään veistämisen ja rakennuksen pystyttämisen jälkeen. Lähes stabiilin rakennuksen saa aikaan vain vanhoista hirsistä tai moderneista lamellihirsistä.
Olen itse seurannut oman saunani elämistä nyt pari vuotta. Kokonaisuudessaan rakennus on laskenut noin kolme tuumaa harjalta mitattuna. Tämän huomaa kevytpiipun ja vesikaton läpiviennissä, jota olen kahteen otteeseen tiivistänyt liimamassalta edellisen liimakerroksen ”kohotessa ylemmäs”, ts. piipun pysyessä paikoillaan ja rakennuksen valuessa alemmas.
Oma saunani on tehty käsityönä tuoreesta männystä käyttäen vanha-aikaisia nurkka- ja seinävarauksia. Rakennustavan lopputuloksena runko on parissa vuodessa elänyt aika paljon hirren kuivaessa ja painuessa. Modernista hirsirakentamisesta kirjan tehneen Jarmo Hiltusen mukaan nykyaikaiset kiilautuvat salvokset ja alivaraukset tuottavat olennaisesti tiiviimmän lopputuloksen. Risto Vuolle-Apialan mukaan nurkkiin olisi voinut rakennusvaihessa myös tehdä tiivistysloven, josta kasattaessa sen olisi voinut tehokkaasti täyttää. Tämän rakennuksen kannalta nämä tiedot tulivat vähän liian myöhään.
Viime vuonna lämmin ja kuiva toukokuu 2018 aiheutti saunalla silmin nähtäviä muutoksia seinävarauksissa ja useampi ämmännurkka avautui. Hirret ovat halkeilleet, tosin ensisijaisesti varauksen suuntaan, sen alareunaan tehdyn uran mukaan, joten tässä suhteessa tilanne on pysynyt jotenkin hallinnassa.
Tiivistämistarpeen havaitseminen
Edellisen kesän aikana nurkissa tapahtui niin paljon elämistä, että aprikoin jo syksyllä, että saunaa pitäisi todennäköisesti tiivistää, jos saunan haluaa talvella pitävän lämpöä. Tammikuun pakkasten aikaan pääsin tarkistamaan arveluitani käyttäen lämpökameraa. Kun saunan lämmittää ulkolämpötilan ollessa parikymmentä pakkaselle, näyttää lämpökamera nopeasti vuotavatko varaukset. Tällä kertaa näky oli suorastaan järkyttävä.
Lähes kaikissa nurkissa oli huomattavaa vuotoa.
Nurkkien lämpövuoto oli niin voimakasta, ettei sen havaitsemiseen olisi tarvinnut edes lämpökameraa. Kovalla pakkasella pahimpien reikien kohdalle muodostui ulkoseinään huurretta, joka kertoo kuuman ja kostean ilman vuotamisesta pihalle. Saunologi ei kuitenkaan jätä mitään tutkimatta, jos mittalaite sattuu löytymään vaikkapa kunnan Rakennustoimesta, joten kävin tarkasti läpi kaikki nurkat… (kiitos Kaakon kaksikolle lainasta). Jälkiviisaana voi kuitenkin sanoa, että silmämääräinen tarkastus olisi riittänyt, käytännön paikkaustyössä kameraa ei enää tarvitse.
Oma kysymyksensä on, tarvitseeko vuotavia nurkkia paikata. Oma saunani on ympärivuotisessa käytössä ja saunon mielelläni kovimmillakin pakkasilla. Jos sauna vuotaa pahasti, epäilen sen lämpiämisen väistämättä hidastuvan ja jäähtymisen taas nopeutuvan. Jos aukot ulkoilmaan ovat suuria, voi seinän rakoon muuttaa myös erilaisia pieneläimiä, jotka sitten pääsevät myös saunan puolelle.
Jos kysymyksessä on savusauna, ovat ilmavuodot savurajan yläpuolella myös paloturvallisuusriski. Näin ollen paikkailu on minusta paikallaan. Toisaalta, tiettyyn pisteeseen asti vuotavat nurkat voivat parantaa ilmanvaihtoa ulossavuavan kiukaan kanssa eivätkä pienet vuodot kesäkäytössä olevassa saunassa haittaa. Kannata kuitenkin hallittua ilmanvaihtoa, en vetoa aiheuttavia ilmavuotoja.
Salvosten riveäminen rakennuksen valmistumisen jälkeen
Ilmavuotoja voi paikata jälkikäteen käyttäen samanlaista eristettä kuin hirsirakentamisen aikana salvoksiin laitettiin. Oman saunani varaukset täytettiin pellavanauhalla, joten käytin pellavanauhaa myös paikkailuun. Jos olet käyttänyt jotain muuta, niin kannattaa jatkaa samalla materiaalilla.
Alun perin varausten päälle laitettiin 100 mm leveää ja n. 15 mm paksua pellavanauhaa, mutta tiivistysvaiheessa kannattaa käyttää ohuempaa nauhaa. 50 mm leveä ja ohut jälkitiivistepellavanauha on ainakin omassa saunassani ollut hyvä valinta. Jotkin nurkkasalvokset ovat tosin avautuneet niin rajusti, että myös 100 mm nauhaa voi työntää niihin ongelmitta. Olen ostanut suurimman osan käyttämistäni tarvikkeista Domus Classicasta.
Olen kokeillut myös 50 x 30 mm kokoista nauhaa, jota kuvissakin näkyy, mutta se on enimmäkseen liian paksua. Sitä voi repiä kahtia, mutta tämä ei ole kovin käytännöllistä, joten suosittelen ohuempaa nauhaa.
Oman kuudentoista kuution saunani tarpeisiin kaksi pakettia, eli 20 m, ei oikein riittänyt. Suosittelen hankkimaan nauhaa kerralla reilummin. Se säilyy, kunhan sen saa säilytettyä kuivassa pois jyrsijöiden ulottuvilta. Riippuu hirsien tilasta miten leveää nauhaa voi käyttää. Omien kokemusteni perusteella 5 cm on hyvä, 2 cm on turhan kapoista suurimpaan osaan oikeasti vuotavista nurkista.
Hirsiseinän tiivistäjän työkalut
Tiivistenauhan lisäksi tarvitaan sormia ohuempia työkaluja nauhan tunkemiseen varausten väliin. Tarkoitukseen on myynnissä metallinen työkalu nimeltään tilkerauta, mutta en ole itse tällaista kokenut tarpeelliseksi. Olen itse käyttänyt seuraavia:
- Ohut (n. 3 mm) lyöntivaarna
- Tasapäinen 20 mm lyöntitaltta (tylsä)
- 2x5” lankusta leikattu pitkäkylkinen kolmio
- Imuri
- Otsalamppu
- Käsineet
Tässä on kolme eri kokoista työkalua, joista vaarna ja taltta ovat olleet minulle hyödyllisimmät. Vaarna sopii pienempiin koloihin ja ohuelle nauhalla, taltta taas isompiin reikiin. Taltan kanssa täytyy kiinnittää huomiota miten päin sitä käyttää ja mikäli se ei ole aluksi riittävän tylsä, täytyy olla tarkkana, ettei raavi seiniä. Tässä työssä taltta kyllä tylsyy.
Puinen kolmio korvaa aluksi mainittua tilkerautaa. Sen avulla olen viimeistellyt seinävarausten väliin tungetun pellavan paikoilleen. Käsineet oman maun mukaan, ilman otsalamppua en pysty omassa saunassani työskentelemään, joten pidän sitä pakollisena varusteena.
Kun työ on tehty, kannatta pellavasta irtoava puu ja kangasaines imuroida, roskaa kertyy nimittäin aika paljon (riippuu käytettävästä nauhasta) ja se tarttuu esimerkiksi märkään ihoon turhankin hyvin.
Ulkoseinien kohdalla kannattaa tiedostaa, että linnut pitävät pellavanauhasta ja tulevat irroittamaan sitä seinästä kuten pystyvät, joten tiivistenauhan on syytä olla tiukkaan sullottu. Vaihtoehtoisesti nauhan päälle voi vetää tervapohjaista käsittelyainetta. Saunan sisäpuolella törröttävää eristettä kannattaa taas välttää kosteusteknisistä syistä.
Näin tiivistät
Itse noudattamani perusohje on se, että tiivistän löylyhuoneessa vähintään kaikki kiukaan yläreunan yläpuoliset nurkat ja seinät tunkemalla niihin niin paljon nauhaa kuin mahtuu. Eristävyyden kannalta olisi optimaalista, että eriste täyttäisi raon juuri ja juuri niin ettei ilma pääse virtamaan siitä läpi, mutta eristettä ei kuitenkaan sullota tiukasti. Koska hirsiseinässä raot ovat kuitenkin epäsäännöllisiä ja eriste suunnilleen vakiokokoista, olen itse päätynyt junttamaan eristettä sen verran, että varauksesta tulee tiukka. Ajatus on se, että on parempi kun eristettä varmasti on joka paikassa kuin että, joku paikka jää vahingossa kokonaan vaille.
Jos nurkat ja seinät olisivat auki säännöllisesti, voisi nauhan juoksuttaa kauniisti katosta lattiaan tai nurkasta toiseen, mutta näin ei käytännössä koskaan ole, vaan jokainen rako on hoidettava erikseen.
Aloitan itse eristämisen katon rajasta nurkka kerrallaan. Käyn nurkan ja viereiset seinävaraukset läpi, tähän mennessä seinien eristämistarve on ollut minimaalinen, sen sijaan lähes kaikki nurkat ovat vaatineet lisäeristettä. Nurkissa olen sullonut parhaimmillaan metrin eristenauhaa yhteen varaukseen!
Eristenauha katkeaa helposti käsin vetämällä. Kannattaa tosin huomata, että joka repäisyllä tilaan tulee myös roskaa.
Kun eriste pysyy tiukasti paikallaan eikä törrötä ulospäin, on kohde valmis. Työ on itsessään palkitsevaa, mutta hidasta. Itse olen käyttänyt n. 45 minuuttia yhden 10 metrin rullan parissa. Suuremman saunan tilkitsemiseen kannattaa siis varata useampia tunteja ja reilusti juotavaa, ainakin jos lämmittää saunaa samaan aikaan!
Työn iloa! 🙂
Odottelen tulevaisuudessa mahdollisuutta kuvata nurkat uudestaan nyt kun tiivistys on suoritettu.
Nämä ohjeet perustuvat ensisijaisesti allekirjoittaneen lyhyeen yritys ja erehdys –menetelmällä hankittuun kokemukseen. Jos sinulla on hyviä vinkkejä tiivistämishommiin, jätä ihmeessä kommentti!
Kiitos selkeistä ohjeista joilla ohitin “yritys ja erehdys” vaiheen!
Kiitos hyvästä ja havainnollisesta tekstistä! Itsellä on edessä 30 vuotta vanhan pyöröhirsimökin salvosten riveäminen. Haluaisin tietää, mihin perustuu tuo, että tiivistämiseen olisi hyvä käyttää samaa materiaalia millä tiivistys on alunperin tehty? Meidän tapauksessa tiivistys on alunperin tehty keltaisella (lasi)villalla, mutta tuo puuvillanauha kiinnostaa, sillä se näyttäisi paremmalta ainakin sisätiloissa.
Hei,
Pahoittelut viivästyneestä vastauksesta.
Lasivilla ei tosiaan ole mikään perinteinen materiaali ja sitä on juuri tuolla 80-90 -luvuilla tungettu paikkoihin, joihin se sitä ei mielestäni pitäisi laittaa.
Saman materiaalin käyttämissuosituksen taustalla oli ajatus siitä, että materiaali käyttäytyy samalla tavalla kuin jo asennettu eriste.
En näkisi kuitenkaan suurta ongelmaa ehdottamallesi ratkaisulle. Itse haluaisin mieluiten poistaa lasivillan, mutta se voi olla hieman hankalaa.
Lassi