Kuka Lassi A Liikkanen?

Saunologi ja saunan suunnittelun tutkimusmatkalainen. Työkseni suunnittelen parempia digitaalisia palveluita sekä tutkin ja opetan Aalto-yliopiston dosenttina.

Helsingin julkisista saunoista Saunologia esittelee nyt Kaurilan perinnepihasaunan. Kaurilan sauna tarjoaa ainutlaatuisen aikamatkan niin tilojen kuin löylyjensä puolesta. Se saa myös Saunologian Suositeltu saunakohde –merkinnän onnistunessat kokonaisvaltaisesta saunakokemuksen toteutuksesta.


Kaurilan sauna Helsingissä on tämänkertaisen saunapaikka-arvion kohteena. Tämä sauna edustaa klassista pihasaunaa ja tarjoaa unohtumattoman saunaelämyksen vuosisadan takaa. Se toimii julkisena saunana kolmena päivänä (ma-ke) viikossa ympäri vuoden sekä loppuviikon tilaussaunana. Hienosti toteutettu konsepti palkitaan Saunologian Suositeltu saunakohde –merkinnällä.

Saunakohteen tiivistetty arvio

Hyvää:

  • Upea saunakonseptin toteutus
  • Kosteat ja lämpimät löylyt
  • Juuri sopiva palvelukokonaisuus

Huonoa:

  • Kiukaan kuumana pysyminen kävijöiden vastuulla
  • Tilat rajalliset
  • Ilmanvaihto ja laudekorkeus

Julkisen saunan kahden tunnin vuorolippu maksaa 16€. Lippuja voi ostaa netistä pari kolme viikkoa etukäteen https://www.punsseli.fi/products.html?id=6822/. Kylpypyyhe, laudeliina ja pesuaineet kuuluvat hintaan. Saunaan voi siis lähteä ilman mitään erityisvarusteita.

Jokaista kahden tunnin vuoroa kohden on myynnissä vain 10 lippua, joten saunassa ei koskaan tule ahdasta. Tavallisen saunalogistiikan sääntöjen mukaan väkeä voisi ottaa enemmänkin, mutta rajoitteena taitaa olla ensisijaisesti pukuhuone.

Maanantaisin miehille ja naisille on omat vuorot (2h / vuoro, nimellä lenkkisauna). Tiistaisin sekasauna (2 x 2h vuorot) ja keskiviikkona naisten saunapäivä (2 x 2h). Erityisesti naisten maanantaiset vuorot myydään yleensä aina loppuun etukäteen, joten kannattaa katsoa netistä ennen kuin lähtee paikalle ilman varausta. Poikkeuksista aukioloissa tiedotetaan viimeistään samana päivänä klo 14 mennessä.

Saunassa saa halutessaan vihtoa, mutta oma vihta kannattaa ottaa mukaan. Sauna ei ole esteetön, mutta on liikuntarajoitteisen henkilön saavutettavissa.

Saunologian arviot
Löylyt ★★★★☆
Ilmanlaatu ★★★☆☆
Vilvoittelumahdollisuudet ★★★★☆
Pesu- ja pukeutumistilat ★★☆☆☆
Oheispalvelut ★★☆☆☆
Vinkit
Voit ottaa mukaan: Omat juomat, kylpytakki, viileällä kaudella suihkusandaalit. Sekasaunassa uima-asu sallittu.
Kylmävesi juoksee perinnesaunalle, mutta juomavesi tarjoillaan näin. Juomalasit vasemmalla hyllyssä (ei kuvassa).

Yhden naisen saunayritys

Saunologian saunakonseptien ja saunapaikkojen artikkelisarjaan liittyy tänään Kaurilan sauna Helsingin Meilahdessa. Kyseessä on n. 1900-1950 vuosikymmenten pihasaunoja mukaileva pastissi alle viiden kilometrin päässä Helsingin ytimestä. Saunaa emännöi monitoiminainen Saara Lehtonen. Hän valmistaa myös saunalla myytävää kosmetiikkaa ja kynttilöitä.

Saara pyörii saunalla vastaanottamassa asiakkaita ja huolehtii ehtiessään saunan jatkuvasta lämmityksestä.

Kaurilan pihapiiri koostuu yli sata vuotta vanhoista puurakennuksista. Saunalle nimensä antanut päärakennus on oikeasti Pohjois-Karjalasta, Kaurilasta, Niiralan nykyisen raja-aseman lähistöltä. Sauna on rakennettu Tuusulasta tuotuun tupaan, jonka todennäköisesti makuuhuoneena toiminut huone on muunnettu nyt onnistuneesti saunaksi.  Saunatupa on sisustettu vanhaan tyyliin, ei kuitenkaan ankaran puritaanisesti. Julkisessa käytössä se on ollut vuodesta 2009.

Kokonaisuus luo vierailijalle vaikutelman siirtymisestä n. sata vuotta taaksepäin maaseutuelämän hiljentymispisteeseen ilman sähkövaloja tai vesivessaa. Saunarakennus on sisustettu perinteiseen tyyliin puisin huonekaluin, pellavatekstiilein ja kynttilöin. Saunan ainutlaatuinen tunnelma syntyy lukuisten yksityiskohtien hienovaraisesta hallinnasta.

Kaurilan sauna tieltä keskikesällä

Matka löylyihin

Pihasauna sijaitsee osoitteessa Heikinniementie 9. Helsingin keskustasta tultaessa Seurasaaren bussi 24 pysähtyy lähistöllä (pysäkki 1299, Heikinniementie). Myös Allergiatalon / Paciuksenkadun raitiovaunu- sekä bussipysäkki vat alle kilometrin päässä. Talon edustalla ja tien varressa on riittävästi pysäköintitilaa. Lisäksi pihalta löytyy pyöräteline. Sauna on tieltä katsottuna heti vasemmalla, suuren keltaisen päärakennuksen vieressä.

Kaurilan terassi kesäterässä.

Saunaan saavuttaessa ensimmäisenä vastassa on kehotus jättää kengät ulos. Viimeistään tässä vaiheessa paikan emäntä on jo ehtinyt tervehtimään saunojaa lämpimästi. Liput myydään yleensä etukäteen verkossa, mutta jos tilaa riittää, niin kauppa onnistuu myös paikan päällä vaikka kortilla.

Vaatteet riisutaan saunatuvassa, joka onkin löylyhuoneen lisäksi paikan ainoa huone. Saunaan ei sisälly vesiklosettia, vaan hädässä palvelee saunaterassin toisesta päästä löytyvä ulkohuussi – jälleen perinteiseen tyyliin. Saunatuvan hämäristä onkin lyhyt matka vielä hämyisempään löylyhuoneeseen.

Pukeutumistilana toimivaa tupaa hallitsevat perinteiset huonekalut ja koriste-esineet.

Millaiset olivat löylyn 1900-luvun alun saunassa?

Löylyhuone on varsin hämyinen, valaistuksen pilkottaessa jatkuvalämmitteisen kiukaan lasiluukun lisäksi vain kapeasta katoon rajaan sijoitetusta ikkunasta.

Kaurilassa on lauteilla tilaa noin kymmenelle aikuiselle kerrallaan. U-muotoiset lauteet nousevat riittävän korkealla ja suurehkon saunan ilmatilavuus on riittoisa.

U-lauteet Kaurilan tapaan.

Saunassa on jatkuvalämmitteinen puukiuas, mallia verkkokiuas. Sen merkki vaihtui alkusyksystä 2017 Harvian Legendistä Ikin Löyly-Ikiin. Kävin varmuuden vuoksi kokeilemassa molempien löylyt, mutta tässä raportoidaan nykyisestä kiukaasta. Kuvissa esiintyy vanha kiuas. Sanoisin, ettei löylyissä ollut merkittävää eroa.

Saunomisessa on käsityön henkeä siinä mielessä, että jatkuvalämmitteisen kiukaan ruokkiminen on vierailijoiden vastuulla. Nykyisen Iki-kiukaan kanssa tämä on oma haasteensa, kiitos puuttuvan arinan. Johtuen saunan pitkistä käyttöjaksoista vaihtoehtoja jatkuvalämmitteiselle puukiukaalle ei valitettavasti oikein ole tarjolla, pellettikiukaita lukuunottamatta.

Iki-kiukaan käyttöön kuuluu hiilien kasaaminen tarkoitukseen muotoillulla työkalulla.

Sauna on lämmitetty vain 60 asteeseen, joten löylykokemus synnytetään ensisijaisesti löylyä luomalla. Tätä varten kiviä kiukaassa on muhkeat 400 kiloa. Löylyä saakin loihdittua runsaasti valuttemalla vettä kärsivällisesti kiukaan päälle tai heittämällä sitä kylkeen.  Tässä suhteessa saunan tunnelma on myös autenttinen, vaikka sata vuotta sitten löylyt olisikin otettu savu- tai pönttökiukaasta.

Kaurilan saunan yleiskuva lauteilta

Löylyt ovat runsaat ja kosteat. Lauteiden ja kiukaan mitoitus tuottavat aluksi vaikutelman, että jalkalaude on liian korkealla, mutta saunan lämmetessä ja kostuessa saunomisen aikana jalkoja ei enää tarvitse nostella tilavalle ylälauteelle. Lämpötilajakauma on kuitenkin sellainen, ettei noin 2,5m korkeassa saunassa voi juuri alalauteilla löylytellä. Toisaalta, peseytyminenkään ei ole tuskallisen kuumaa.

Löylygraafi Kaurilasta kertoo löylyjen olevan lämpötilaltaan miedot, mutta kosteudeltaan tuntuvat.

Ilmanvaihto saunassa on kohtuullisen hyvällä mallilla. Lauteiden takaa, yläseinältä löytyy avattava räppänä ja ikkunan raoista vaihtuu ilma myös tasaista vauhtia. Raitista ilmaa sekoittuu riittävästi ja löylyissä viihtyy hyvin. Suurin mitoitushaaste onkin normaalikorkuinen oviaukko, joka vaihtaa ilmaa saunasta tupaan tehokkaasti.

Kun ei vielä ollut suihkuja

Vettä lämmitetään suuressa vesipadassa. Tänne ei kannata kastautua.

Saunan kannalta pukeutumis- ja peseytymistilat ovat nykystandardein puutteelliset niin varusteiltaan kuin määrältään. Toisaalta pukutilat ovat kuitenkin tyylin ja esikuvan aikakauden mukaiset. Valaistus on myös hämärä, joten pimeänä vuodenaikana pitää olla tarkkana ottakseen mukaansa omat varusteensa muiden joukosta.

Peseytyminen tapahtuu saunatilassa, josta löytyy suuri lämminvesipata. Huolellisuutta vaaditaan, että huljuttelee itseään vain sopivaksi sekoitetulla vedellä. Samalla pääsee kokeilemaan talon omia pesuaineita. Suihkua ei kuitenkaan ole, vaan peseytyminen tapahtuu vanhaan malliin valelemalla vettä.

Peseytymisvälineistöä

Jäähdyttely löylyjen välillä onnistuu mukavasti. Vilvoittelutilaa on terassilla sopivasti ja saunatuvasta löytyy istumatilaa, jos ulkona jäähtyy turhan nopeasti.

Yhteisöllinen saunakokemus

Kaurilassa usein helposti uutta saunaseuraa.

Saunan pienet suunnittelu- ja käytettävyyshaasteet unohtuvat kuitenkin Kaurilan hyvässä hengessä nopeasti. Kaikilla vuoroilla tapaa yleensä uusia ihmisiä, joiden kanssa tulee juttuun. Usein keskusteluja tulee käydyksi myös ulkomaan kielellä.

Löylyjen heitto ja ovien aukominen sujuvat yleensä hyvin koordinoidusti, eikä löylyjä päästetä harakoille. Paikan emäntäkin saattaa pyörähtää löylyissä saunottamassa turisteja, mikäli muilta kiireiltään ehtii.

Yhteisöllinen tunnelma on taika, johon on helppo sukeltaa

Yhteisöllinen tunnelma on taika, johon on helppo sukeltaa sisään. Sen tuottavat yhdessä sekä Kaurilan emäntä, rajoitetun vierasmäärä ja intiimi, rauhoittava tila.

Tyylikäs kokonaisuus

Erittäin hienona yksityiskohtana saunasta löytyy vieraille jotain pientä naposteltavaa. Tämä kuuluu Saaran mukaan perinteeseen vieraanvaraisuuteen. Yleensä tarjolla on Saaran leipomaa herkullista oluthiivaleipää. Vesisäiliössä on aina raikasta vettä. Myynnissä on myös alkoholittomia virvoitusjuomia. Varsinaisia ravintolapalveluita ei julkisen saunan ohessa kuitenkaan ole.

Kaurilassa on aina pöytä koreana

Suositeltu saunakohde

Kaurilan sauna saa Saunologian Suositellun saunakohteen –merkinnän. Kaurilan sauna on tasapainoinen palveluelämys ja nostalginen paluu pihasaunaan. Pihasauna on yksi saunatyyppi (eli saunakonsepti), joka on talo- ja huoneistosaunojen aikakaudella muuttunut harvinaiseksi ja jonka elossa pitäminen on kunnioitettavaa kulttuurityöä. Samankaltaista julkista saunaa ei ole lähistöllä tarjolla. Aiemmin arvioitu Lonnan sauna muistuttaa samasta aikakaudesta, mutta se ei ole Kaurilan tapaan vanhojen hirsien sisällä.

Se, että Kaurilassa on vain yksi sauna on sekä vahvuus että heikkous.  Jos tarjoaa vain yhden ruokalajin, on sen oltava hyvää. Näin onneksi myös Kaurilan saunassa on.

Veranta / terassi kesällä

Verkkosivut: Punsseli.fi - Kaurilan sauna

Kiitokset Saara Lehtoselle saunan esittelystä

Tänään käynnistyy Saunologian lukijakysely! Kerro mitä mieltä olet Saunologian sisällöstä, sen uskottavuudesta ja siitä mistä haluaisit lukea tulevaisuudessa. Vastausaikaa kuukausi.

Voit halutessasi vastattuasi osallistua saunatuotteiden arvontaan. Arvonnan palkintoina (5 kpl) erilaisia blogissa esiteltyjä saunatuotteita kuten löylykauhoja ja –kiuluja!

Kaikki mielipiteet ovat arvokkaita ja vastaaminen onnistuu vaikka puhelimella, joten eikun täyttelemään: https://sc5.typeform.com/to/YwJa0n

Kyselyyn vastaaminen kestää 4-8 minuuttia. Vastausten avulla pyrin kehittämään blogia sekä sisällöllisesti että taloudellisesti kestävään suuntaan. Kyselyyn voi vastata 9.11.2017 klo 23:59 asti. Palkinnot arvotaan 10.11.2017. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti sekä yhteenveto palkinnoista julkaistaan Saunologian sivustolla.

Tiedot tallennetaan luottamuksellisesti eikä vastauksia välitetä eteenpäin tai julkaista tunnisteellisesti.

Vastaa täällä.

Saunologia järjestää lukijasaunan isänpäivän aattona lauantaina 11.11.2017  Kojonkulmaan, Loimaalle saunomaan Suomen parhaaksi yrityssavusaunaksi valitussa Jukolan Saunassa. Tässä saunassa on paljon kiinnostavia ominaisuuksia, alkaen pellettilämmitteisestä savukiukaasta Suomen korkeimpiin löylytaskuihin.

Saunaan pääsee 15 eurolla (sauna-aikaa 12-18 välillä) ja omatahtinen kenttälounas kustantaa korkeintaan 10 euroa. Kuljetukseen on tarjolla apua, mutta matka ei kuulu osaksi saunaa.

Matkan toteutumiseksi paikalle tarvitaan kourallinen saunamatkailijoita. Tule yksin tai isommalla joukolla! Ilmoittaudu täällä

Miten se toimii?

Ilmoittaudu sunnuntaihin 29.10.2017 klo 23:59 mennessä. Tämän jälkeen matkalle voi vielä mahtua,  mutta jos joudut perumaan oman osallistumisesi tämän jälkeen, sitoudut maksamaan lounaan.

Loimaalle ei ole tarjolla varsinaista yhteiskuljetusta, mutta pyrin ennakkoilmoittautumisen avulla yhdistämään autoilijat ja autottomat saunamatkailijat. Matkustuskulut jokainen seurue saa hoitaa itse.

Ota mukaan vähintään pyyhe ja sandaalit sekä muuta tarvitsemaasi tavaraa. Paikassa ei ole anniskeluoikeuksia, joten erityisen rakkaat saunajuomat voi ottaa mukaan. Omasta laudeliinastakaan ei ole haittaa.

Perillä odottaa lämmin sauna sekä ruokaa omaan tahtiin. Sauna-aikaa on jopa kuusi tuntia, joten Suomen parhaista löylyistä ehtii nauttimaan kaikessa rauhassa. Väliajalla pidän lyhyen esityksen kiukaiden historiasta ja saunayrityksen isäntä Konsta Heinonen kertoo saunasta.

Erilliset pukutilat miehille ja naisille. Saunominen suomalaisessa sekasaunahengessä perinteitä ja muita ihmisiä kunnioittaen, jokainen varustautukoon haluamallaan tavalla.

Ilmoittaudu heti tällä lomakkeella

Maksu suoritetaan paikan päällä.

Mikäli joudut peruuttamaan tulosi, ilmoita siitä myös 29.10. mennessä sähköpostilla saunologia@gmail.com.

1

Saunologia testasi kuusi pieniin ja suuriin saunoihin soveltuvaa kauhaa. Joukosta löytyy viisi suhteellisen uutta tuotetta ja erityisenä uutuusryhmänä kolme pallokauhaa! Kaksi valmiin oloista tuotetta sai ensimmäisinä Suositellun saunatuotteen merkinnän. Artikkelissa myös kourallinen kiinnostavia kauhoja esittelyssä testin ulkopuolelta.

Tästä testistä löydät sopivat tuotteet niin pieneen kuin isoonkin saunaan!

Huomioi nämä saunakauhan hankinnassa:

  • Minkä kokoinen saunasi on? Isoon saunaan pidempivartinen kauha
  • Onko kauha kokonaan metallia? Se kuumenee saunassa

Kauha, kuuppa, nappo, koussikka, kousa ja kippo - nimiä erilaisille saunassa käytettäville löylyn luontivälineille riittää. Mutta onko löylykauha tarpeeton saunakomiste? Eikö löylyä saa kaatamalla vettä kiukaalle saavista, kousasta tai suoraan letkusta? Ettei vaan kyseessä olisi tarpeeton miehinen käsivarren jatke! Vai onko kauhoissa eroja?

Suomalaisen saunan näkökulmasta kauhan symboliarvo on suuri. Täytyy myöntää, että ainoaksi saunaemojin kansallisesti tunnistettavaksi piirteeksi jäänyt kauha kuvaa hyvin suomalaisen saunan löylyjen itsemääräämisoikeutta: löylyä omalla kauhalla. Löylykauhan kannattaja käyttää löylyvaltaa saunassa. Joten kannattaa kauhan olla kunnossa!

Unicode konsortion hyväksymä versio saunaemojista

Testijoukko

Testissä oli mukana kuusi varsinaista kilpailijaa seuraavilta brändeiltä (aakkosjärjestyksessä): Mastermark, Pinetta, Pönttöpalvelu, Rauman kiulu- ja tynnyritehdas, Rento, ja Saunia.

Kauhalla on väliä

Suomessa ei tietääkseni ole koskaan aiemmin tehty löylykauhatestiä, joten saunologin oli raivattava tilaa uudelle käsitteistölle. Löylykauha on tärkeä saunomisen turvallisuuden, ergonomian ja jopa mukavuuden kannalta.

Hyvän saunakokemuksen kannalta kauhan keskeisiä ominaisuuksia ovat tilavuus, käsiteltävyys ja ulottuvuus. Katson ulottuvuuden näistä ensisijaiseksi, sillä ilman sitä ei löylyn luominen onnistu. Turvallisuus tarkoittaa sekä paloturvallisuutta että lämmön johtavuutta ja otepinnan pitävyyttä myös kosteana. (huom. tämän testin kauhoja ei arvioitu savusaunaturvallisuuden näkökulmasta, jossa esim. kauhan kärventyminen ei ole tavatonta)

Seuraavaksi tulee tilavuus. Sekä liian suuri että liian pieni kauha aiheuttavat omia ongelmiaan. Pienellä kauhalla voi kumota vettä toistuvasti, mutta jossain vaiheessa tulee siinäkin raja vastaan, joten löylykauhan tilavuuden on olla käyttötarkoitukseen sopiva. Sopivuus on kiinni tarvittavasta löylymäärästä, johon taas vaikuttaa kaksi tekijää:

  • Löylyhuoneen ja löylytaskun tilavuus: miten suureen tilaan löylyä levitetään
  • Saunojien löylymieltymykset, kuivempaa vai kosteampaa saunomista

Näiden lisäksi kiukaan löylykapasiteetti voi erityisesti pienten sähkökiukaiden kohdalla asettaa rajoituksia sille, miten paljon kapasiteettia tarvitaan.

Tilavuuden suhteen kauhat voi mielestäni jakaa vähintään kahteen sarjaan: pienten ja suurten saunojen kauhat. Yleisiä saunoja ajatellen voisi olla tarve erottaa vielä erittäin suurten saunojen kauhat, tosin tällaisia ei juurikaan ole.

Mihin raja vedetään?

Suurin osa marketeissa ja rautakaupoissa myynnissä olevista, toisiaan muistuttavista kauhoista ovat koko luokkaa 2-3 dl. Katsoisin, että nämä ovat kaikki pieniä.

Saunian kauhat ovat hyvin esillä Espoon Bauhausissa. Variaatiot mallien välillä hyvin maltillisia.

Jos yksityissaunojen tyypillinen koko on reilu 3,5 m2 eli noin 8 m3 , niin löylytasku on tästä noin 6 kuutiota. Puoli litraa vettä (n. 0,8 dl/m3) nostaa ilmankosteutta jo reilusti, jos lämpötila on +75C ja kosteus oli 18% RH, niin kosteus ampaisee tilapäisesti jopa 60% RH, entalpian ollessa 428 kJ/kg ja kastepisteen 58C! Sanotaan nyt siis, että puoli litraa vettä on jo paljon keskimääräiseen saunaan.

Käsiteltävyys ja ulottuvuus

Käsiteltävyys on ergonominen ominaisuus. Pysyykö kauha kädessä, kuumeneeko se, onko veden kaataminen tai heittäminen helppoa, onko siinä muita ergonomisia ongelmia? Kauhan omapaino ja painopiste täytettynä vaikuttavat myös asiaan.

Ulottuvuus on itse asiassa eräs käytettävyyden ja käsiteltävyyden alalaji, mutta se on löylykauhalla myös turvallisuustekijä. Kiukaan kuumuus ja kiukaan kiviltä sihahtava kuuma höyry vaativat sopivaa etäisyyttä kiukaaseen. On myös monia saunoja, joissa kiukaan ja saunan mittasuhteet ovat sellaiset, ettei löylyn lorottaminen kiville käsivarren mitan päästä seisten ole mahdollista.

Ulottuvuus tiivistyy yksinkertaisesti kauhan pituuteen sekä veden heitettävyyteen. Kauhalla on lähinnä minimipituus, omien kokemusteni mukaan n. 50 cm, jonka alittaminen riskeeraa käyttäjän sormet palovammojen armoille, kun vettä kaadetaan useampia desejä.

Vesikauha on myös eräs ratkaisu löylyttelyyn. Sormet ovat kuitenkin vaarassa palaa.

Heitettävyys

Tutkin testin kauhojen osumatarkkuutta löylykauhakilpailulla. Siinä vettä loiskittiin kiukaan sijaan tavallisiin 10 litran ämpäreihin, jotka oli sijoitettu 1,5 m, 2,3 m, ja 3,0 m päähän heittopaikasta. Kilpailuun osallistui koko perhe, joten mukaan saatiin niin ikä- kuin sukupuolihajontaakin. Menestyskriteerinä oli se, kuinka suuri määrä heitetystä vedestä silmämääräisesti arvioituna osui ämpäriin.

Löylykauhojen testaamista vedenheittokilpailulla

Testissä paljastui nopeasti pari asiaa. Ensinnäkin osalla kauhoista ei vettä voinut heittää ollenkaan. Näillä kauhoilla ainoa vaihtoehto on veden kaataminen suoraan kiukaalle. Toimintasäteen määrää käsivarren pituuden lisäksi kahvan pituus. Parhaiten ja hallitusti vesi liisi perinteisesti muotoilluista kauhoista, joissa seinämä kallistui maljan pohjasta ulospäin sopivassa kulmassa. 90 astetta oli jo aivan liikaa.

Pallomaisella kauhalla ei voi heittää vettä

Toimiviksi havaitiin Rauman Tynnyritehtaan ja Rennon kauhoja. Tynnyritehtaan Perinteinen kauha oli Puolison mielestä turhan suuri ja painava, joten loppu perhe piti Rentoa parhaana. Tynnyri oli tosin ainoa, jolla itse sain vettä osumaan säännöllisesti jopa 3 m päähän.

Kilpailussa perän pitäjiksi jäivät Saunia ja Höyrykauha, joille 1,5 m oli jo liikaa. Tämä johtui niiden liian lyhyestä varresta ja maljan pallomaisesta muotoilusta. Jälkimmäinen on näistä keskeisempi tekijä sillä jopa Orthexin varrettomalla vesikauhalla osui puolentoista metrin kohteeseen.

Yhteenveto

Testiin löytyneet kauhat osoittavat, että löylykauhojen alueella maassamme riittää edelleen yritystä. Kaikki ideat eivät ole ainakaan vielä voittavia, mutta on hienoa, että tätä suomalaisen saunakokemuksen yhtä ydintuotetta jaksetaan edelleen kehittää.

Testissä ei ollut mukana varsinaisesti yhtään huonoa tuotetta. Erot kauhojen välillä olivat pieniä, tosin pallokauhojen keskinäisessä vertailussa Mastermark vie voiton selkeimmin. Olennaisin havainto on se, että kauha on syytä valitan saunan – ja kiukaan – koon mukaan. Vaikka pallokauhoihin mahtuu paljon vettä, ei sitä saa kiukaalle, jos ulottuvuus ei riitä.

Pienten saunojen kauhat eivät olleet ensisijaisessa testiympäristössä omiaan, mutta mitään niistä ei tarvinnut viskata nurkkaan. Toisin kävi testiryhmän ulkopuoliselle Kaukoidän tuotteelle, johon kyllästyin jo ennen testin alkua pahasti… (se näkyy kuitenkin joissakin kuvista)

Pallokauhojen maihinnousu on alkanut, jää nähtäväksi tuleeko niitä saataville myös hintaluokassa, joka saa suuremmat massat niistä innostumaan. Nyt voi karkeasti ottaen sanoa, että jos kauha maksaa yli 20 euroa, se on jo kallis. Oikeasti mikään tuotteista ei ole kovin kallis, mutta vertailussa marketin hyllyllä viidenkympin pallokauha tuntuu väistämättä arvokkaalle. Toisaalta 20 euron Pisara-setti on suorastaan naurettavan ellei jopa surkean edullinen – kysymyksessä on kuitenkin hieno tuote.

Saunologian tuotesuositukset - ja ensimmäistä kertaa julkisuuteen tulevat Suositeltu saunatuote -merkit -  menevät tällä kertaa tuotteille, joihin en usko kenenkään pettyvän. Rennon Pisara on pirteä ja Mastermarkin Pallokauha harmonista uutta suomalaista muotoilua.

Tuotteet ja arviot: pienten ja keskisuurten saunojen kauhat

Huomautus mitoista: pituus mitattu kahvan päästä maljan keskelle.

Mastermark Pallolöylykauha

Mastermark Pallolöylykauha

65 cm, 190 gr, 5 dl (käyt. 4,8 dl)

Ovh. 58,50€

Jälleenmyynti: https://mastermarkgifts.fi/p/3259-palloloylykauha/

Mastermarkin hovimuotoilija Ari Kostamo sai idea tähän kauhaan pesupallosta, jota hänen poikansa käytti kylpyleikeissä. Mastermark toi vuoden tuotekehityksen tuloksen markkinoille tämän Suomi 100 vuotta teematuotteena. Näin ollen se on tämän testin toinen juhlatuote ja myös mallisuojattu.

Kostamo kertoo huomioineensa tuotteessa erityisesti ulottuvuuden ja turvallisuuden. Kauhassa on vertailun massatuotantovalmisteisista pisin varsi. Kun huomioidaan, että kulhon tilavuus on lähes puoli litraa, saadaan tästä isoonkin saunaan hyvin soveltuva kauha.

Testiryhmän ainoana Mastermarkissa on myös viimeistelty myyntipakkaus.

Kauha on mielestäni pallokauhoista kypsin kokonaisuus. Se on tasapainotettu hyvin ja sen käsittely on miellyttävää. Mittasuhteet ovat myös visuaalisesti kohdallaan. Ainoa erikoinen yksityiskohta on käsittelemätön haapakahva. Itse käsittelin kahvan välittömästi parafiiniöljyllä tasaisemman ikääntymisen varmistamiseksi. Ari kertoi, että viimeistelemättömyys oli tietoinen valinta, koska tuote on usein nimiöitävä tai muutoin räätälöitävä yrityslahja. Vaalean puun voi siis käsitellä oman värisilmänsä mukaiseksi vaikka saunavahalla (kts. maalit).

 

Hyvää

  • Mukava käsitellä
  • Riittävä vetoisuus isompaankin saunaan
  • Tasapainoisen näköinen design

Parannettavaa

  • Kahva vaatii huolenpitoa
  • Heitettävyys

Pinetta Höyrykauha

Pinetta Höyrykauha

Pituus: 52 cm, paino: 334 gr, kapasiteetti: 2,5 dl

Ovh. 49,90 €

Jälleenmyynti:http://shop.pinetta.fi/fi/kiulut-ja-kauhat/hoyrykauha

Pinetalle Lastu Designin Teemu Halkosaaren muotoilema Höyrykauha on yksi juuri myyntiin tullut Suomi100-valikoiman juhlatuote. Tuotteessa poikkeuksellista on, että sille on myönnetty mallisuoja syksyllä 2016.

Höyrykauha on Halkosaaren idea erityisesti pieniin sanoihin. Suunnittelija haki miellyttävämpää saunomiskokemusta, jossa löylyt eivät hyökkäisi ärhäkästi niskaan. Tämä on ratkaistu kauhassa tekemällä kauhan kahvasta putki, jonka päässä on reikiä, joista vettä valutetaan kiukaalle.

Kauha on kokonaisuudessaan ruostumatonta terästä. Aasiassa tehty viimeistely on varsin siistiä, mutta materiaali on käytettävyyden ja kestävyyden kompromissi ensimmäisen kustannuksella. Teräs näyttää hyvälle, mutta on hieman lipevä sekä johtaa tehokkaasti lämpöä, eli tuntuu kuumalle. Käyttöohjeessa sitä suositellaankin säilyttämään kiulussa.

Kauhaa ei voi pitää saunassa kovinkaan korkealla edes vesiastiassa tai siihen tarttuminen käy tuskalliseksi. Kauhaan olisi ehkä voinut lisätä otepinnan silikonista tai hamppunarusta, tosin, koska tuotteen idea on se, että sitä voidaan käyttää löylyveden kumoamiseen kummastakin päästä.

Näen tuoteideassa hyviä tavoitteita, mutta vielä hyvin rajallisen hyödynnettävyyden. Jos tuotetta vertaa Löylynsieluun, niin sielu tuottaa suunnilleen saman lopputuloksen helpommalla. Höyrykauhan suihkupäästä vesi pakenee myös parissa sekunnissa, mikä oli Löylynsielun kohdalla minusta liian vähän. Toisin kuin sielussa, tässä kauhassa ei valumista voi hidastaa.

Höyrykauhan uniikki idea on veden sirottelu höyrypäästä, jossa on kourallinen tähän tarkoitettuja reikiä.

Vesi purkautuu Höyrykauhasta neljässä viidessä sekunnissa, suunnilleen samalla vauhdilla kuin aiemmin testatussa Löylynsielussa. Sirontakuvion säde on kuitenkin leveä, arviolta jopa yli 90 astetta, minkä vuoksi suihku on suunnattava tarkkaan kiukaan päälle. Tämä vaikeuttaa suihkupään hyödyntämistä.

Kauha on lyhyt. Koska veden heittäminen perinteisesti ei  oikeastaan ole mahdollista, rajoittaa se käyttökohteita. Kauhan käsiteltävyys on kuitenkin kohtuullinen eikä painopiste ole täysin kulhossa.

Hyvää

  • Tuore idea
  • Ulkonäkö

Parannettavaa

  • Ulottuvuus
  • Kuumenee
  • Laaja sirontasäde

Rauman Kiulu- ja Tynnyritehdas, Löylykauha 60 cm

Rauman Kiulu- ja Tynnyritehdas, Löylykauha 60 cm

Pituus: 53 cm, paino: 397 gr, kapasiteetti: 2,5 dl

Ovh. 18 €

Jälleenmyynti: https://www.tynnyri.fi/epages/tynnyrikauppa.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014092504/Products/2601

Tämän vertailun mustana hevosena otin mukaan yhden perinteitä kunnioittavan löylykauhan. Se on Rauman Kiulu- ja Tynnyritehtaan valmistama puinen, koivusta valmistettu kauha. Tämä kauha on kaukana mallisuojan piiristä, sen design on Tynnyritehtaan muun valikoiman tavoin ajatonta. Valitsin mallin osittain sattumalta, osittain siitä syystä, että Rauman tehtaan muiden tuotteiden, kuten saunan vesisaavien viimeistely on tehnyt minuun vaikutuksen.

Valinta, 60 cm kauha, on malliston suurin tuote, koska hain tarkoituksella kisaajaa suurten saunojen sarjaan. Valinta oli onnistunut. Perinteisessä mallissa ovat monet asiat kohdallaan.

Kauhaa on miellyttävä käyttää,  vaikka sen paino jakoi testaajaperheen mielipiteitä. Se olikin testin painavin yksilö.

Muotoilu on ajattoman lisäksi toimivaa. Koivusta saa märilläkin näpeillä hyvän otteen. Jos löylyä on pakko heittää, on tämä niin sanottu pitkän kantaman vesitykki, jolla kastelee kiukaan jopa kolmen metrin etäisyydeltä! Pieni tilavuus on ainoa selvä miinus

Täytyy kuitenkin myöntää, että malli on hieman kolho. Särmikäs ja iso. Tämän huomaa erityisesti siinä, ettei kauhan suhteellisen pientä vesitilavuutta voi hyödyntää käytännössä koskaan täysin. Tämä siksi, että kulhon reunat ovat niin paksut, että kauha pitää aina kallistaa johonkin suuntaan, jolloin vesi karkaa. Puun kestävyys on kuitenkin hyvä, kunhan kauhan muistaa välillä poistaa kiulusta eikä sitä vahingossa tuikkaa kiukaaseen.

Hyvää

  • Mukava käsitellä
  • Heittotarkkuus
  • Ekologinen materiaali
  • Viimeistely

Parannettavaa

  • Painava
  • Pieni vesitilavuus

Rento Pisara

Rennon Pisara kokonaisuuden kauha sammaleen värisenä.

43 cm, 131 gr, 3 dl (2,5 dl todellinen)

Ovh. 19,90€

Jälleenmyynti (esim.) https://www.prisma.fi/fi/prisma/rento-pisara-saunakiulu-ja-kauha-tuohi

Rennon saunakiulu ja –kauhakokonaisuus Pisara on valmistettu UPM:n Formi biokomposiitista. Tämä on kiinnostava materiaali, jossa on jopa puolet puukuitua. Erilaiset muovit eivät ole saunassa mitään uutta, mutta Formin ominaisuudet ovat hyvin kohdallaan. Pisara ei kuumene saunassa merkittävästi puuta enempää. Pintarakenne on myös sellainen, että kauhasta saa hyvän otteen.

Tuotteessa on myös sellainen hauska ominaisuus, että vettä voi myös valuttaa vartta pitkin.

Pisaran varsi toimii Höyrykauhan tapaa veden juoksutukseen

Materiaalin ansiosta tuotteen kotimaisuusaste nousee, sillä se voidaan valmistaa myös Suomessa. Tuotteella on sekä Avainlippu että Design from Finland –merkinnät.

Värivalikoima hyvä, värisävyjen mallit on löydetty luonnosta sekä sisustustrendeistä, kertoo Rentoa edustava Riikka Vilmasenaho. Värit valikoituvat myös sen mukaan, mikä oli teknisesti mahdollista komposiittimassan värjäyksessä. Värit ovat nimeltään turve, tuohi, sammal, jää ja ahomansikka. Vaihtoehtojen ansiosta voi hyvin täsmätä millaisen värisuoran saunaansa Rennon hyllystä kasaa.

Pisara myydään samanvärisen kiulun kanssa. Kiulu ei vaikuta tässä kauhatestissä arvosteluun, mutta on minusta heikompi tuote kuin kauha. Kiulusta ei saa hyvää otetta ja erityisesti märin käsin sitä on mahdoton kantaa täytenä.

Tuote saa Saunologian Suositeltu saunatuote –merkinnän ensisijaisesti pirteästä ja toimivasta muotoilusta sekä erinomaisesta hinta-laatu –suhteestaan.

Hyvää:

  • Näppärä käsitellä
  • Heittokelpoinen
  • Kevyt
  • Sopii myös isompaan saunaan

Parannettavaa

  • Lyhytvartinen
  • Näyttää edelleen muoviselle

Saunia Globe

Saunia Globe -setin löylykauha

36 cm, 241 gr, 5 dl

Ovh. 62€

Jälleenmyynti (esim.) Taloon.com

Saunia Globe on ensimmäisenä markkinoille vuonna 2015 ehtinyt pyöreään muotoon perustuva kauhan ja kiulun yhdistelmä. Idean isän Arttu Korpelan mukaan kokonaisuus alkoi kiulusta ja kauha syntyi sen jälkeen.

Saunia Globe
Saunian Globe "saunamalja" eli pyöreäksi muotoiltu kiulu ja kauha.

Molemmissa tuotteissa on samaa muotokieltä. Pohja on muotoiltu niin, että tuotteet pysyvät pystyssä – tosin erikoisessa kulmassa – ja kiulun aukko on hieman vinossa, jotta vettä saa helpommin pois sieltä. Kiulun vetoisuus on jopa yli 5 litraa, joten tämä pieneen saunaan tarkoitettu paketti riittää pitkäänkin saunailtaan yhdellä tankkauksella!

Saunian rosteripinta kiiltää kauniisti, mutta sisäpuolelta viimeistely paljastaa tuotteen valmistusmaan. Tuotekokonaisuus ei ole valtavan kallis, joten tämä kauneusvirhe ei vaikuta juurikaan tuotteen käyttöarvoon.

Kahva on käsittelemätöntä pyökkiä ja sointuu hyvin yhteen teräksen kanssa. Tuote on kuitenkin jo ilman lastia täysin etupainoinen ja lyhyen kahvan takia erityisesti täytettynä hieman kömpelön oloinen. Korpelan mukaan kauhasta voi heittää vettä sivuttain, mutta en itse saanut hyviä tuloksia kuin suoran valuttamalla. Tässäkin varren lyhyys tulee vastaan, sillä jo alle puolesta litrasta vettä tulee niin runsaasti höyryä, että käsi täytyy vetää kauemmas.

Kokonaisuus ei ole huono, mutta ei hätkäytä. Muotoilun suhteen pidempi varsi olisi tehnyt tuotteesta tasapainoisemman ja käytettävämmän.

Hyvää

  • Vetoisa kauha

Parannettavaa

  • Ulottuvuus

Ekstra: Erittäin suurten saunojen ja kiukaiden kauhat

Pönttöpalvelu Löylyn luomiskauha

Pönttöpalvelu Löylyn luomiskauha

Pituus: n. 1,6 m., vetoisuus: 19 dl (käyt. 18 dl)

Ovh. 30€

Jälleenmyynti http://ponttopalvelu.fi/node/593

Markkinoilla ei oikeastaan ole Mastermarkia pidempiä kauhoja. Tosiasia on kuitenkin, että meillä on kymmeniä tuhansia saunoja, erityisesti savusaunoja, joissa 60-senttinenkään kauha ei ole riittävän pitkä turvalliseen ja mukavaan löylyn luontiin.

Tätä puutetta korjaamaan Pönttöpalvelun Pekka Paasonen on suunnitellut hyvin erilaisen löylykauhan. Tai oikeastaan kolme eri pituista versiota samasta perustuotteesta. Pituudet ovat väliltä 1,4 ja 1,9 m, mutta Pekka toimittaa tilaustyönä lähes minkä tahansa mittaisen kauhan.

Luomiskauha ja sen luoja

Nämä kauhat on suunniteltu suurille kiukaille tai suuriin saunoihin. Omassa käytössäni olen havainnut sen käyttökelpoiseksi myös maltillisen kokoisessa 5 m2, 16 m3 saunamökissäni, jossa lauderakennelma rajoittaa kauhan käyttöä. Pitkän kauhan varsi ulottaa kiukaalta lauteelle, josta voi pienellä ranneliikkeellä kaataa vettä kiukaan päälle.

Kauha on muotoilultaan maltillinen käyttöesine, toisaalta Pekka on onnistunut tasapainottamaan galvanoidun metallikauhan tummaksi pintakäsitellyllä varrella. Kauha on tosin niin pitkä ja tukeva, ettei sen käsittely ole ihan helppoa ellei sauna ole todella tilava. Heitettävyyskin on niin ja näin, toisaalta se onkin tuotteen konseptin vastainen ajatus. Kauha toimii parhaiten kun sen voi rauhassa nostaa kiukaan päälle ja rauhallisesti valuttaa vettä kiukaalle.

Luomiskauha vaatii käsittelyyn joko tilaa tai hyvin rauhallisia otteita. Perinteinen veden loiskuttelu ei ole mahdollista.

Luomiskauhaa on saatavana myös variaationa, jossa on pohjassa pieni reikä, jolloin kauhasta syntyy eräänlainen löylyautomaatti. Verrattuna muihin testin kauhoihin, on itsestään selvää minkä ongelman Pekan kauhalla voi ratkaista. Luomiskauha on myös hyvin turvallinen, kunhan sitä ei jätä kiukaan päälle pitkäksi aikaa hiiltymään.

Koska kauha on erikoistuote, ei sitä voi suositella varauksetta kuin suurimpiin saunoihin. Galvanoitu maljaosa on kauhan eliniän kannalta vertailun ruostumattomasta teräksestä tehtyihin astioihin nähden heikoin lenkki. En tosin usko ruosteen koristavan pintaa kovin nopeasti, jos kauhaa käyttää ja säilyttää siististi.

Saunakauhoja testin ulkopuolelta

Testin ulkopuolelle jäi pari kiinnostavaa tuotetta, jotka mainitsen tässä.

Sawon Dragonfire sarjaan kuuluu Steamshot ja Steamwater nimiset löylykauha ja vesikulho. Näiden suorastaan aggressiivinen muotoilu kuuluu yhteen Stefan Lindforsin suunnitteleman kiukaan kanssa ja ovat taatusti erottuva yksityiskohta saunaan kuin saunaan.

Pönttöpalvelun Pekka tarjosi koekäyttöön myös todella erikoisen kauhakonseptin, nimittäin teleskooppikauhan. Tälläkään ei löylyä voi oikein heittää, mutta hyvä ulottuvuus mahdollistaa liruttelun vielä metrin päästä. Kokoontaitettuna kauha on niin kompakti, että ahkera saunoja voi pitää sitä vaikka aina repussa mukana varmuuden varalta...

Pönttöpalvelun teleskooppikauha mukautuu pieniin ja isoihin tiloihin. Tilavuutta tosin vain desi.

Tee-se-itse mallina Kerkes Oy:n perustajan Teppo Hurmeen suosikki, löylykauha pula-ajan malliin:

Pula-ajan saunakauha Teppo Hurmeen kokoelmista

Ja lopuksi takaisin raskaaseen sarjaan. Alla vuoden 2017 parhaan savusaunan palkinnon voittaneen Markku Tuomikorven tilaustyönä tehty kauha, joka muistuttaa hieman Pinetan valikoimissa olevaa Arto design saunakauhaa:

Toisesta päästä suljettu mutkakappale pitkän tikun päässä on kokemäkeläisen sepän käsialaa. Keksinnön esikuvassa oli vielä rei'itetty venttiili höyrykauhamaiseen veden annosteluun

Kiitokset kaikille artikkelissa mainituille yrityksille, yksilöille ja asiantuntijoille tuotteiden toimittamisesta testattavaksi sekä haastatteluista!

3

Lyhyesti Suomeksi: Helsinki Design Weekin yhteydessä Kansallismuseossa oli esillä Aallon opiskelijoiden suunnittelemia kiukaita. Tämä valokuvavoittoinen artikkeli esittelee ne suunnittelaopiskelijoiden yhteisellä kielellä, visuaalisesti sekä englanniksi.


Aalto University exhibited a set of student designed explorations into form of the holy triad in sauna space, stove, bucket, and ladle,  during Helsinki Design Week 2017. The show called Muotoja Löylystä - Forms from Steam was on display in pop-up space of the National Museum of Finland from 7th to 16th September. It included work from seven international  students. This article gives a short review of the installation of six stoves, written in English to celebrate the global appeal of sauna as well as the young designers bravely tackling this ultimately Finnish design challenge.

National Museum's Pop-up space

Background

Aalto University School of Arts, Design and Architecture course instructed by industrial designer Simo Puintila decided to celebrate ‘Finland 100 Years’ by choosing the re-design of sauna stove, pail, and ladle as the topic of product design project.  This year long series of events has evoked many projects around sauna, but I feel this exhibition involves the freshest ideas this far found in any of the sauna related Finland 100 projects (well, the project of putting a sauna on top of Moulin Rouge was also adventurous).

This re-design challenge was embraced by a group of international Masters students. It succeeded in delivering six new concepts for stoves that made it to the exhibition. I believe they nicely stand out from the Finnish mainstream of usually rather boring stove design. Of course, this is both just and expected, as foreigners should definitely find new dimensions to the usual forms that have been circulating in the domestic industry for years.

Selection of example commercially available Finnish stoves from Saunologia's Pinterest board exhibits the variety, and the lack of it.

Lecturer Simo Puintila gave a pretty open ended brief for the students to follow. It was delightful to see how the students had each found their own design problem. Few of these were in my opinion real problems (even if not in this context backed by any design research). As usual, design problems were resolved with a design, here usually the stove.

Impressions

Let's make one thing clear. This is not an art critique but rather an applause. A single university course (or here, even two consecutive ones) is a too short time to solve as a complex problem such as designing a complete product such as stove in full. So I have been trying to look at the design through very rose-coloured lenses.

A product called Jakaa, a wood-fired stove designed for a tent sauna by Pierre Blandeau was a fine exception, apparently being the only functional prototype. Pierre’s work also included a beautiful idea for a ladle /bucket combination which is suspended in air, or here connected to a chimney. That part of the idea feels pretty mature for deployment in small saunas.

Pierre Blandeau's JAKAA is intended for tent installations. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.

The stove itself looks attractive, but I don’t see it making its way to production. For tent use, it does not appear particularly well portable. Neither do I think it would pass EU emission requirements for devices of its type.

The wood burning emissions were surprisingly an inspiration and the problem for the design of Marina Baranova. Concept called Sauna Habits is made of steel and fireproof concrete. The latter material was a popular material of choice in the exhibition and also a very interesting material exploration hardly even seen on the surface of Finnish stoves.

Sauna habits by Marina Baranova. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.

In Sauna Habits, the thing that matters was inside. Her target was to create a stove which would improve efficiency and cut emissions. However, I do dare her to take her stove out for testing with Jarkko Tissari’s new lab to find out how easy is it to pass the EU requirements, or current references such as the Sydän-kiuas .

Baranova's description of how this wood-fired stove burns.

Improving burning efficiency is a noble goal, but luckily she didn’t satisfy with any traditional design for outer shell either. Considering how Tulikivi has created similar rounded, cylinder forms out of molded stone, this design has merit for production with little re-engineering.

There were also other interesting material discoveries and proposals. The electric stove Sauna Kit 00of Mu He was a familiar round cylinder encased in what looks like black car tire, but turns out to be silicone. Bold.

Sauna kit by Mu He displays black rubber coating. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.

Shih-Yu Chen’s contribution was a concept of bucket and ladle that really tightly integrates several familiar materials in a new combination (with a hint of Asian flavor). It shouldn’t be difficult to find the analogy for which common sauna object inspired the handles:

Shih Yu Chen and novel handles. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.

In Yuze Wang’s re-design, sauna stones appear as main idea. In his Shan Shui concept, stove is covered in sturdy concrete plates, but everything is topped by his new topography of sauna stones. In his own words “I decided to directly sculpt the sauna rocks as lots of long rock sticks and arrange them in the form of a mountain.” The outcome is visually fresh and appealing. I have much concern if this could be ever made to work, then again, similar variations of limestone have been already done. Theoretically, the stones have a potential structure.

Shan shui by Yuze Wang is an exploration of rock. Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.

The other electric stove of the presentation, Hiljaa, was imagined by Sara Gottschalk to be a heart of a small sauna. What I like about her design is the use of copper, yet another popular material in the show. She has also challenged the monolithic function of the stove by opening a door in its side. I doubt this could be safely operated in a sauna for anything but frying eggs, but it does look wonderful!

HILJAA by Sara Gottschalk , a small electric stove.
Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.

My favorite piece was called Mantle, created by Jakob Záhor. This sketch for a wood-fired stove boasts extremely strong outlook as combination of blackened steel and shiny copper. It gives out a steam punk feeling and maintains the technical spirit of sauna.

Mantle by Jakob Záhor.
Photo: Sara Gottschalk and Marina Baranova, Aalto University. 2017. Used with permission.

The stove is actually an innovation of two parts, the stove housing and  a yet another new idea for dispensing water. The water is cast through a hatch on top using ball shaped “bucket” operated by a lever. Those of you familiar with stoves of Löyly can see the resemblance.  The bucket presumably holds a light which lights the steam rising from below. I don’t personally see much value in the water dispensing mechanism which at its current height seems slightly dangerous one.

I love the housing of the Mantle, in its stark contrast to steel wire designs a la IKI that have been popular for twenty years now. I think Mantle could quickly turn into a commercial product, even if probably a pretty expensive one.

Final words

The exhibition is unfortunately already over and most of the designer talents displayed there have now left Finland. However, I think these picture of exhibition well remind us that there is much room for user-centric, design-based innovation in the Finnish stove manufacturing space.

Recently, Tulikivi has done some progress here, but as the publicity concerning the usability issues in small electric stoves and the Vuosaari fire showed, there are more directions to pursue. I was positively surprised by Sauna Habits, which approached one of the biggest issues the continuous wood-fired stoves face in future. However, I would have been even more delighted if somebody had dared to concept a rocket stove based sauna stove. Well, maybe next year Simo?

My congratulations to the students and big thanks for their instructor for seeing this work being brought into public attention (as well as permitting the photos to be shared here)!

Annex: Exhibition press release from Aalto University

07.-16.09.2017

The exhibition Forms from Steam has opened In the National Museum, presenting the design students' views on Finnish sauna culture and visions of the new sauna.

The stoves, water buckets and ladles in the exhibition are unprejudiced visions of how sauna experience and sauna aesthetics appear in the eyes of designers from different cultures.

- These prototypes created by foreign design talents are open-minded and sophisticated visions of how the aesthetics of Finnish sauna ritual could be interpreted. It challenges our established conception of sauna experience and manages to emphasize the most important elements of Finnish sauna; understandability, honesty and simplicity, says industrial designer and lecturer Simo Puintila.

The product concepts have been implemented during Form Exploration course as part of the Collaborative and Industrial Design master studies at the Aalto University School of Art, Design and Architecture. The purpose of the course "Form Exploration" was to familiarize foreign design students with the Finnish sauna culture. The design challenge was to crystallize the personal experience and vision that was formed in the orientation to the objects to be designed.

Tiesitkö, ettei kukaan tiedä tarkalleen montako saunaa Suomessa on? Tässä artikkelissa Kerron saunalaskentojen historiasta ja esitän realistisen arvion saunojen nykylukumäärästä, joka huomioi uusia saunatyyppejä. Ehdotan myös miten saunaluku voitaisiin luotettavasti ja kustannustehokkaasti selvittää. Matkan varrella romutan kaksi saunamyyttia: kolmen miljoonan saunan myytin sekä auto-sauna –suhteen.

English summary:
I have been long bothered by a prevailing and widely circulated figure and claim about the number of Finnish saunas. The statistics compiled here reveal three different pictures of the situation. For sure, no one can tell exactly how many saunas there are. However, there is compelling evidence that two myths around the number of saunas are busted: there are clearly less than 3 million saunas in Finland and probably over 3,5 million automobiles. Even with the suggested 2,7 million saunas, we still can have a private sauna for almost every other Finn!


Kyllä Suomi on mahtava saunamaa!

Luvuissa on taikaa. Suomen asemaa saunomisen ykkösmaana pyritään usein pönkittämään esittämällä kuinka monta saunaa meillä on. Moni suuriin yleisöihin kohdistettu markkinointiviesti ja jopa asiakirjoitus pyrkii pysäyttämän lukijan sen faktan eteen, että Suomesta löytyy miljoonia saunoja, joihin koko kansa mahtuu halutessaan yhtä aikaa löylyttelemään.

Kiinnostava yksityiskohta keskustelussa on se, ettei kukaan oikeastaan tiedä montako saunaa Suomessa on. Saunojen tilastointi epäsystemaattista eikä saunoja ole koskaan laajamittaisesti laskettu. Saunojen lukumäärästä on olemassa erilaisia arvioita, joissa luku vaihtelee Tilastokeskuksen reilusta kahdesta miljoonasta Suomen Saunaseuran levittämään 3,2 miljoonaan.

Miljoonan saunan ero on sen verran iso, että saunologi on pitkään halunnut tutkia tätä mysteeriä. Itse asiassa aloitin tutkimuksen jo samoihin aikoihin kuin koko bloginkin talvella 2016, mutta motivaatio ja mahdollisuudet tutkimuksen viimeistelyyn ovat kasaantuneet pikku hiljaa.

Myytti numero 1: Suomessa on yli 3 miljoonaa saunaa

Montako saunaa Suomessa on? Mitä lukuja on esitetty?

Esittelen tässä neljä erilaista arviota saunojen lukumäärästä. Näistä kolme koskevat kuluvaa vuosikymmentä ja yksi on selvästi vanhentunut. Kaksi lukua ovat Suomen Saunaseuran vaikutuspiiristä, yksi Tilastokeskukselta ja yksi allekirjoittaneen. Nämä on esitetty yhdessä seuraavassa kuvaajassa:

Neljä erilaista arviota saunojen lukumääristä kolmelta vuosikymmeneltä

Esittelen seuraavaksi yksityiskohtaisesti mitä kunkin luvun takana on, kritiikkeineen. Ainoa kaikkia laskelmia yhteisesti koskeva kritiikki on se, ettei saunoja, toisin kuin esimerkiksi toisen myytin kohdalla vertailtavia autoja, oleteta katoavan mihinkään. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että saunoja palaa, viime aikoina noin 200 vuodessa. Kymmenessä vuodessa on tuhoutunut siis tuhansia saunoja, lisäksi erilaisia mummonmökkejä ja kesämökkejä on muuttunut asumis- ja saunomiskelvottomiksi. Poistuman täytyy siis esimerkiksi 15 vuodessa olla jopa kymmenen tuhatta saunaa.

Tilastokeskus, 2017

Suomessa tilastojen virallinen lähde on Tilastokeskus, joka tilastoi myös asumiseen ja rakennuskantaan liittyviä lukuja. Heidän tietojensa perusteella saunoja on Suomessa hivenen alle kaksi miljoonaa, kuten alla olevasta taulukosta nähdään.

Tilastokeskus 2016
Sijainti Saunaluku
Pientalot 1,100,000
Asuinkerrostalot 31,000
Muut talosaunan sisältävät 26,000
Kesämökit, tilastoitu 500,000
Kesämökit, tilastoimaton* 100,000
Kesämökkien ulkopuoliset 207,000
Yhteensä 1,964,000
* Saunologin lisäys mökkibarometrin mukaan

Luvut on saatu Tilastokeskuksen tietopalvelusta, joka vastasi tiedusteluuni seuraavasti:

Erillisissä pientaloissa on oletuksena, että niihin kuuluu sauna 1,1 milj. Huoneistosaunoja asunnon varusteena muissa kuin pientaloissa on 671 000. Asuinkerrostalojen talosaunoja on 31 000 kerrostalossa, saunoja voi olla useampia kuin yksi. Muissa kuin asuinrakennuksissa olevia talosaunoja on noin 26 000 rakennuksessa ja niissäkin saunoja voi olla enemmän kuin yksi esim. uimahallit, hotellit ym. Kesämökillä on myös sauna ( puoli miljoonaa mökkiä), sauna voi olla mökin yhteydessä tai erillisenä rakennuksena. Erillisiä saunarakennuksia, jotka eivät kuulu kesämökkikantaan, on noin 207 000. Osa niistä on erillisiä saunoja esim. mökkitontilla. Erillisiä saunoja rakennetaan vuosittain enemmän kuin kesämökkejä esim. vuonna 2016 noin 3 000 saunarakennusta.

Saunaharrastajat ja Suomen Sauna-seura laskijana

Edesmennyt arkkitehtuurin professori Erkki Helamaa suoritti saunalaskentaa useampaan otteeseen. Hänen viimeiseksi jäänyt laskentansa on dokumentoitu Sauna-lehdessä 4/1994. Se on tehty asialliseen tyyliin laaditun artikkelin osana, josta erilaiselle saunoille löytyy hyvä selitys.

Helamaan tekemä laskutoimitus osoitti lopputulokseksi n. 1,600,000 saunaa vuonna 1992. Luku osoittaa saunojen määrän lineaarista kasvua 1950-luvulta asti. Alla olevassa kuvaajassa näkyy Sauna-lehdessä eri vuosina esitettyjä lukuja saunojen määrän (lähteet tuoreimmasta vanhimpaan): Sauna-lehti, 1994 (4) Sauna-lehti, 1987 (3) Sauna-lehti, 1983 (1) Sauna-lehti, 1975 (1) Sauna-lehti, 1956 (1) Sauna-lehti, 1956 (1).

Saunalaskelmien kehityskaari vuoteen 1992

Seuraavasta taulukosta selviää, mitä puoleentoista miljoonaan saunaan laskettiin. Siinä esitetyt kategoriat poikkeavat hieman Helamaan artikkelin terminologiasta, mutta esittävät mielestäni totuudenmukaisesti, mistä kussakin luvussa on kysymys.

Helamaa, 1994
Sijainti Saunaluku
Asuinrakennusten yhteydessä
Pientalot, sauna asunnon yhteydessä 574,962
Pientalot, sauna asunnon ulkopuolella 233,434
Rivitalot, sauna asunnon yhteydessä 196,792
Rivitalot, sauna asunnon ulkopuolella 12,957
Asuinkerrostalot: huoneistosaunat 102,873
Asuinkerrostalot: talosaunat 28,888
Loma-asuntojen yhteydessä
Loma-asunnot (mökit) 330,732
Erilliset saunarakennukset 71,336
Muut rakennukset
Hotelihuoneet, uimahallit 15,150
Kylpylät, varuskunnat, vankilat jne. 24,955
Yhteensä 1,592,079

Tommila, 2010

Erkki Helamaan ikäännyttyä alkoi maahamme muodostua sauna-auktoriteettiasioissa pientä arvovaltatyhjiötä. Arkkitehti Pekka Tommila oli yksi jäljelle jääneistä pitkäaikaisista saunahahmoista, jonka kirjallinen tuotanto on edelleen maamme teknisen saunakirjallisuuden kohokohtia. Tommila ei ollut koulutettu tutkija, mutta osallistui Saunaseuran tutkimustoimintaan ja harrasteli keskeneräiseksi jääneen väitöskirjan tekemistä. Tommila kirjoitti kirjojen lisäksi useita ansiokkaita artikkeleita Sauna-lehteen. Pekka Tommila kuoli vuonna 2013 kuusikymmentäkolmevuotiaana.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla Tommila oli nimihenkilönä ottamassa kantaa saunojen lukumäärään. Sauna-lehdessä 4/2010 esitettiin Tommilan nimissä Tutkimus- ja kulttuuritoimikunnan tiedote (joka on kokonaisuudessaan esitetty alla), jonka mukaan saunoja oli tällöin n. 3,200,000 kappaletta.

Tommila 2010, Sauna-lehti 4/2010 ja 3,2 miljoonan saunan alkuperäislähde

Tommila nosti korotti saunalaskennan panoksia aivan uuteen kokoluokkaan! Tiedotteessa Tommila myös huomautti henkilöautoja olevan 2,8 miljoonaa kappaletta, luoden uudelle saunaluvulle herkullisen vertailupohjan – ja minun nähdäkseni uuden saunamyytin.

Mikseivät Tommilan luvut kelpaa saunologille?

Kuten osa lukijoista ehkä tietää, saunologi on tutkimusasioiden suhteen pedantti ja kohtuullisen valveutunut kuluttaja. Tutkimustulokset ovat minulle aina OK, jos niiden saamiseen käytetyt menetelmät ovat (tieteellisesti) hyväksyttäviä. Jos asiana on jokin niin konkreettinen asia, kuten saunojen lukumäärä, en suvaitse kovinkaan suurta epävarmuutta. Tutustuessani saunalaskennan historiaan ja nykytilaan, en voinut mitenkään ymmärtää saunamäärän yhtäkkistä kehityskaarta.

Täytyy erikseen huomauttaa, ettei tarkoitukseni ole ensisijaisesti kritisoida edesmenneen ja siten nyt puolustuskyvyttömän saunaniekan töitä. Olen kuitenkin huolestunut mahdollisesti virheellisen tiedon levittämisestä enemmän kuin hienotunteisuudesta.

Ongelma minulle ovat Tommilan selvityksen julkaisemattomiksi jääneet menetelmät. Tommilan kuoltua menetelmien selvittäminen ei ole oikein onnistunut. Tiedusteluni asiasta Saunaseuran nykyaktiiveilta eivät tuoneet asiaan lisää valaisua, joten Tommilan tutkimuksen luvut jäävät nyt (mitä ilmeisimmin!) pysyvästi salaperäisyyden verhon taakse.

Löydettyäni julkisuudessa kiertäneen 3,2 miljoonan luvun taustalla olleen ”julkaisun”, joka on kokonaisuudessaan esitetty yllä, hämmennyin. Tommila viittaa ensinnäkin loppuvuonna 2010 julkaisussa artikkelissaan Tilastokeskuksen saunatilastoihin yksittäisten saunojen tarkkuudella vaikkei Tilastokeskus itsekään julkaise tilastoja kuin tuhansien tarkkuudella.

Koska olin aiemmin kahlannut läpi Sauna-lehden historiassa julkaistuja lukuja, oli minun myös vaikea sulattaa Tommilan harppausta. Miten on mahdollista, että saunojen määrä oli kaksinkertaistunut kuudessatoista (tai oikeastaan kahdeksassatoista) vuodessa? Olihan lähtötasokin ollut Suomen rakennuskantaan suhteutettuna varsin korkea. Kuvaaja osoittaa kehityksen myös oudoksi:

Sauna-arviot Sauna-lehdessä vuoteen 2010 mennessä. Kuvaajaan on lisätty Sauna-lehden 2/2003 esittämä 1,700,000. Punainen viiva on approksimoitu eksponentiaalinen trendi, jonka perusteella vuonna 2010 saunoja olisi ollut n. 2,500,000.

Mistä Tommilan saunat ilmestyivät?

Jos Tommilan laskelmaa vertaa muihin lukuihin, pistää silmään erityisesti kaksi riviä: mummonmökit ja ilman rakennuslupaa rakennetut. Näihin on arvioitu 643,000 saunaa.

Tämä on aika paljon ja mielestäni selvästi liikaa. Rakennusluvattomien kohdalla on maininta ”n. 20%”, mutta suhdeluvulle, tai mistä se on laskettu, ei löydy sen parempaa selitystä. Laskutoimitus paljastaa, että se on 20% kaikista muista saunoista, mutta tämä on mielestäni absurdi oletus.

Koska pientaloihin ei ole ollut tarve rakentaa luvattomia talosaunoja, kerrostaloihin käytännössä mahdotonta ja yleisiin tiloihin täysin mahdotonta, pitäisi luvattomien saunojen olla piha- ja rantasaunoja. Mutta 535,000?

Luvun oudon skaalan paljastaa vertailu koko maamme asuntokantaan. Kesämökkejä on vähän yli 600,000 ja asuinrakennuksia 1,283,000, muita rakennuksia 222,000.

Muistetaan, että Tilastokeskuksen saunalaskelmaan kuuluu yli kaksisataatuhatta erillistä saunarakennusta, eli yksi joka kolmannessa mökissä (näin ei tosin tarkalleen ottaen ole). On toki tapauksia, joissa mökillä sijaitsee kokonainen saunakylä, mutta nämä ovat nähdäkseni tilastollisia poikkeuksia. Jos 20% laskettaisiin pientaloille ja mökeille, siinä voisi olla järkeä. Mökkibarometrihan paljasti, että 20% mökkikäytöstä olevista kiinteistöistä ei kuulu mihinkään viralliseen rekisteriin.

Tommilan yli puoli miljoonaa tähän mennessä tilastoimatonta rakennusta tarkoittaisi suomen rakennuskannan olevan 43% Tilastokeskuksen arvioita suurempi! Samalla meillä olisi huomattavasti paljon enemmän investointeja saunoissa, jos yhden hinta olisi 10,000€, niin piilosaunavarallisuutemme olisi 6,4 miljardia!

jos yhden hinta olisi 10,000€, niin piilosaunavarallisuutemme olisi 6,4 miljardia!

Yhtälailla on vaikea suhteuttaa puolta miljoonaa ylimääräistä saunaa rakennuskannan kasvunopeuteen tai varusteluun. Saunaseuran mukaan vuonna 1950 saunoja oli alle neljäsataa tuhatta. Jos emme usko piilosaunojen olemassaoloon jo tuolloin, olisi 60 vuodessa pitänyt rakentaa 10,000 piilosaunaa vuodessa, 300% enemmän kuin virallisesti tiedetään.

Saunojen varustelu olisi myös ollut haasteellista. Kuten olen kiuasmarkkinakatsauksen yhteydessä kertonut, myydään Suomessa reilut satatuhatta kiuasta vuodessa. Kiukaiden elinkaari on noin kymmenen vuotta. Tällä tavoin saadaan ylläpidettyä vain noin miljoonaa saunaa. Koska saunakanta on kaikkien arvioiden mukaan kuitenkin jatkuvasti kasvanut, ei jatkuvassa käytössä olevia saunoja voi olla monia miljoonia.

Saunologian sauna-arvio

Haluan esittää oman, teoreettisen näkemykseni saunojen lukumäärästä. Otin lähtökohdaksi Helamaan 1994 luokittelun sekä laskelmat, johon olen lisännyt sekä tilastoimattomia saunoja, että kokonaan uusia saunaluokkia; mobiilisaunat ja lauttasaunat.

Perinteiset asuntoluokat on estimoitu Helamaan käyttämistä vuoden 1992 luvuista positiivisesti vinoutuneesti. Olen olettanut 25 vuodessa saunojen ainoastaan lisääntyneen. Huoneistosaunojen oletan kasvaneen niin, että 15% huoneistoista on edelleen saunattomia, mutta kaikkiin uusiin kerrostaloihin on rakennettu yksi talosauna. Rivitalojen talosaunojen lukumäärän oletan pysyneen samana, kaikkien rivitalohuoneistojen yhteyteen rakennetun huoneistosaunan. Taulukko teoreettisesta saunojen lisääntymisestä 1992-2017 alla:

Teoreettinen lisääntymä per v ('92-2017) 1 v. keskiarvo 25 v.
Pientalot 8000 200,000
Kerrostalot (asunnot) 14000 297,500
Rivitalot (asunnot) 5000 125,000
Mökit 4000 100,000
Saunat 3000 75,000
Yhteensä 34000 797,500

Keskiarvojen lähteenä on käytetty Rakennusteollisuuden tilastoja https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Talous-tilastot-ja-suhdanteet/Kuviopankki/Asuntomarkkinat/

Olen myös noudattanut Tilastokeskuksen 3000 uutta erillistä saunarakennusta vuodessa lukemaa, mutta olen kohdistanut nämä kaikki Helamaan ”loma-asuntojen erilliset saunat” luokkaan. Helamaan julkisten ”Muiden rakennusten” saunojen oletin kasvaneen 40%, kuten asuinrakennuskanta keskimäärin 90-luvun alusta vuoteen 2016 (kts. http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_asuminen.html). Piilomökkejä tai –saunoja on tässä laskelmassa 20% virallisten saunamökkien lisäksi, ei kaikkiin muihin rakennuksiin suhteutettuna. Tästä syntyy merkittävin ero Tommilan lukemiin.

Liikkuvien saunojen arvioita ei ole aiemmin huomioitu saunalaskelmissa. Trafin Vesikulkuneuvorekisterissä oli heinäkuussa 2017 5,429 ”Muut” tyyppistä alusta, veneitä ollessa yhteensä 206,123. Oletin puolet ”Muut” tyypeistä saunalautoiksi ja 10% veneistä saunallisiksi. Peräkärrysaunojen, tynnyrisaunojen ja muiden mobiilisaunojen määrä on hyvin summittainen. Tiedustelut alan yrityksistä viittaavat siihen, että saunoja myydään yhteensä joitakin satoja vuodessa. Ilmiö on suhteellisen uusi, joten olen arvioinut määräksi 750 saunaa vuodessa.

Tästä kehkeytyy seuraava laskelma, jonka lopputuloksena arvioin saunoja olevan Suomessa 2,660,000 eli lähes 2,7 miljoonaa saunaa. Uskon itse tämän laskelman edustavan suhteellisen realistisesti rakennuskantaamme.

Saunologia, 2017
Sijainti Saunaluku
Asuinrakennusten yhteydessä
Pientalot, sauna asunnon yhteydessä 774,962
Pientalot, sauna asunnon ulkopuolella 233,434
Rivitalot, sauna asunnon yhteydessä 321,792
Rivitalot, sauna asunnon ulkopuolella 12,957
Asuinkerrostalot: huoneistosaunat 400,373
Asuinkerrostalot: talosaunat 43,888
Loma-asuntojen yhteydessä
Loma-asunnot (mökit) 600,000
Erilliset saunarakennukset 146,336
Luvattomat saunarakennukset 29,267
Muut rakennukset
Hotelihuoneet, uimahallit 21,210
Kylpylät, varuskunnat, vankilat jne. 34,937
Liikkuvat
Autot ja perävaunut 18,750
Veneet ja lautat 22,500
Yhteensä 2,660,406

Yhteenvetona totean, ettei paljon julkisuudessa esiintyneeseen Tommilan saunalukuun voi mielestäni suhtautua vakavasti ilman lisätodisteita. Tässä esitettyjen tietojen perusteella saunoja on korkeintaan n. 2,700,000.

Toivon hartaasti, ettei Tommilan mitä ilmeisemmin virheellistä lukua käytettäisi suomalaisen saunan ja saunakulttuurin mainonnassa ja markkinoinnissa.

Tämän tarinan lopussa vielä ehdotus asian ratkaisemiseksi perusteellisesti.

Myytti #1 murrettu.

Myytti 2: Suomessa on enemmän saunoja kuin autoja

Olisi helppo luulla, että tilastot autoista olisi helppo selvittää. Asia ei valitettavasti kuitenkaan ole näin. Sillä, jos kelpuutamme saunatilastoon luvattomat saunat niin meidän täytyy myös laskea autot, jotka eivät ole virallisesti rekisterissä.

Ajoneuvorekisterin toimintaperiaatteet ovat vuosien varrella eläneet. Rekistereissä on edelleen autoja, jotka eivät ole liikennekäytössä.

Tilanne on se, että vuonna 2017 toisen neljänneksen lopussa Trafin rekistereissä oli 3,161,046 liikenteessä olevaa autoa: henkilöautoa, pakettiautoja rekkoja, busseja ja erikoisautoja. Näiden lisäksi on autoja, jotka eivät ole liikenteessä, mutta jotka eivät ole asianmukaisesti (vielä) poistuneet maastamme tai edes käytöstä. Erilaisia peltoautoja, romuautoja ja muita harrasteprojektiautoja on satoja tuhansia. Kukaan ei tiedä kuinka monta.

Trafin tilastoista saa jo jotain selvää. Liikenteestä poistettuja autoja oli 825,939. Kilpiä oli palauttamatta 579,945. Loput autot on todennäköisesti asianmukaisesti romutettu. 506,553 autoa oli ollut kesällä 2017 pois liikennekäytöstä jo yli kaksi vuotta. YLE:n uutisten mukaan vuosittain laskutetaan ainakin 50,000 liikennekäytöstä poistettua ajoneuvoa hyvike-maksulla, joka koskee vakuuttamattomia ajoneuvoja. Tämäkin on varmasti vain jäävuoren huippu.

Palauttamatta jääneitä kilpiä kantavien ajoneuvojen kohtalo on mysteeri. Niitä on viety pois maasta, purettu osiksi, poltettu, ja vaikka mitä, mutta monet niistä makaavat vaihtelevassa kunnossa ympäri maakuntia. Lisäksi on huomioitava, että maahamme tuodaan myös ajoneuvoja, jotka eivät koskaan päädy rekisteriin. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, etteivätkö ne olisi myös käytössä.

Suomessa on enemmän autoja kuin saunoja

Suomessa on siis autoja reilusti yli 3 miljoonaa. Voisin lyödä vetoa, että ainakin 3,400,000.

Tämä luku on suurempi kuin jopa Tommilan arvio ja selvästi suurempi kuin oma ”realistinen” arvio saunojen määrästä.

Myytti #2 murrettu.

Jälkipuhe: Voidaanko saunojen tarkkaa lukumäärää koskaan saada selville?

Saunojen määrän mysteeri voitaisiin ratkaista suhteellisen veden pitävästi. Tarvitaan vaan rahoitusta satunnaisotantaan perustuvan kyselytutkimuksen järjestämiseen. Kysely kohdennetaan kaikille täysikäisille, joilla voi olla hallinnassaan saunoja. Parilla kysymyksellä saadaan selville yksityisten ihmisten virallisten ja luvattomien saunojen lukumäärä, joka voidaan sitten yleistää koko väestön tasolle.

Lisäksi olisi järkevää kysyä ovatko saunat käyttökelpoisia tai ylipäänsä käytössä. Vertailu rekisteröityihin autoihin helpottuisi, jos tiedettäisiin moniko sauna on ”ajokunnossa”, kuten katsastetut ajoneuvot yleensä ovat. Saunan määritelmä pitäisi olla laskentaa varten tiedossa. Itse ehdottaisin tilaa jota voidaan lämmittää löylyn luomista varten kiukaalla tai kiukailla.

Kysely ei korvaa saunalaskentaa, mutta maksaa vain joitakin tuhansia plus suunnittelu ja raportointityö.

Kiitokset
Suomen Saunaseuralle ja Risto Elomaalle pääsystä Saunaseuran tekemien tutkimusten pariin. Tilastokeskuksen tietopalvelu auttoi löytämään Stat.fi tilastoja. Kiitos myös Trafin tietopalvelulle ja Tieliikenteen tietokeskuksen Hanna Kalenojalle ajoneuvotilastoista.

Tykkimäen Sauna on uusi ainutlaatuinen saunakohde Etelä-Suomessa. Tämä tarina kertoo, miksi se ansaitsi Saunologian Suositeltu saunakohde -maininnan ja mitä sinne suuntaavan saunaturistin on hyvä tietää!


Vuonna 2017 on ehtinyt avautua Suomessa jo kaksi uutta julkista saunaa. Näistä ensimmäinen käynnisti toimintansa tammikuussa Kouvolassa. Tykkimäen Sauna rakennettiin Kouvolan keskustan ulkopuolelle, noin 10 minuutin ajomatkan päähän hyvin liikenneyhteyksien varrelle.

Valtatien läheisyys unohtuu kuitenkin nopeasti saunaan saavuttua ja hyvin ympäristöönsä sulautuva rakennus etäännyttää saunavieraan ulkopuolisesta maailmasta.

Suuri terassialue yhdistää saunalan Käyrälampeen

Saunan tarinassa on tiettyä yhteneväisyyttä toiseen uutuussaunaan Lonnan saarella, sillä myös Tykkimäellä saunapaikan läheisyydessä oli aiemminkin sijainnut, ja itse asiassa sijaitsee edelleen, vanhoista ajoista muistuttava sauna. Vanha sauna kuului Valtion rautateiden henkilöyhdistyksille ja sitä käyttivät mm. avantouimarit ja muut liikkujat. Uudellekin saunalla tulee hyvinä talvina pääsemään vaikka latua pitkin!

Mistä on kysymys?

Tykkimäen Sauna on täysin uusi saunala, joka koostuu päärakennuksesta, suuresta terassi/laiturialueesta sekä rantaan ankkuroidusta saunalautasta. Päärakennukseen kuuluu pieni ravintola, sukupuolten erilliset pukuhuoneet ja yhteinen suuri sauna. Rakennus on valmistettu hyödyntäen mahdollisimman paljon paikallisia materiaaleja.

Tykkimäen saunann alue oli kesällä 2017 vielä osittain työmaata. Näkymä tieltä 15 pohjoiseen.

Uimismahdollisuudet laiturilta ovat hyvät, tosin uimaranta ei oikein sovi lapsille. Asiaan on tosin tulossa parannusta. Terassilaiturin välittömästä läheisyydestä löytyy Käyrälammen aalloilla lepäävä saunalautta. Saunalautta on vuokrattava tila, mutta se on yleisölle lämpimänä ja avoinna aina sunnuntaisin.

Laiturilla riittää mittaa, lisäksi sen päässä olevat rappuset on lämmitetty laiturin tavoin talvea silmällä pitäen. Avantoon pääsee siis mukavasti, lisäksi toimintaa pyörittävä Viljami Taimisto lupailee tulevaisuudessa paikalle myös talviuintirataa sekä luistelumahdollisuuksia. Kesäisin saunan tuntumassa tapahtuu myös muuta toimintaa, kuten SUP-lautailua.

Tykkimäen saunan toiminnanjohtaja vm. 2017, Viljami Taimisto

Ravintolasta saa kaikenlaista makoisaa pientä naposteltavaa sekä juomia. Täältä voi ostaa myös paikallisen valmistajan paketoiman makkarapaketin nuotiolla paistettavaksi, ympäri vuoden. Paikassa on C-oikeudet (olut ja siideri), joten omat saunajuomat on syytä pitää vesipullossa. Saunasta löytyy myös pieni kokoustila, joten se sopii myös ryhmille.

Kioskin näköinen palvelutiski on osa myös sisällä palvelevaa baaria

Saunassa on erinomaiset pukeutumis- ja suihkutilat miehille ja naisille. Naulakkotilaa on runsaasti ja vierailun ajaksi on tarjolla pieni lukittava lokero. Ainoa yksityiskohta, josta täytyy antaa pyyhkeitä, on kertakäyttöpeflettien käyttö, joihin minulla on henkilökohtainen vihasuhde. Oman lauteisen voi toki ottaa mukaan.

Tykkimäen puku- ja peseytymistilat ovat erinomaiset

Sukupuolten omien tilojen lisäksi saunan välittömästä yhteydestä löytyy vielä lisäsuihkuja sekä kylmävesisaavi. Tilojen viimeistely on erittäin siistiä ja tyyliin sopivaa.

Saunan välittömässä läheisyydessä on uimareita palvelevat suihkut

Ainoa epäkansallinen ominaisuus on uimapukusaunominen. Tämä kompromissi on suoraa seurausta yhden saunan politiikasta. Uima-asua tulee sitten loogisesti käyttää myös uidessa ja muilla julkisilla alueilla.

Sauna on avautuu joka päivä klo 15:00, ja on auki kesäisin pe-la 23 asti, muulloin kello 21 asti. Saunomisaikaa ei ole rajoitettu.

Kouvostoliiton banjassa

Paikalliset rock-muusikot ovat popularisoineet kotikaupunkinsa itseironisesti Kouvostoliitoksi. Tykkimäen sauna sopii mielestäni henkisestä jatkeeksi ja ansaitsee tulla kutsutuksi kouvostoliiton banjaksi (баня Коуволавская Советская Социалистическая Республика) omaperäisen tyylinsä ansiosta. Ai miksikö?

Tykkimäen sauna on ensinnäkin erittäin tilava. Männystä tehdyt lauteet kiertävät kolmessa kerroksessa ympäri yli 40 m2 kokoista löylyhuonetta, jonne on mahtunut kerralla jopa 55 saunojaa. Kiukaalla on luonnollisesti näköä ja kokoa.

Tykkimäen biosauna, löylyhuone on mittava

Kiuas on kuitenkin kouvostotyyliin jotakin idän ja lännen väliltä; se on verkkokiuas, jota lämmittää tuli. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole puukiuas, vaan ikuinen tuli palaa paikallisen biokaasuvoimalan (laskennallisella) tuotannolla! Tietääkseni Tykkimäki onkin Suomen toinen jatkuvasti käytössä oleva julkinen kaasukiuassauna Arlan saunan lisäksi. Sauna on kokeillut tästä syystä markkinoinnissa termiä biosauna kuvaamaan

Paikallinen yritys on valmistanut kiukaan tilaustyönä olemassa olevan kaasupolttimen ympärille. Kiukaan tulipesä on sen huipulla ja hormi mutkittelee ensin kohti lattiaa, kunnes pääsee syöksymään ulkoilmaan. Sauna lämpiää toimintavalmiuteen jopa tunnissa!

Kaasukiukaan lämmittäjälle ei tule tikkuja sormiin. Kiuasratkaisu automatisoi saunatoimintaa merkittävästi ja vähentää päästöjä.

Banjamaisen tunnelman takaa kuitenkin ensisijaisesti löylyhuoneen kostea tunnelma.

Kouvostoliiton banjan pyhimmässä paikassa, näkymä ikkunan edestä ylälauteelta

Tykkimäen saunan löylyissä

Saunan avauduttua yleisölle kolmelta on saunassa jo 70 astetta lämmintä. Ja kosteutta piisaa.

Kiuas on täytetty mielenkiintoisella sekoituksella Mäntyharjun oliviini-kiuaskiviä sekä keraamisia Kerkesin kiuaskiviä. Löylyä luotaessa kivet eivät kuitenkaan vaikuta lämmenneen riittävästi. Löylyä niistä kyllä irtoaa, mutta kovin verkkaisesti. Löyly on hitaasti hiipivää ja pitkään viipyilevää.

Tykkimäen sekoitus Kerkes- ja oliviinikiviä. Kerkesin vaalean ruskeat kivet tulevat myöhemmin peittymään harmaiden luonnon kivien alle.

On ymmärrettävää, että yli kahden tuhannen kivikilon lämpiäminen tunnissa huippulukemiin ei kuulosta rakenteeltaan avoimessa kiukaassa edes mahdolliselle. Kiukaan pintalämpötila jäi mittaamatta, mutta veikkaukseni on alle 150 astetta. Jos kiviä haluaisi tällaisessa ratkaisussa lämmittää enemmän kuin saunaa, tarvitsisi kiuas ainakin tilapäisesti kattaa. Ei ihme, että venäjällä kiukaat ovat muurattuja…

Löylyn luomisen haasteista huolimatta saunassa on miellyttävän lämpimät oltavat, joita saunoja voi vielä mukauttaa hakemalla paikkansa eri laudekorkeudella tai etäisyydellä kiukaasta. Lauteet ovat, ylälaudetta lukuun ottamatta, sen verran leveät, että niillä mahtuisi jopa saksalaiseen tyyliin makaamaan.

Löylygraafi Tykkimäen "biosaunan" löylyistä standardikorkeudelta ikkunan viereisestä nurkasta ylälauteelta mitattuna

Löylygraafista näkee selvästi, että saunassa on jatkuvasti varsin korkea kosteustaso. Löylynheitto ja ulko-oven availu heiluttavat sitä vain vähän. Kastepiste sijaitsee ylälauteelle referenssikorkeuteen sijoitetussa mittauspisteessä yli 40 asteen, eli sauna on kostea. Ihon pintaan tuleva kosteus siis tiivistyy ilmasta, eikä haihdu iholta.

Löyly on hitaasti hiipivää ja pitkään viipyilevää

Ilmanlaatu saunassa on kohtuullinen. Graafista voi jo huomata, että saunassa ilma kyllä vaihtuu, ei tosin kovalla vauhdilla. Noin tunnin mittausjakson lopuksi suhteellinen kosteus nousi 5%-yksikköä, kertoen kosteuden kumuloitumisesta.

Syynä ilmanlaadun rajoitteisiin on luonnollisesti ilmanvaihto. Ilmanvaihto on, nimettömien konsulttien suosituksesta, tehty painovoimaiseksi. Luonnollinen ilmanvaihto  on sinänsä kelvollinen ratkaisu, mutta sen toteuttaminen ei ole ihan helppoa.

Tässä tapauksessa ongelma on nähdäkseni korvausilma-aukkojen eli lattiaräppänöiden koko sekä sijoittelu. Löylyhuoneen valtava koko vaatisi reilusti isommat reiät, mielellään vielä sijoitettuna eri ilmansuuntiin. Jälkimmäistä ideaa ei saunan rakenteen vuoksi kuitenkaan voi helposti toteuttaa. Pinta-alaa voisi toki lisätä.

Tilanne ei saunomisen kannalta ole mahdoton, mutta ilmanvaihdon rajallisuus näkyy jo laudepuurakenteiden vanhentumisena. Päivittäinen käyttö koettelee puuta ja tässä tapauksessa kiukaan läheisyydessä on laudepuita jo vaihtokunnossa.

Käytävät on maalattu kauniilla kiiltomaalilla

Loppusanat

Kouvostoliiton banja ei oikeasti ole lämpötilaltaan venäläisten standardien veroinen, mutta siellä takuuvarmasti tarkenee! Toisaalta, saunahattukaan ei ole välttämätön lisävaruste, kuten venäläisissä kohteissa.

Kukaan ei ole tiettävästi pyrkinyt tarkasti määrittelemään banjan ja suomalaisen saunan eroja, mutta ehdottaisin tähän erääksi kriteeriksi banjalle jatkuvasti yli 37 asteen nousevaa kastepistettä. Se tarkoittaa käytännössä ettei saunassa auta hikoilla. Suomalaisessa saunassa kosteus sen sijaan elää löylynheiton mukaan 37 asteen molemmin puolin.

Saunaan kuuluu myös ensisijaisesti vuokrakäytössä oleva lauttasauna. Sunnuntaisin se on kaikkien saunojien käytössä.

Tykkimäen sauna on mukava lisä suomen julkisten saunojen kasvavaan lukuun. Maantieteellisesti se tarjoaa täytettä katvealueilla ja on kuulemma houkutellut vakiovieraita aina saunamaakunnasta asti, joka ei pysty saunojia palvelemaan.

Tykkimäen sauna on vielä hieman keskeneräinen. Onneksi toiminnanjohtajalla on kova halu kehittää toimintaa saunan ympärillä. Viljami haluaa palvella saunan avulla erilaisia liikuntaharrastajia sekä tuoda saunan ympärille, erityisesti ravintolaa hyödyntäen, muuta kiinnostavaa viihdettä.

Me kuunnellaan asiakkaita herkällä korvalla ja ollaan valmiina tarjoamaan uusia virikkeitä, sen mukaan mikä ihmisiä kiinnostaa”, toiminnanjohtaja kertoo.

Saunaanhan mahtuisi vaikka minkälaista toimintaa, ottaa mallia sitten venäläisistä banjoista, saksalaisesta aufgussista tai ihan suomalaisista perinteistä.

Saunaan kuuluu myös ensisijaisesti vuokrakäytössä oleva lauttasauna. Lautta kuvan ottamisen jälkeen vaihtunut.

Kun vierailimme heinäkuussa 2017 saunalla oli Käyrälampi varsin tyyni, mutta saunalautta oli pienessä merihädässä. Lauttasaunaa ei päästy kunnolla testaamaan, joten todetaan vaan, että sunnuntaisin saunojille on tarjolla pientä vaihtelua jatkuvalämmitteisen puusaunan lämmössä – nyt, kun saunakin on tukevamman lautan päällä.

Tykkimäen saunalautta sisältä kalansilmän läpi kurkistettuna

Tykkimäen sauna ansaitsee jo tässä vaiheessa Saunologian Suositeltu saunapaikka 2017 –arvosanan. Vierailemista puoltaa myös paikan erinomainen hintalaatu-suhde. Kirjoitushetkellä saunakäynnin hinta aikuiselle oli 9,5 euroa. Suorastaan hävyttömän halpaa. Sauna tarjoaa myös kanta-asiakkuutta ja useamman kerran kortteja.

Saunologian arviot
Löylyt ★★★★☆
Ilmanlaatu ★★★☆☆
Vilvoittelumahdollisuudet ★★★★☆
Pesu- ja pukeutumistilat ★★★★★
Oheispalvelut ★★★★☆
Vinkit
Ota mukaan: Uima-asu, pyyhe, tossut ja istuinalusta

Avoinna joka päivä klo 15-21, kesäkuukausina pe-la klo 23 asti. Sunnuntaisin myös lauttasauna yleisessä käytössä.

Saunaan pääsee pyörätuolilla avustajan kanssa, paikalla myös esteetön WC.

Pääsyliput, SUP-varaukset ja vuosijäsenyyden voi ostaa verkkokaupasta etukäteen:

http://www.tykkimaensauna.fi/

Tuoreimmat kuulumiset Facebookissa: https://www.facebook.com/tykkimaensauna/

Kiitos Viljami Taimistolle, Emilialle ja toveri Sandströmille haastatteluista, järjestyistä ja käännösavusta!

Vuosaaren tulipalon tutkinta toi 4.9.2017 julkisuuteen Onnettomuustutkimuskeskuksen yrityksen herätellä suomalaisia kiuasvalmistajia parantamaan kiukaiden käyttöliittymiä (kts. uutiset YLE ja HS.fi). Tämä aktivointi on tervetullutta, muttei minusta edusta riittävää analyysia tilanteesta.

Niin traagisia ja turhia kuin saunapalot ovatkin, ei kiukaita tai niiden valmistajia auta demonisoida. Teknologian ohella syyt turmiin piilevät myös kulttuurisessa muutoksessa, jossa saunojen yleistyminen on arkipäiväistänyt ne ja vieroittanut yllättävän monet kansalaiset niiden käytöstä.

YLE uutisoi Vuosaaren saunaturman tutkinnan jälkeen provosoivasti sähkökiukaiden käyttöliittymistä. Kytkimet eivät ole kauniita tai erityisen käytettäviä, mutteivät epätavallisia edes kuluttajalaitteissa. Huonolle designille on ei ole oikeutusta, mutta syitä. 

Vuosaaren tapauksessa on syytä huomata, että perhe oli maahanmuuttajataustainen, joten heidän kokemuksensa kiukaista ja saunomisesta ylipäänsä olivat rajalliset (kts. onnettomuustutkintaraportti). 

Valmistajien syyttelyn sijaan esittäisin, että hyväksymme kansalaisten vieraantumisen saunateknologiasta ja uussaunattomuuden elämäntapavaihtoehtona. Tarpeettomien saunojen rakennuttaminen on onneksi tällä vuosikymmenellä jo hiipumaan päin. Nykyisten saunojen turvallisuutta voidaan paikata monin edullisin keinoin (palohälytin, kiukaan kytkeminen irti sähköverkosta), ei vain kiukaita kehittämällä.

Myönnetään, saunat ovat kokonaisuudessaan tarpeettoman vaikeita, myös suunnittelijoille

Mielestäni nykykiukaiden käyttöliittymä edustaa minimalistista toiminnallista suunnittelua, jossa turvallisuusnäkökulma vain on kyseenalaisesti sivuutettu. Kysymys on erityisesti sähkökiukaiden edullisimmista malleista, joissa kaikki ominaisuudet on minimoitu. Tämä ei olisi ongelma, jos kiukaat olisivat jatkuvasti käytössä, jolloin käyttäjät ymmärtäisivät huononkin käyttöliittymän toimintaa sekä saunan lämpiämiseen liittyvät vaarat.

Jos kiuasta pitäisi verrata käytettävyydeltään ja turvallisuudeltaan johonkin toiseen kodin laitteeseen, niin se on ehdottomasti sähköliesi. Liesi on vieläkin yleisempi ja tunnetusti vaarallinen. Itse ainakin opetan lapsia olemaan koskematta siihen. Viesti menee perille, jos ei totella. Mutta kuinka monessa taloudessa olette nähneet hellan muuttuvan pysyvästi keittiön työtasoksi samalla tavoin kuin saunakoppeja on alettu käyttämään varastoina? Ruoanlaiton kulttuuri on huoneistosaunomista vankempi ja huonoakin hellaa osataan varoa.

Markkinoilla kuluttajien ostokäyttäytyminen ohjautuu valitettavasti usein halvimpiin vaihtoehtoinen. Kiukaiden tapauksessa viranomaisten on syytä asettaa turvallisuus- ja käytettävyysvaatimukset, jotka koskevat myös edullisimpia, ulkomailla kotimaisilla brändeillä valmistettuja kiukaita. Näin tehtiin neljä vuotta sitten puukiukaiden päästövaatimuksille, miksei näin tehtäisi myös sähkökiukaiden turvallisuudelle?

Nykyteknologia mahdollistaa huikeita parannuksia käytettävyyteen ja turvallisuuteen, mutta ne eivät tule ilmaiseksi. Tässä on yhteiskunnan ja teollisuuden yhteistoiminnan paikka. Kiukaat uusiutuvat nopeammin kuin talot tai ihmiset, joten tässä turvallisuus- ja käytettävyystaistelussa on hyvät mahdollisuudet "nopeaan" voittoon (ainakin alle 15 vuodessa).

Muotoilu eli designin sekä käytettävyyden asiantuntijat voivat yhdessä luoda ratkaisuja turvallisuusongelmiin. Niille on kuitenkin luotava kysyntää sekä teollisuudessa että markkinoilla. Tällä hetkellä kiuasvalmistajien muotoiluinvestoinnit ovat hyvin minimaalisia. Kuluttajien on kuitenkin hyväksyttävä se, että muotoiltu kiuas tulee väistämättä insinöörin ja ekonomin viimeistelemää tuotetta kalliimmaksi.

Lue myös:

Saunapalot vähenivät vuonna 2016
Miksi Löylyn savusauna paloi?

Kaikki mitä rappusten suunnittelussa tarvitsee tietää! Älä kompastu askelmissa, sillä saunarakennuksen rappusiin on tarjolla mitoitusperiaatteita ja suunnitteluvaatimuksia, joiden avulla askelmilla käynnistä tulee luontevaa ja vaatimusten mukaista. Kerron tässä artikkelissa myös miten rakensimme raakalautaa eli kyllästämätöntä lankkua käyttäen oman saunani terassille johtavat askelmat.

Tämä artikkeli on jatkoa kaiteita ja käsijohteita käsittelevälle tarinalle, joka kannatta myös lukea, jos kaiteiden päähän sijoitetaan käsijohde.


Normaalisti liikuntakykyisen ihmisen, lapsen tai aikuisen, jalka nousee ja laskee vaivattomasti vain parikymmentä senttiä kerrallaan. Jos saunamökin terassi sijaitsee tämän korkeammalla, tarvitaan sinne nousemiseksi rappusia. Pilariperustaisessa rakennuksessa ei riitä yksi askel, vaan rappusia tulee helposti puolen tusinaa.

Saunamökin terassin kaiteet ja portaat – rakennusvaatimukset

Portaiden suunnitteluvaatimukset on määritelty kaiteiden tavoin RakMK F2:ssa. Rappusten tärkeimmät ominaisuudet ovat etenemä ja nousu. Etenemä tarkoittaa askelman syvyyttä (sivusta katsottuna rappusen leveyttä), eli sitä osaa, jolle jalka asetetaan. Etenemälle on määritetty minimi. Ulkona olevan askelman tulee olla vähintään 300 mm syvä. Määräykset tuntevat myös kattamattoman ulkoportaan, jonka etenemä on vähintään 390 mm. Paikallinen rakennusvalvoja päättää tulkinnasta, itse sain ohjeeksi saunan portaisiin 300 mm.

Etenemä ja nousu ovat portaiden mitoituksen avainkäsitteet

Nousu on askelmien välinen korkeusero. Enimmäisnousu eli rappusen maksimikorkeus on ulkotiloissa 160 mm (kattamaton 130 mm), mutta sekin voi käytännössä olla ympärivuotisessa käytössä epäkäytännöllisen paljon. 130-150 mm on hyvä tavoite.

Askelmien paksuudella, tai rakenteella, on myös merkitystä. F2 toteaa, että ”avoaskelmien välistä ei saa mahtua läpi särmältään yli 110 mm:n mittainen kuutio”. Eli 160 mm nousulla olisi rappusen syytä olla vähintään 50 mm paksu, tai askeleiden väliä täytyy erikseen supistaa.

F2 tarjoaa myös seuraavan mitoitusohjeen ergonomisille portaille, joilla askelrytmi on ”normaali”. Tämä on: 2 * nousu + etenemä ~ 660 mm. Sisäportailla summa voi olla myös 600mm.

Jottei tämä ohje tuntuisi matematiikan kokeelle, olen taulukoinut joitakin mahdollisia kaavan tyydyttämiä lukuarvoja oheiseen taulukkoon. Taulukosta löytyy erilaisia vaihtoehtoja portaiden mitoitukseen:

Ulkokäyttöön:

Nousu Etenemä Yht
100 460 660
110 440 660
120 420 660
130 400 660
140 380 660
150 360 660
160 340 660

Sisäkäyttöön:

Nousu Etenemä Yht
100 400 600
110 380 600
120 360 600
130 340 600
140 320 600
150 300 600
160 280 600

Taulukko suositusten mukaisista nousu-etenemä –yhdistelmistä.

Portaiden kohdalla kaiteet tulevat uudestaan esille. Jos portaiden päätyyn muodostuu pudotus, tarvitaan sinne kaide, mahdollisesti suojakaide – riippuen putoamiskorkeudesta. Kaide on hyvä muotoilla niin, että sen yläosa toimii myös käsijohteena. Siitä pitää siis saada kiinni. Pyöreän käsijohteen suositeltu paksuus on 25-40 mm.

Jos portaikko on yli 2,5 m leveä, tarvitaan johde molempiin päihin, ainakin julkisissa paikoissa. Käsijohde- ja kaidevaatimusta voi kiertää tekemällä rappuset joissa matalampi porras "kiertyy" korkeamman ympärillä, jolloin suoraa pudotusta ei koskaan synny.

Lonnan saunan terassilla on kaiteita säästetty kierrättämällä askelmia leveämmälle alueelle

Erikoisportaiden nousun ja etenemän laskuohjeet löytyvät F2:sta. Se käsittelee myös terassirappusia korkeampia ja pidempiä rappukäytäviä.

Joy Studio Designin esimerkki kiertyvistä rappusista

Suvikallion askelmat

Oma saunani on pyritty rakentamaan mahdollisimman kauas kosteudesta ja siinä on pilariperustaa kauttaaltaan yli 70 cm. Rappuset piti siis suunnitella huolella, niin sijoituksen kuin toiminnallisuuden vuoksi. Ensinnä päätettiin vaihtaa rappusten paikkaa terassia hallitsevien ja hirsiä kannattavien pystytolppien väliin. Muutoin tämä väli olisi pitänyt pistää umpeen kaiteella, mikä ei edes ajatuksena miellyttänyt omistajien silmää. Työmaavaiheessa lähempänä saunan ulko-ovea sijainnut tilapäisrappunen sai siis lähteä.

Väliaikset rappuset sijaitsivat kuvassa varjoon jäävällä pitkällä sivulla

Tämän vapauttavan päätöksen jälkeen seuraava toimenpide tontilla ei koskenut rappusia, vaan niiden tulevaa kosketuskohtaa maan pinnalla.

Työ alkoi siitä, että rappusten alastulon kohdalle hankittiin lisää täyttömaata, sillä piha vietti saunalta alaspäin. Askelmia olisi tarvittu lisää ja portaista olisi tullut merkittävästi pidemmälle ulottuvat. Tavoitteeksi otettiin 900 mm nousu, jota varten olisi 5 askelta 150 mm nousulla ja ”luonnollinen” 150 mm askel viimeiseltä askelmalta terassin kannelle. Täyttömateriaalina käytettiin 0-50 mm kokoluokan mursketta. Korkeusaseman arviointiin käytettiin vaakituskonetta, amatöörin silmäarvio ei kovinkaan luotettava tapa arvioida kaltevuuksia.

Portaiden päähän valettavaa laattaa varten tehtiin lankuista valumuotti, jonka korkeutta tässä tarkistetaan

Kun pihan korko oli haluttu, portaiden alapäähän päätettiin valaa portaiden levyinen betonilaatta. Yhtenäinen laatta varmistaa portaiden pysymisen vakaina ja suorina, olihan pohja tasoitettu ja täristetty nykyohjeiden mukaisesti, joten maan pitäisi pysyä laatan leveydellä hyvin paikoillaan.

Laatasta valettiin n. 100 mm paksu ja se vahvistettiin 6mm harjateräsverkolla sekä yksittäisillä 8 mm harjaterästangoilla. Raudat kannatettiin 50 mm valukorokkeilla. Betonia valmistettiin maksimikestävyyden mukaan sekoittaen hiekkaa ja mursketta pienellä betonimyllyllä.

Laatasta tehtiin niin leveä (600 mm), että se toimisi sekä tukirakenteiden laskeutumisalustana että alimpana askeleena. Tämän jälkeen valittiin porrasmalli. Olin aiemmin talvella sahauttanut tarkoitukseen n. 300 mm leveitä kuusilankkuja ja näistä lähdettiin tekemään portaita, niin että lankku olisi kantavan rakenteen päällä.

Sahattuja kuusitukkeja. Taapeli on tehty kerettiläisesti jättäen lankut päällimmäisiksi. En suosittele ainakaan tätä ratkaisua.

Saman talvena kaadettu raakapuu oli hieman kyseenalainen materiaali rappusiin. Otin useampia riskejä materiaalivalinnassa, joista ensimmäinen realisoitui välittömästi. Noin puolet lankuista oli joko vääntynyt tai haljennut taapelissa niin paljon, ettei niistä ollut rapuiksi. Onneksi oli ylimääräistä. Ohjeet taapelointiin olivat keskenään ristiriitaisia ja voin vain todeta ettei leveän lankun taapelointi kuivumaan ilman merkittävää painoa ainakaan ollut optimaalinen ratkaisu.

Kaksi vaihtoehtoista mallia rappusten tekoon. Askelmalankut kiinnitetään joka reisipuiden väliin tai päälle.

Reisipuun päälle tuli puinen kolmio, jonka päälle pinnalta kiinnitettiin lankut. Vaikka lankut ovat n. 55 mm paksuja, päätettiin ne tukea kolmella reisilankulla, jolloin ne eivät pääse notkumaan keskeltä. Reunalankut tulivat 100 mm reunoilta sisäänpäin. Vaihtoehtoinen tukiratkaisu ilman keskilankkua olisi ollut lankun suuntainen, mutta esim. 2x4” lankku pystyssä keskellä lankun alla.

Kokonaan erilainen vaihtoehto olisi ollut tehdä koko porras esimerkiksi kymmenestä rinnakkaisesta 2x5” lankusta, kuten alla olevan kuvan ratkaisussa. Tällöin olisi kuitenkin pitänyt käyttää sekä kolminkertainen määrä puita, että kestopuuta. Tällainen rakenne olisi kuitenkin kantavuudeltaan ja kestoltaan omaa luokkaansa, toimien ilman lisäkannatusta myös yli kolmen metrin jännevälillä.

Askelma kuudesta rinnakkaisesta pystysuuntaisesti kiinnitetystä painekyllästetystä lankusta

Portaiden etenemäksi tuli lankkujen leveyden mukaisesti 300 mm, nousun ollessa ohjeiden mukainen 150 mm. Kaikki lankut eivät olleet riittävän leveitä (275 -280 mm), joten joissakin askelmissa lankun ”takareuna” loppuu ennen kuin seuraava etureuna alkaa. Tätä ei käytännössä huomaa. Lopputulos on askelluksen kannalta erittäin miellyttävä.

Puuvalmiit rappuset sekä tuleva käsijohde!

Raakapuu terassi- ja porrasmateriaalina - pintakäsittely

Porrasmateriaaliksi valitun raakapuun kestävyys oli sitten toinen kysymysmerkki. Rappuset ovat lähes täysin luonnon armoilla, joten jonkinmoinen puunsuojaus on välttämätöntä. Koska kysymyksessä on kulutuksella tuleva kohde, jota kulutetaan niin likaisella kengänpohjalla kuin puhtailla pakaroilla, vaihtoehtoja on todella vähän. Mikään tavallinen maali, ml. ulkomaalit, ei käy. Sävytettävä terassiöljy oli oikeastaan ainoa valinta.

Tikkurila Valtti Plussa terassiöljyjä löytyy 0,9 ja 2,7 litran pakkauskoossa valmiiksi sävytettyinä. Kuva Prisman hyllystä.

Valitsin öljyksi itse aiemmin testaamani Tikkurilan Valtti Plus terassiöljyn. Tuotetta mainostetaan säänkestävyydellä ja värinpysyvyydellä. Tämä perustuu aineen poikkeukselliseen väripigmenttiin. Plus öljyä on saatavana vain kourallisena valmissävyjä: harmaa, musta ja ruskea. Valitettavasti kumpikaan lähimmistä sävyistä, musta tai ruskea, ei miellyttänyt sellaisenaan silmää.

Testasin asiaa myös virtuaalisesti Tikkurilan yksinkertaisella ColorUp! mallinnusohjelmalla:

Tikkurilan ColorUp verkkosovelluksella voit testata värejä ennakkoon. Kuvan olisi hyvä olla kuvattu pilvisellä säällä toisin kuin esimerkkikuvassa.

Onneksi sävyjen sekoittamiseen ei ole estettä, joten teimme kokeiluja ruskeasta mustaan päin lisäämällä pienen määrän mustaa ruskeaan pönttöön. Testikohteena oli pala portaista yli jäänyttä lankkua. Musta sävy osoittautui dominoivaksi ja sitä piti annostella huolella. Testaamalla löytyi sopivaksi sekoitussuhde, 1:4,5, ruskea:musta.

Testikappaleita erilaisilla sekoitussuhteilla väritettynä. Viimeiset testit tehtiin suuremmalle pinta-alalle

Vinkki: paras apuväline kotimaalikemistille maalien sekoitteluun on pussitettu keittiövaaka, jolla sekoitussuhteen saa määritettyä tarkasti. Etenkin jos on tyhjä maalipurkki taaraamista varten, mutta ilmankin pärjää.

Puuöljyllä tuli tuoraaltan erittäin syvä ja peittävä lopputulos

Käsittelin portaat kauttaaltaan kahdesti öljyä, jotta riittävä peittävyys saavutettiin. Öljyä kului projektiin noin puolitoista litraa, eli kolme tarvittiin purkillista (2 ruskeaa, 1 musta). Ennen käsittelyä sahan jäljiltä karheat kulutuspinnat käsiteltiin 125 mm pyöröhiomakoneella, 40 + 120 karkeuden hiomapapereilla. Suunnitelma on tehdä käsittely vielä lokakuun alussa uudestaan ennen raskasta ja märkää talvikautta. Aika näyttää montako vuotta tämä ratkaisu kestää käyttökelpoisena.

Suvikallion valmiit askelmat vihtrillikäsiteltyine kaiteineen ja heinäseipäistä tehtyinä käsijohteineen

Rappusiin tehtiin lopuksi kaiteet ja käsijohteet vanhoista heinäseipäistä ja tukirakenteet 50 x 50 mm raakalaudasta. Käsijohde tuli samalle 900 mm tasolle kuin terassia kiertävä kaidekin. Lisäin myös rappusten yläpäähän, terassin pinnan tasolle, samalla tavoin sävytetyn laudan, joka suojelee terassilautojen päitä rasitukselta - yhden laudan pään jo murruttua rakennusaikana. Lopputulos näkyy kuvissa.

Myös sävytettyjä terassiöljyjä voi tilata suoraan kotiin esimerkiksi Taloon.com verkkokaupasta